Torjuva koirastelkkä ja kantarellikastikkeen tuunausta

Kiitos kaikille sukkalähetyksen saaneille ystävällisistä vastaanottokuittauksista! Sukkien lähtö viivästyi, mutta nyt asia on onneksi hoidettu.

Pakastettujen kantarellien käytön kanssa olen tehnyt välillä pientä tuotekehitystä. Perinteinen kantarellikastike on saanut meillä kilpailijakseen tuunatun vegeversion. Tuunaus lähti liikkeelle kantarellipastasta ja siinä löytyneet kivat makuyhdistelmät lähtivät sitten kokeiluun myös kantarellikastikkeeseen.

Olen jo pitkään tehnyt kantarellikastikkeen kaurakermaan, vaikkei sitä ihan tuolla nimellä kaupasta löydykään. Ruokakerman kauraversioon siis. Edes laktoositon ruokakerma ei sovi minun vatsalleni, joten vaihdos kauravalmisteeseen on tehty jo kauan sitten.

Pitkään olen myös käyttänyt kantarellikastikkeessa huomattavan paljon enemmän kantarelleja kuin perusresepteissä. Se johtuu osin makuasioista ja osin siitä, että niitä on toistaiseksi riittänyt niin mahdottoman paljon.

Pastassa olen korvannut valkoviinin limemehulla ja vähitellen se on löytänyt tiensä myös kastikkeeseen.

Pastaan lisäämäni miniluumutomaatit korvasin ensimmäistä kertaa aurinkokuivatuilla tomaateilla tässä kevään aikana. Samoihin aikoihin olin lisännyt pastareseptiin myös vuohenjuustoa. Vuohenjuusto ja aurinkokuivattu tomaatti ovat kuin toisilleen tehdyt. 

Vuohenjuusto ei kuitenkaan sopinut maitoa vieroksuvalle vatsalleni, joten sille lähdin sitten etsimään korvaajaa. Usein vegaani versio toimii minullakin, joten lähdin niillä hakusanoilla etsimään vaihtoehtoa vuohenjuustolle. Mön Chavre-juusto on niin täydellinen vaihtoehto kuin olla vain voi. Lisäksi se sulaa ruoan seassa kokonaan eikä jää klimppiseksi, kuten oikea vuohenjuusto.

Ja kun Mö Chavre ja aurinkokuivattu tomaatti toimivat mainiosti pastassa, kokeilimme vihdoin niitä (melkoisen runsaalla kädellä) myös kantarellikastikkeessa. Ja sehän on toistaiseksi parasta kastiketta, mitä olen koskaan maistanut ❤️😍🥰

Pari kuvaa vielä lammen koirastelkästä, joka poikkeuksellisesti (?) hätisteli oikein rouheasti sitä lähennellyttä naarastelkkää kauas pois. Lammella oli kaksi naarasta ja ja yksi koiras. Yllättävän tiukasti koiras hätisti uimalla ja lentämällä vierailevaa seurankipeää naarasta pois. Minulle tämä oli aivan uusi tilanne.

Ihania kevätpäiviä! Minulla koivun siitepöly rajoittaa jonkin verran elämää, mutta nautitaan kukin mahdollisuuksiemme mukaan ❤️

Työelämän kärrynpyöräni ja Haapsalun lintuja 🥰

Superhektinen työviikko on ohi. Onneksi. Asiantuntijatyön huonoja puolia tällaisissa työn vaiheissa on muun muassa se, ettei oma tekeminen kokonaisuudessaan näy oikeastaan kenellekään. Kukaan ei näe sitä kaikkea, mihin pistän tarmoni ja energiani. Kukaan ei näe sitä taiteilua, kun yritän saada tekemiset tärkeysjärjestykseen, jotta saan rajattua tämän ja ensi viikon tekemiset toisistaan. Kukaan ei näe eikä tunne sitä tekemisen ja suunnittelemisen ajatusverkostoa, jota säädän päässäni ja yritän muistaa ja tehdä kaiken.

Juuri kukaan ei voi ymmärtää sitä, miten kiire ja tekemisen tulva valloittaa uneni katkoen sitä. Eikä sitä, miten paljon pinnistelyä kaiken muistaminen (muistiinpanojen avullakin) vaatii ja kuinka vaikeaa on pitää kaikkia lankoja riittävän hallitusti käsissä. Vaikka olenkin mielestäni tavallisesti aivan mahdottoman hyvä juuri siinä.

Varmasti on joku ja vielä joku toinenkin, joka harmittelee sitä, etten tehnytkään jotain sovittua. Minulle on todella tärkeää pitää sovituista asioista kiinni, mutta tällä viikolla paletti on vähän hajonnut ja varmasti asia ja ehkäpä toinenkin on unohtunut. Pyydän sitä jo nyt anteeksi. Tämän enempään en tällä kertaa riittänyt.

Samaan aikaan en jaksa iltaisin muuta kuin yrittää palautua. Se siitä henkilökohtaisesta elämästä. Vain minä ymmärrän, miksi olen näin mahdottoman väsynyt ja uupunut. Eikä se helpota oloa yhtään.

Samaan aikaan tiedän hyvin, ettei tämä vaihe työssä kestä enää kauan. Työstä toiseen vaihtamisen sekamelska on samalla työnantajalla pysyessä jonkin verran kaaoottisempaa kuin työnantajalta toiselle vaihtaessa. Silloin vanhat työt eivät raahaudu mukana samaan aikaan, kun pitää siirtyä jo uusiin tehtäviin. Silti en vaihtaisi mitään tästä pois. Tämä kaaos on välttämätön välivaihe, jotta voin siirtyä eteenpäin ja päästä uusiutumaan ammatillisella rintamalla. ja siitä mahdollisuudesta olen pohjattoman kiitollinen 💖.

Vaihdoin siis työtehtäviä ja organisaation osaa nykyisen työnantajani leivissä maaliskuun alusta. Nyt on meneillään hektinen ylimenovaihe. Kiirettä pitää, mutta lomat ja ihanat työkaverit säilyvät. Lisäksi luvassa on upeita uusia ammatillisia haasteita 🥰. Voiton puolella ollaan ja isosti 👍.

Palauttaakseni itseäni pieneen menneeseen lomaani, irtiottooni tästä kaikesta arjesta, syöksyn suoraan Haapsalun lintutunnelmiin. Harvoin tuollaista lintuiloittelua pääsee seuraamaan melkein kotiportailta.

Merihanhet tepastelivat jäällä.

Harmaahaikarat viettivät omaa sulkeutunutta elämäänsä.

Ja paluu merihanhien luokse.

Hyhmissään kyyköttävät harmaahaikarat ovat saaneet seurakseen lokkeja ja koirastelkän.

Ja nyt jäällä on ruuhkaa. Merimetsot ovat saapuneet paikalle. Niiden edessä purjehtii naarastelkkä, takana näkyy valkoisia koirasuiveloita ja lennossa sekä koiras- että naarasuiveloita. Lisäksi paikalta löytyy lokkien lisäksi myös ainakin koirastelkkä.

Näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa tämä kirjoitus. Nyt vain nautitaan kauniista viikonlopusta, aprillipäivästä, huhtikuun alkamisesta ja pääsiäisen vapaiden odotuksesta. Juuri nyt meitä hellitään oikein mukavasti 🥰.

Tämä lomapäivä tuli tarpeeseen

Tänään nukuin pitkään, konmaritin koiran kanssa puoli tuntia, otin kamerat mukaan ja lähdin auton kanssa hieman kotia kauemmas katselemaan, kuuntelemaan ja haistelemaan kevättä ja luontoa. Näin kevään ensimmäiset sinivuokot ja leskenlehdet, sitruunaperhosen, neitoperhosen ja pikkukoivuperhosen 🦋. Näin lokkeja, joutsenia, kurkia, telkkiä ja peippoja. Kävelin hiekkateillä kamera kaulassani ja seurasin kaikkea ympärillä tapahtuvaa. Tuli lämmin ja otin takin pois. Se oli erinomainen reissu! Niin rauhallista ja kiireetöntä, silti elämyksiä riitti, kun käytti aikaa ja piti kaikki aistit valppaina. Nyt tuli palauduttua 👍.

Telkät kiersivät toisiaan. Tai koiras kiersi naarasta, joka odotti matalaksi painautuneena juuri veden pinnan yläpuolella. Se ilmoitti olevansa valmis.

Siitä sitten lemmen leikkeihin - ihan hetkeksi. Ja sitten se olikin jo ohi.

Oikein antoisaa alkanutta viikkoa!

Telkkäkoiras esittää

Telkät, etenkin telkkäkoiraat, ovat aivan mahdottoman viihdyttäviä olentoja tähän aikaan vuodesta. Työpäivän jälkeen ehtii hyvässä valossa tiiraamaan paikallisia telkkiä ihan rauhassa.Ilmeitä ja eleitä ehtii havainnoimaan lyhyessäkin ajassa laidasta laitaan. 

Koirastelkän pää on ihanan vihreä, vaikkei sitä kaukaa aina huomaakaan. Valkoiset poskitäplät ovat komeat ja koiraan keltaisista silmistä tulee telkän englanninkielinen nimi: Goldeneye. Naaraan silmät ovat vaaleanharmaat.

Nyt on mahtavaa aikaa katsella ja tutkia luontoa. Ihan olohuoneen ikkunasta ulos kurkistaessani huomasin räkättirastaiden etsivät ruokaa nurmikon uumenista. Yksi löysikin ison madon, jota se veteli tarmokkaasti omaan massuunsa. Sen jälkeen se seisoskeli paikallaan muutaman tovin ja sulatteli varmaankin ruokaansa, ennen kuin ryhtyi taas ruoan metsästykseen. Mikäpäs olisikaan sen keväisempää katseltavaa 😊.

Vahvuus piilee erilaisuudessa ja telkät ovat vauhdissa

Erilaisuuden arvostaminen on joskus todella vaikeaa. Itse pidän uusista haasteista ja uusista olosuhteista, mutta matkaan (mielestäni) aina tavoite edellä. Teen töitä myös sellaisten ihmisten kanssa, jotka innostuvat nopeasti ja herkästi uusista asioista, uudesta teknologiasta ja ylipäätänsä kaikesta uudesta. Heillä työkalujen ja menetelmien uutuus, hienous ja säihkyvyys menee ihan vaivihkaa kokonaistavoitteen edelle, koska se on vain niin upeaa, hienoa ja säihkyvää! Siinä kohtaa meille tulee sellainen haastava kohtaamispiste.

Meitä molempia tarvitaan, jotta kehitys kehittyisi eteenpäin yhä paremmalla voimalla. Siksi meidän tulee pystyä arvostamaan toisiamme ja tulemaan toistemme kanssa toimeen. Ja sitä kovasti yritän. Samalla opin paljon, vaikkei se kuulukaan alkuperäisiin tavoitteisiini.

Erilaisuus tuottaa paljon hyvää, vaikka se ensin vähän kirpaiseekin. Kannattaa silti sukeltaa syvään päätyyn samoin tein ja ottaa yhteisen tekemisen haate vastaan, vaikka se ensin tekeekin hieman kipeää 👍.

Jos ei vielä tunnu tutulta, ota välittömästi yhteyttä johonkin organisaatiosi osaajaan, joka näkee asiat ihan eri tavoin kuin sinä. Pistäkää pystyyn jokin pieni projekti ja tehkää jotain ihan uutta 🥰.

Keväiset telkkäparit ovat sydämelle ja mielelle sulaa vahaa. Koirastelkän notkeat soidinelkeet ovat liikuttavia, samoin naarastelkän näennäinen viileys. Ihanaa kevätaikaa, välitetään vähät väliaikaisista lumista🧡.

Oikein hyvää naistenpäivää - ja syökö telkkä kalaa?

Kaunis maaliskuinen naistenpäivä tarjosi luontoelämyksiä ja kuvattavaa pitkän aikaa todella niukasti. Iittalassa tapasin kolme koirastelkkää sulassa uimassa ja sukeltelemassa. Vaikka telkät eivät olleetkaan tämän vuoden ensimmäiset, kohtaaminen oli silti piristävää vaihtelua. Naaraita ei vain näkynyt.

Vasta kotona huomasin, että näissä kuvissahan telkkä selvästikin syö saalistaan. Luontoportin mukaan telkkä syö selkärangattomia, mutta tässä kuvassa ruoka näyttää melko isolta. Voisiko sittenkin olla jokin kala?

Kolmella koirastelkällä kevättä on selvästikin aivan mainiota jatkaa tästä eteenpäin :-)
Oikein hyvää naistenpäivää!

Lammasyllätys

Viron liikennemerkit ovat viehättäviä kaikissa yksityiskohtaisuuksissaan. Yllä virolainen hirvivaaran merkki ja alla suomalainen sisarmerkki. Eivät ne niin kovin erilaiset ole, mutta suomalainen merkki on jotakuinkin yksinkertaistettu versio tuosta virolaisesta sukulaisestaan. Hymy tuli huulille näitä merkkejä kohdatessa :-)

Karjalle oli ihan oma merkkinsä :-)

Koskaan en törmännyt tällä enkä edelliselläkään kerralla Viron teillä kulkiessani lehmien vaeltelemiseen teillä, mutta usein siinä ihan lähellä oli karjaa laiduntamassa, niin kuin tälläkin reissulla.

Karjatilan vierestä lähtenyt luontopolku ei pitänyt sisällään auroraperhosia lukuunottamatta mitään muita ylläreitä, joten lehmät saivat aikalailla huomioni.

Toki matkalla törmäsin ranskalaispariskuntaan, joiden kanssa tuli keskusteltua jonkin verran. He olivat nähneet kuvauksestaan päätellen telkkiä ensimmäisen kerran elämässään ja kyselivät, tiedänkö linnun englanninkielisen nimen. Kuvapankkeihin kuvia myydessä kuvat täytyy aina avainsanoittaa vähintäänkin englanniksi, jolloin tavallisimmat lajinimet pureutuvat päähän hyvinkin.

Kerroin, että telkän englanninkielinen nimi on Goldeneye. He katsoivat minua kovasti epäluuloisen näköisinä, joten selitin asiaa lisää ja kaivoin luontoportin sivuilta telkkien kuvatkin. He vakuuttuivat aivan pikkaisen - kyseessä oli siis oikea lintu - mutta ilmassa oli paksusti epäluuloisuutta. Mies googletteli kännykällään goldeneyetä ja ihmetteli saavansa tuloksina vain 007:ään liittyviä linkkejä. Kun ehdotin googlaamista sanoilla goldeneye ja bird, hän vihdoin pääsi lajitunnistuksessa tyydyttävään lopputulokseen. Netin sanakirjan avulla hän sitten löysi linnulle ransakankielisen termin ja oli lopulta tyytyväinen. Ja vihdoin hän uskoi selitykseni siitä, että telkän englanninkielinen nimi on todellakin goldeneye, koska sillä on kullan väriset silmät ;-) Se oli hieman vaikeaa ;-)

Luontopolun jälkeen savuin laitumen reunalla olevalle pysäköintipaikalle autoni luokse. Huomasin samassa vastapuolella tietä maatilan portilla pihatien leveydeltä uteliaina tuijottavia lampaita. Jälkikäteen ymmärsin, että ne olivat siirtymässä parkkipaikan vieressä olevalle laitumelle, mutta minun läsnäoloni sekoitti niiden pasmat. Ne tuijottivat hetken ja lähtivät sitten hölkyttelemään hiekkatielle.

En tietenkään voinut lähteä ajamaan mihinkään tuota hiekkatietä pitkin, kun lampaat olivat siellä hortoilemassa. Seurasin tilannetta hetken ja menin sitten juttelemaan niille (kuten aina teen kaikille eläimille). Ne pysähtyivät ja kuuntelivat. En usko, että ne ymmärsivät mitään muuta, kuin että haluan kommunikoida niiden kanssa.

Ne seurasivat vähitellen minua portille, jonka läpi ne tunkivat itsensä tielle. Hieman aikaa mietittyään ne siirtyivät tien vastapuolelle parkkipaikan viereiselle niitylle ruokailemaan. Huoh! Yksi karitsa jäi tielle määkimään, mutta sekin päätyi aika pian laumansa pariin ojan toiselle puolelle niitylle.

Karjan varoitusmerkki oli siis ihan tarpeen! Vaikka lehmiä ei kulkenutkaan tuona aikana tiellä, vastaan tallusteleva lammasjoukko oli hyvä syy hidastaa vauhtia. Ihania uteliaita otuksia :-)

Ihanaa äitienpäivän illan jatkoa ja alkavaa ihan normaalia kevätviikkoa kaikille!

Harmaan sään kevään tarkkailua

Tänään ei tuntunut ollenkaan siltä kovasta mainostetulta lämpimältä pääsiäisviikonlopulta. Lämpömittari kohosi yhdeksään asteeseen, ja aika ajoin pilvet sylkivät tihkua. Heikko valo ei suosinut kuvaamista, mutta kevään tarkkailua se ei onneksi haitannut.

Eilisen ja tämän päivän aikana näyttäytyivät mm. västäräkki, haapana, kiuru, laulujoutsen, kurki, metsähanhi, tundrahanhi, telkkä, naakka, silkkiuikku, korppi, nokikana, härkälintu, tuulihaukka ja tukkasotka. Ihana lisänä kumpanakin päivänä valkohäntäkauriita.

Telkkäkoiraan kuvat ovat valon puutteen vuoksi vähän suhruja, mutta heijastus on kaunis - niin telkän kuin puiden runkojenkin.

Metsässä ja pellon laidassa kuuluu äänekäs lintukonsertti. Monet linnut käyttäytyvät ihan epätavallisesti. Telkkäkoiraat ottelevat keskenään, niin kuin aina tähän aikaan vuodesta. Peippokoiraiden kähinöitä en olekaan aikaisemmin nähnyt. Enkä mustarastasta viipyilevänä kummallisen pelottoman oloisena. Toki mustarastaskoiraatkin kähisivät keskenään.

Vanajavedellä on osin sulaa, mutta myös vielä paljon jäätä. Millainen on jäätilanne sinun luonasi?