Koronaa ja Sapokan vesipuisto Kotkassa

Tavallista tuhdimpi syysflunssa osoittautui testin jälkeen koronaksi. Lämpöä ei ollut läheskään niin paljon kuin ensimmäisellä kerralla, mutta moni muu merkki piti paikkansa. Niinpä minä, varovaisesti (ja vähän) julkisissa tiloissa liikkuva ihminen sain sitten kuitenkin koronan. Täytyy myöntää, että käsidesin kanssa olen lipsunut, mutta muuten olen ollut kovasti tunnollisen varautunut. Ja tässä sitä silti ollaan 😳.

Diagnoosin saaminen oli sikäli hyvä juttu, että nyt ymmärrän, että jotkin oireet eivät häviä vain reippaudella ja yli jyräämällä. Niiden kanssa pitääkin nyt ottaa rauhallisesti, jos haluaa parantua ilman ikäviä jälkiseuraamuksia.

Testin tein poikani vankasta kehotuksesta, kun olin sairastanut tautiani jo viikon. Kuume oli laskenut, mutta olo oli kohentunut vain vähän. Olin palannut (etä)töihin ja yritin olla kovasti työkykyinen kuumemittarin mukaisesti. Onneksi olin varovainen jatkuneen yskäni vuoksi ja jätin läsnätilaisuudet yskän vuoksi väliin. Erinomainen päätös näin jälkikäteen ajateltuna.

Aivosumu, väsymys ja yskä jatkuivat, yskä innostui jopa kasvamaan. Tänään olin yhteydessä lääkäriin kipeiden, toistuvien ja yöunia häiritsevien yskänkohtauksien vuoksi. Sain lääkitystä, joka ainakin ensikokeilulla tuntuu jo lupaavalta. Elän toivossa kuin lapamato konsanaan.

Edellisen koronan aikaan yskin kylkiluuni murtuneeksi. Yskiessä murtui oikean puolen kylkiluu - ihan paras nukkuma-asennon takaaja kylkinukkujalle! Vieläkin nukkuminen oikealla kyljellä on rajoittunutta, vaikka mieli kuinka vetää sille kyljelle lepäämään.

Nyt olen viimeisinä öinä herännyt yskänpuuskien kanssa yli viisi kertaa yössä siten, että on ollut pakko nousta ylös yskimisen helpottamiseksi ja jopa poistuttava huoneesta, jottei puoliso joudu valvomaan minun yskäni kanssa. Ja jos heräileminen on ollut kurjaa, yskän aiheuttamat kovat krampit kyljissä ovat olleet luvattoman kivuliaita ja pitkäkestoisia. Niiden kanssa on tehnyt todella tiukkaa. En siis suosittele tätä kenellekään.

Onneksi on muistot. Palasin syysloman valokuviin ja Kotkan kaupungin Sapokan vesipuistoon. Vesipuiston kävelyreitti osuu ihanasti ristiin myös Veistospromenadin kanssa. Jossain vaiheessa haluan tutustua veistospromenadiin ihan kokonaisuudessaan.

Alueen rakentamisen taustoihin pääset tutustumaan täältä.

Pikaisen vierailun kuvasatoa tässä:

Reitti oli helposti kuljettava ja mahdottoman kaunis. Pysähtymispaikkoja löytyi pitkin matkaa.

Tässä jo vedessä ensimmäinen patsaslöytö. Näitä oli matkalla paljon lisää.

Kaikki patsaat edustivat vähän erilaisia tyylejä (taiteesta mitään sen enempää tietämättä ja ymmärtämättä). Ihania kohtaamisia kaikki.

Muuten vallan ihanaa rantareittiä on koristeltu kattohaikaran ja sen pesän hahmoilla 🥰

Reitti on osa Kotkan kansallista kaupunkipuistoa. Onkohan missään muualla näin upeasti laitettuja puistoalueita osana kaupunkipuistoja?

Patsaat istuivat kauniisti osaksi isompaa kokonaisuutta ilman sen kummempaa korostamista.

Olisikohan tämä merilokki? Veistospromenadin esittelykartalta löytyy kaikkien veistosten tiedot. Vähemmän hätäisenä olisin ehtinyt perehtymään niihin. Nyt vain kävin nautiskelemassa.

Metallinen ja heijastava miesurheilijan patsas oli ensin mielenkiintoinen. Vähitellen sen heijastukset tekivät siitä aina vain mielenkiintoisemman.

Metallisia hahmoja oli myös rannan puolella.

Edessä puhuttelevat kulmikkaat hahmot, taustalla näkyy 'metallimiehen' heijastuksia eri valossa ja näkökulmasta.

Ja sitten oli tämä putous. Kotkan kaupungin norjalaisen siirtokunnan aloitteesta Pookinmäen rinteeseen, nykyiselle putouskalliolle, rakennettiin hyppyrimäki. Pookinmäeltä hypättiin mäkeä aina vuoteen 1953. Sen paikalle rakennetun vesiputouksen korkeus on noin 20 metriä ja sen vesi pumpataan merestä puolen kilometrin päästä.

Pidä huoli itsestäsi ja terveydestäsi. Muista käsidesi ja turvaetäisyydet, niin säästyt isoimmilta harmeilta 💖

Sukka-arvonta - pitkästä aikaa

Olen päässyt oikein tukevan syysflunssan kuljeteltavaksi ja olen tuntenut oloni ihan harvinaisen raihnaiseksi. Toki tämä on paljon helpompaa kuin koronan tai influenssan sairastaminen. Mistä tuleekin mieleen, että heti tästä taudista toivuttuani varaan ajan influenssarokotukseen.

Yleensä sairastaessani aika kuluu nopeasti, sillä minä siirryn silloin univaiheeseen ja nukun suurimman osan sairasajasta pois. Nyt on ollut niin kipeää ja yskäistä, ettei unikaan ole onnistunut niin kuin ennen. Toki nukkua on tarvinnut, mutta se ei ole ollut rahallista eikä juuri palauttavaakaan unta.

Tänään on kuitenkin jo hivenen parempi olo kuin eilen. Toivon sen merkitsevän taudin talttumista.

Muutamat sukat ovat lojuneet sukkakorissa 'ylimääräisinä' viime keväästä asti ja nyt pyöräytänkin sukka-arvonnan käyntiin, jotta sukat saisivat itselleen kodin. Arvontasukkani ovat aina joko ripelankasukkia, joihin hyödynnän muista töistä jääneitä langan loppuja tai kokeiluja, joihin en sitten ole mieltynyt enkä halua antaa niitä perheelleni. Tähän mennessä jokainen sukkapari on saanut arvonnassa kodin. Viimeinen takaportti on aina viedä ne hyväntekeväisyyskirppikselle tai johonkin palvelutaloon. Kyllä niille käyttäjä aina jostain löytyy.

Kolme pari sukkia on mukana tässä arvonnassa. Sukat arvotaan sunnuntaina 5.11. eli arvonta-aikaa on 4.11. klo 23:59 asti.  Blogin lukijaksi rekisteröityneellä on kolme arpaa sukkaparia kohti ja rekisteröitymättömällä yksi arpa sukkaparia kohti. EDIT 1: Voit osallistua kaikkien sukkaparien arvontaan - sinulla on joko 1 tai 3 arpaa sukkaparia kohti riippuen lukijastatuksestasi. Yhteensä siis 1-9 arpaa.

Ilmoita kommenttikenttään, minkä (kaikkien) sukkaparien arvontaan haluat osallistua ja millä arpamäärällä. Jos tuli selitettyä monitulkintaisesti, saa kysyä tarkentavia kysymyksiä 👍. Voit jättää sähköpostiosoitteesi tai muun tunnistetiedon kommentteihin tai lähettää sen minulle sähköpostiin: luonnonluomaa@outlook.com. Ja jos satut voittamaan eikä minulla ole yhteystietojasi, joudut tarkistamaan tilanteen täältä blogistani.

Lähetän voittajien sukat sovittuun postiosoitteeseen.

Sukkapari A:

Raitasukat ripelangoista. Koko noin 37. Unisex-malli.

Sukkapari B:

Persikan (vai aprikoosin?) väriset valepalmikkosukat. Koko noin 38-39. Naisten malli näin lähtökohtaisesti.

Ja sukkapari C:

Vaalean metsänvihreät palmikkosukat. Koko noin 40-42. Unisex-malli. 

Virkeitä ja terveitä lokakuun päiviä sinulle! 💖

EDIT 2: Kaikki sukat on valmistettu Novita 7 veljestä -langasta: 75 % villaa ja 25 % polyamidia. Sukat voi pestä koneessa hellällä pesuohjelmalla (max 40 astetta).

Kallioista sielumaisemaa Mussalossa - ja tyttären syntymäpäivä 💖

Ihan Suomen parhaita merenrantakallioita löytyy Kotkan kaupungin Mussalossa. Tämä taisi olla kolmas tai neljäs kerta, kun kävin tuolla vierailemassa. Edelleen koskettaa ja kutsuu uudelleen. 

Täällä on varmaankin pientä ruuhkaa kesällä kauniilla kelillä. Isoilla kallioilla riittää tilaa aika monen monelle piknikille.

Täällä olen ainakin kahdesti vieraillut kuumassa tyvenessä. Merellä ei selvästikään kuitenkaan aina tuule - ainakaan rannalla. Harvoin meren rannalla joutuu keventämään vaatetustaan.

Meren rannalla kallion ja rantakivien lomassa sielu lepää ja silmä iloitsee. Tänne pitäisi ehtiä joskus ihan istumaan, kuuntelemaan, katselemaan ja tunnustelemaan tuulen virettä iholla. Laitetaan tämä reissulistalle 👍.

Toki, jos ei tykkää kivistä ja kalliosta, tänne ei yhtään kannata tulla. Vieressä olevasta Haminan kaupungista löytyy hiekkarantaa, jos se kutsuu paremmin. Kotkan kaupungissa on myös mahtavan upeita puistoja, jos kaupunkimiljöö sytyttää enemmän 💖.

Kallio jatkuu rannan jälkeenkin matkalla mantereelle. Tallattu polku näkyy tässä selvästi.

Tähän aikaan 'muutama' vuosi sitten olimme paikallisessa sairaalassa ihan tosissaan tyttären syntymän kanssa. Synnytys oli käynnistynyt jo päivällä, jolloin kävimme varmuudeksi sairaalassa tarkastuksessa. Aikeenamme oli mennä synnyttämään hänet naistenklinikalle Helsinkiin niin kuin veljensäkin aikoinaan. Sinne matkaa oli sata kilometriä, lähimpään keskussairaalaan ehkä noin 400 metriä?

Naistenklinikalla vauvat viettivät yöt omissa tiloissaan ja sairaalassaoloaika toisen lapsen kohdalla oli pari yötä. 'Kilpailutin' lähisairaalaa ja sieltä luvattiin vauvan yöpyminen samassa huoneessa ihan vieressä ja kotiutuminen seuraavana päivänä, jos kaikki olisi ok. Lähikeskussairaala veti tässä pitemmän korren. Emme lähteneet ajamaan Helsinkiin.

Nyt lapsi on jo erittäin pätevä aikuinen omassa ammatissaan ja vallan ihana ihminen (kuten tuo ensimmäinenkin lapsemme).

Minäkin uskon olevani oikein pätevä omassa ammatissani. Nyt vanhempani ovat kuolleet, eivätkä ole enää mitään mieltä osaamisistani. Juuri ennen heidän kuolemaansa minun osaamiseni ei onneksi ollut tärkeimmässä roolissa. Mahtavaa, että ehdittiin kohdata vaikka kuinka kovastikin muistisairauksien merkeissä. Ehdin saada arvostuksen kummaltakin vanhemmalta. Tavallaan se on tärkeää, tavallaan ei. Kiva, että sain arvostusta, mutta selviäisin ilmankin.

Lopun ajan arvostus tuli kuitenkin puskista ja ihan ekstrana. Se on aitoa ja arvostan sitä 💖

Varo tätä nettikauppaa!

Olemme olleet kovasti varovaisia nettikauppojen kanssa, mutta nyt saimme vahvan muistutuksen siitä, kuinka varuillaan oikeasti pitääkin olla. Uusien upeiden nettikauppojen keskellä kannattaa ilmeisesti pitää päänsä kylmänä ja suosia vain tuttuja, jo moneen kertaan luotettavaksi varmistettuja kauppoja. Ja silloinkin kannattaa tarkistaa tarkoin, että kaikki on ihan oikeasti niin kuin pitääkin.

Meillä isäntä tilasi jokin aika sitten pari edullista lamppua tarpeisiimme. Hyvää oli se, että lamput olivat edulliset. Huonoa se, että nettikaupan sopimuspolitiikka ei kulje ainakaan näin suomalaisen näkökulmista tutuilla linjoilla.

Kaikki perheelle -kaupan etusivulla on ylälaidassa teksti, jonka tarkkaavainen malttaa lukea. Meillä todennäköisesti pölähdettiin suoraan kaupan sisäsivuille.

Kun tarkoin etsii tietoa, löytää tällaisen tekstin:

Eli ostamalla jotain sitoutuu automaattisesti 'kerhon' jäseneksi. Itse ei tarvitse ruksia mitään valintalaatikoita. Kuukausihinta on 29 euroa ja se veloitetaan automaattisesti luottokortilta. Kuukausihinta oikeuttaa tekemään edullisia ostoksia sivustolla.

KUKA ihmeessä maksaisi sovinnolla 29 euroa kuussa siitä, että saa tehdä edullisempia ostoksia? Emme ainakaan me. Mutta tuon kuukausittain veloitettavan 29 euroa huomasimme vasta tänään. Sitä oli veloitettu kuukausittain jo jonkin aikaa. Eli luottamus siihen, että mihinkään ei muka sitoudu, jollei sitä itse tietoisesti tee, oli pelkää hyväuskoisuutta. Kaikki tekstit - pienimmätkin - luetaan meillä jatkossa huolella.

Irtisanoutumaan pääsee sääntöjen mukaan kirjautumalla tilille. Meillä ei ollut mitään hajua, mistä tämä oli alkanut ja kumman sähköpostilla moka ja tili oli tehty, joten yrityksen ja erehdyksen kautta taistelimme jäsenyydelle lopun. Toivottavasti se onnistui 😡.

Vahva suositukseni on: VARO TÄTÄ KAUPPAA! ÄLÄ ASIOI SIELLÄ! Toki olet aikuinen ihminen ja valitset itse, miten toimit. Mutta nyt olen ainakin varoittanut sinua.

Kotkan Katariinan meripuistossa tapasin myös kauniin jalohaikaran. Kamerassa oli maisemaputki ja maisemakuvia sillä päädyin myös ottamaan. Jalohaikarasta olisi voinut saada kovin toisenlaisia kuvia pitemmällä putkella. Mutta näillä mennään.

Pitäviä kattoja, toimivia lämmityksiä, ehjiä sateenvarjoja ja veden kestäviä kenkiä lokakuun jatkolle 💖🥰.

Syksy 🥰, syyslomamuistoja ja NYT kyllä sataa (eikä se haittaa, kun voin olla kotona) 🥰

Olen jokseenkin helpottunut saapuneesta kylmästä ilmamassasta, sadekaan ei haittaa, jos se vain taukoaa välillä selvästi aistittavaksi selkeäksi hetkeksi, josta ehtii nautiskella ainakin sen hetken. Niin paljon on ollut tapahtumia, puuhaa, tekemistä ja vieläkin enemmän niitä jonottavia tekemättömiä velvoitteita. Syksyn jykevä saapuminen asettaa kaikelle tekemiselle ja tekemisen pakolle rajat, joita itse en saa muuten  asetettua. Ahneella on se... ikävä loppu. Mutta jykevä syksy pelastaa. Ainakaan kantarelleja ei näiden kylmien jälkeen kannata enää etsiä 🤭.

Tuoksukynttilät ovat löytäneet paikoilleen, käsityöt suorastaan kurottelevat käsiäni kohti ja huomaan kaipaavani tekemätöntä aikaa. Muuten ei jaksa. Käsitöiden tekemistä ei siis lasketa tekemiseksi, jos niitä tekee rennosti nautiskellen eikä urakalla kieli poskessa.

On myös upeaa, että nyt on lupa pukeutua lämpimästi ja kerroksittain. Olen tehnyt sitä kyllä kesälläkin ja tiennyt näyttäväni kummajaiselta. Tämä vuodenaika pelastaa taas hieman vähäistä mainettani. (Mitä mainetta muka???)

Käytiin syyslomalla myös Haminassa Pitkillä hiekoilla. Ihan vieressä Kotkassa pääsee ihailemaan komeita kallioita, mutta pitkillä hiekoilla oli luvassa hiekkarantaa. Ja jos ei satu olemaan länsirannikolla tai Saimaalla, tämä paikka on erittäin hyvä hiekkarantapaikka. Ei tosin vedä vertoja länsirannikon upeille hiekkarannoille ja dyyneille. Saimaaltakin löytyy aika mahtavia luonnon hiekkarantoja.

Kuvat on otettu illan hämyssä, päivemmällä oli vielä pilvisempää.

Yllätyksenä leirintäalueella tuli se, että netti ei toiminut oikein hyvin ja jopa puhelinyhteyksissä oli takkuamista. Kotkassa yhteydet toimivat taas oikein hyvin.

'Hassua' tavallaan ajatella, että vuosi sitten molemmat vanhempani olivat vielä elossa ja omalla tavallaan ihan kohtuullisen hyvässä kunnossa - parhaimmillaan. Tässä onkin kulunut useampi vuosi täynnä äkkikäännöksiä ja isoja muutoksia, useimmat vähemmän toivottuja ja positiivisia. Hiven hyvääkin on onneksi joukkoon mahtunut.

Toki on myös niin, että vastoinkäymiset parhaimmillaan yhdistävät perhettä ja lähipiiriä. Niin on nytkin käynyt. Ja samaan aikaan, kun kirjoitan tätä, sade piiskaa vimmatusti kattoamme. Ihana olla sateen kestävän katon alla sisällä lämpimässä 💖.

Nautitaan sisätiloista ja kotitouhuista - tai mitä muuta sitten löydämmekään ohjelmiimme. Minulla menee kaikesta kiireestä ja väsymyksestä huolimatta oikein hyvin juuri nyt. Toivottelen sinullekin jaksamista, iloa, toivoa, sinnikkyyttä, super-itseensäkääntynyttä sopivaa laiskuutta ja luovuutta kaiken muun hyvän ohella. Nyt on hyvä positiivisen (tai muunkin) käpertymisen aika, jos vähänkään siltä tuntuu.

Pus 💖🥰

Syksyä ja kiirettä. Vuosi vuodelta tämä tahti vain tiivistyy.

Vanhan pihatuijan ja villiviinin yhteiselo näyttää erityisen kauniilta näin syysaikaan. Tuija oli iso ja pystyssä jo vajaat 30 vuotta sitten, kun muutimme tänne. Villiviini on meidän omia istutuksiamme.

 

Töissä on kiirettä ja melkoista intensiivisyyttä. Vapaa-ajan puuhastelut tuppaavat jäämään jalkoihin kaiken kiireen keskellä.

Ensimmäinen pakkasyö on kuitenkin nyt koettu. Kantarellit eivät vielä lannistuneet. Kahdesti olen käynyt vielä etsiskelemässä uusia kantarellimetsiä. Niitä löytyikin kaksin kappalein.

Olen syöttänyt ja tarjoillut sieniä omalle perheelle, omille ystäville ja työkavereillekin. Hurjan sienimäärän myötä olen päätynyt tarjoilemaan kantarellisaaliita ihan tuntemattomillekin - lähellä ja kaukana. Hyvän ystävän äiti ottaa onneksi vastaan ylijäämäsieniä, joita on siis tänä kesänä ja syksynä siunaantunut ihan mahdottoman runsaasti.

Olen toiminut omien uskomusteni mukaan vähän kerrallaan. Kerään sieniä sen mukaan (muka), mitä jaksan käsitellä. Jos en kaikkea jaksa, niin komposti lienee yhtä hyvä paikka kuin maastoonkin mätäneminen. Pihan ja kodin siivouksen ja uudistamisen suhteen vähän kerrallaan on ollut myös erittäin toimiva motto. Kaikkea ei vain jaksa kerralla.

Nyt pitää lähteä nukkumaan, että jaksaa uuden hektisen viikon taas rynnistää läpi. Siksi kirjoitinkin tänne nyt sen verran kerrallaan, kuin jaksoin ja ehdin. Onneksi kiireet eivät ole ikuisia. Pian tämä hoppu hyytyy. Niin se vain on 👍.

Roskahirviöitä, kantarellikuume ja nettikauppaturhautumista

Pari päivää sitten todistin ihan elävässä elämässä ensimmäistä kertaa sen, mitä tiedän ihan liian monestikin tapahtuvan. Ajoimme mustan farmariauton perässä kaupunkialueella liikennevalojen välissä. Edessä olevasta autosta avattiin ikkuna ja sieltä heitettiin tyhjä hampurilaisketjun paperipussi tielle 😳. Oli sunnuntai-iltapäivä hieman ennen kello 17:ää. Auton kyydissäolijoiden ja kuskinkin ikä näytti vaihtelevan jossain teini-ikäisten ja parikymppisten välillä. Sinne ne jäivät liikennevaloihin mussuttamaan hampurilaisiaan, kun ajoimme viereistä kaistaa toiseen suuntaan. Olipa pysäyttävä kokemus nähdä roskahirviöt livenä - nehän näyttivät ihan tavallisilta (vaikkakin nuorilta) ihmisiltä! Silti tulee mieleen, etteihän kenelläkään hiemankaan yhteiskuntakelpoisella ihmisellä voi vähän niin kuin keskellä päivää tulla impulssi noin hölmöön toimintaan 😳. Toivottavasti omat jälkeläiset ovat älynneet aikoinaan paremmin. Nyt aikuisina eivät ainakaan toimisi noin ameebamaisesti.

Ymmärrän jotenkin, että 13-vuotias kokee olevansa rebel, kun käyttäytyy jotenkin noin kaikkia normiajatuksia uhaten. Se on onneksi ohimenevää. Tai vielä parikymppinen taantuu piristeiden myötä tuon 13-vuotiaan tasolle ja edelleen luulee olevansa oikein cool. Mutta näin vain tapahtui näissäkin olosuhteissa. Elämä osaa olla monimuotoisempaa kuin kuvittelinkaan 🙈.

Odotan kylmiä kelejä, jotta hirvikärpäsmetsiin arvaisi mennä suppilovahveroiden perään. Hirvikärpäsiä on ollut niin paljon, että olen jättänyt osan metsistä odottamaan kylmiä kelejä, jolloin hirvikärpäset kohmettuneina liikkuvat hitaammin. Kylmiä kelejä odotellessa siis.

Tavallaan odottelen myös ensimmäisiä lumia. Kantarellit eivät säilytä rakennetaan jäätymisen jälkeen. Sen jälkeen niiden perään ei kannata vilkuilla. Kyllähän niitä keräisi, mutta niiden siivoamista en ole oppinut tekemään niin ergonomisesti, etteikö selkä kipeytyisi. Onko sinulla mitään ergonomista sienien siivoamisvinkkiä?

Minulta on myös kysytty, vieläkö kantarelleja löytyy. Kyllä niitä löytyy (yllättävän paljon). Päätin lopettaa tutuilla kantarellipaikoillani käymisen ja kartoittaa sen sijaan tuleville kesille mahdollisia uusia sienimetsiä. Tähän aikaan vuodesta valoisat kuusimetsät ovat helppoja sienien tarkkailupaikkoja. Niissä ei ole juurikaan lehtipuista pudonneita lehtiä maata täyttämässä, mutta aikaisemmin syksyllä näköesteenä olleet heinät ovat asettuneet maanläheiseen asentoon. Erityisesti kantarellit näkyvät nyt todella helposti. Ja niitä löytyikin tutkimusreissulla melkein pilvin pimein 😞.

Jos uudesta metsästä löytyy kantarelleja tähän aikaan vuodesta oikein runsaasti, olet löytänyt paikan, jossa kukaan ei käy sienestämässä kesän aikana. Minä tallennan tällaiset paikat aina kännykän maastokarttasovelluksen muistiin seuraavaa vuotta varten. Minun suuntavaistollani ja -muistillani en löytäisi noita paikkoja enää uudelleen.

Kartoitusreissulta jäi mukaan ällistyttävän iso määrä kauniita kantarelleja. Suppiksia en ryhtynyt edes silmäilemään, muuten en olisi päässyt metsistä kotiin koskaan.

Sattuneesta syystä olen tarjoillut sieniä myös niille lähi-ihmisilleni, jotka keskimääräistä useammin ovat olleet kiinnostuneita sienilahjoituksista. Kiitos heille - siivottavien ja pakastettavien sienien määrä on pienentynyt ratkaisevasti juuri heidän ansiostaan 💖.

Tunnelmia syyskuun lomalta: Oravi

Sahanlahti resort - Puumala.

Mussalo - Kotka.

Lopuksi vielä pientä (?) turhautumista nettiostosten tekemisestä. Kyseessä tässä on vain yksi ainoa nettikauppa, jolle olen tehnyt vaatetilauksen (saman) kahdesti. Ensin odottelin muutaman viikon ja aloin ihmettelemään todella pitkää odotusaikaa. Kun kävin tarkistamassa tilanteen, näkyi, ettei tilaus ollut koskaan mennyt läpi. Noihin vaatteisiin pitkäaikaisen hakurumban jälkeen kovasti ihastuneena tein tilauksen uudelleen. Se oli helppoa, koska tuotteet löytyivät vielä ostoskoristani. Kaikki näytti sujuvan ihan ok, mutta pari viikkoa myöhemmin tilanteen tarkistettuani oltiin taas lähtöasetelmissa.

Murrr.

Vaikka olin kovasti ihastunut noihin vaatteisiin, se energia oli nyt käytetty. En tehnyt enää uutta tilausta. Ja täällä minä olen edelleen kaksi puseroa kahdesti tilanneena enkä vieläkään ole yhdenkään uuden vaatteen omistaja. Lähityön lisääntyessä vaatteet tulisivat ihan tarpeeseen. Nähtävästi matkustaminen isojen kauppojen äärelle vähän kauemmas on edessä. Ja aikaakin saa varautua käyttämään paljon. Jollei nyt netistä sattuisi jostain muusta kaupasta löytymään jotain sopivaa 🤔.

Uusien vaatteiden hankkiminen on minulle aina vähän puolivastentahtoinen velvollisuus, jotteivät muut kyllästyisi aina samoihin vaatteisiini. En nauti vaatteiden hankkimisesta. Mutta olisi ihanaa, jos vaatekaapissa olisi aina riittävästi mukavia, nautinnollisia ja tuoreita/iättömiä käyttövaatteita. Muuten kääriydyn aina päivästä toiseen samoihin lempivaatteisiini, joita saattaa olla kaapissani useampi kappalekin. Minua ei häiritse, vaikka päälläni olisi aina samanlaiset (mukavat) vaatteet. Tuntuu kuitenkin, että yhteiskunta odottaa jotain enemmän.

Miten sinä sopeudut (vai sopeudutko?) työelämän pukeutumisvaateisiin?

Ihanaa alkanutta lokakuuta! 💖