Erilaisuuden pohdintaa ja kylmänkukka

Olisi kiva joskus lukea tai kuulla sellaisen muka-keskivertoihmisen elämänkaaren tarina. Kuinka asiat ovat sujuneet, mikä on tehnyt onnelliseksi, mikä surulliseksi? Millaisia ovat olleet elämän kääntökohdat? Mitä omasta elämästään on oppinut? Mitä ei vaihtaisi pois, minkä vaihtaisi moneen kertaankin?

Julkisuuteen tulevat vain julkisuuteen nousseiden ihmisten erityitarinat. Muuten omaan tietoon tulee läheisten ystävien elämänkaaret, nekin aina rajatuin osin. Joku tietää paljon omasta suvustaan, toinen ei sitten mitään. Miten oma elämä, sen onnellisuuden aiheet ja ikävät koettelemukset suhtautuvat tavallisuuteen?

Itse olen kokenut aina olevani erilainen kuin ikätoverini. Etenkään nuorempana en ole osannut osoittaa sormella sitä, millä tavalla ja mistä syystä olisin erilainen. Tunne oli vain vahva. Toki käsitys on sittemmin myös laajentunut, mutta erilaisuuden kokemus oli vahva jo nuoresta alkaen.

Törmään usein myös ihmisiin, joiden puhetyyliin kuuluu yhtenäistäminen. "Me kaikkihan olemme jo kyllästyneitä tähän jatkuvaan etätyöhön." "Tätähän me olemme kaikki jo kovasti odottaneet (hellekelejä)." "Eikö olisikin niin ihanaa taas kokoontua yhdessä ilman turvavälejä?" "Kyllä se aika kuluu aina niin nopeasti!"

Vuosia vastailin aina automaattisesti tämän tyylisiin väittämiin eriävillä mielipiteillä. Sen sijaan, että olisin herättänyt innostunutta ajattelua ihmisten erilaisuudesta, olen aina saanut osakseni vain erilaisia mulkaisuja. Kesti silti tolkuttoman monta vuotta ennen kuin opin edes silloin tällöin pitämään mölyt mahassani 😂.

Toki edelleenkin olen aikalailla sitä mieltä, ettei elämäni ole mikään keskivertoelämä - mutta mitä, jos muilla onkin samankaltaisia vaiheita, mutta vain erilaisia? Kuinka erilaisia me sitten olemmekaan?

No niin, se siitä pyörittelystä 👍.

Kylmänkukkia olen käynyt kameran kanssa tervehtimässä jo muutaman kerran, mutta vasta eilen olivat nuput auenneena. Vain yksi kukka kummassakin rykelmässä! Oli surullista, että aikaisemmin tuuheammin kukkineet suojelut kasvit olivat näin heikossa hapessa.

Pari kuvaa kuitenkin toisesta:

Upeaa kevätviikonlopun jatkoa sinulle! Nautitaan vihreydestä, oli keli mikä tahansa!

Ahokylmänkukka Virossa

Tämä (ymmärtääkseni) ahokylmänkukka oli mahtava löytö Virossa. Tämä viihtyy selvästikin kuivalla ja aurinkoisella paikalla. Meren rannan tuntumassa näitä oli todella paljon. Piti oikein katsoa, mihin jalkansa ja reppunsa asetti, ettei yhtäkään jää alle. Ensimmäisen kuvan taustalla näkyykin muita kylmänkukkia.

Aurinkoisessa kelissä tämä ei mitenkään hypännyt silmille, vaan maastoutui sirosta varrestaan huolimatta helposti maisemaan.

Kylmänkukka nupulla

Olen odottanut kevättä niin kovasti, että olen ahnehtimassa aivan liikaa. Keväästäkään ei saisi tulla suorittamista ;-) Se vain tuntuu etenevän niin vauhdilla. Ja sitten kun ei etene, iskee pieni tuska ja ahdistus... Puoli vuotta kerrallaan (siis keväästä syksyyn, ei päinvastoin ;-)) voisi mainiosti elää vain luonnossa liikkuen, havainnoiden ja kuvaten... :-) Eikä ehtisi tulemaan yhtään tylsää ;-)

Pakkasin melkein kaikki vaatteeni päälleni ja lähdin laahustamaan kameran ja kamerarepun kanssa harjulle. Ensimmäinen tutkailukohde oli kylmänkukka. Josko sitä löytyisi ja josko se jo kukkisi. Kaksi nuppua löytyi, ehkä enemmänkin olisi ollut matkan varrella tarjolla, mutta en niitä huomannut. Nämä huomasin ja hellästi ne kuvasin. Kannatti kavuta harjulle kantamusten kanssa ja pakata kaikki paksut vaatteet päälle. Tämä oli hyvä päivä :-)