Linnuillakin on kuuma

Kuumien kevätkelien myötä olen huomannut monen linnun liikkuvan nokka auki. Sää on sen verran lämmintä, että linnut joutuvat jäähdyttelemään suunsa kautta.

Räkättirastas liikkui saalistamassa nokka auki.

Samoin kalalokki hautoi muniaan nokka levällään.

Kalalokin kuva on otettu siitä paikasta, kun yllättäen huomasin sen. Muutama kuva ja sitten hiivin pois. Mahdollisimman pienillä häiriöillä tämä kuva on otettu.

Sadetta saisi totisesti tulla. Ja vähän viileämpääkin. Luonto kiittäisi :-)

Mehiläishaukka

Onneksi oli bussipysäkki ihan siinä lähellä! Ajelin nimittäin tutustumassa muutamiin luontokohteisiin valokuvausmielessä, kun näin kaksi isoa ja yhden pienemmän linnun. Näytti, kuin rastas olisi ajanut rohkeana petolintupariskuntaa pois.

Kerrankin bussipysäkki oli sijoitettu sinne, missä sitä juuri nyt eniten tarvittiin - siihen ihan pienen matkan päähän :-) Autosta ulos ja kamera mukaan. Muutamia kuvia ehdin linnuista saamaan niiden kaarrellessa puiden takana, ennen kuin katosivat toisen metsän taakse.

Haukkoja ihan selvästi. Facebookin Suomen linnut -ryhmästä osattiin kertoa, että kyseessä oli mehiläishaukkapariskunta! Oikeasti en ollut osannut edes harkita sitä vaihtoehtoa, sillä haukkavalikoimani on melkoisen kapea. En ole koskaan ennen nähnyt (tietääkseni) mehiläishaukkaa.

Mehiläishaukka on ihan hieman kookkaampi kuin hiirihaukka, joksi tätä omien lintukirjatiirailujeni perusteella arvuuttelin.

Tällaiset bussipysäkkiräpsyt mehiläishaukasta :-) Huomaa mehiläishaukan keltainen silmä.

Härkälintu ja saalisahven

Olen luonteeltani maailmanparantaja. Siksi olin mukana myös kunnallisvaaleissa ja pääsin varavaltuutetuksi Hämeenlinnan kaupunginvaltuustoon.

Eilen ja tänään olin mukana elämäni ensimmäisessä valtuustoseminaarissa varavaltuutettuna paikkaamassa pois jäänyttä valtuutettua. Ihana reissu, tai reissut. Todella paljon uutta tietoa, jota imin pesusienen lailla :-)

Kun varsinaiset valtuutetut jatkoivat ryhmäytymään ja 'bondaamaan' liikunnallisten aktiviteettien myötä, jatkoin omaa matkaani kotiin pienen syrjäpolun kautta. Kameran kanssa tietenkin :-)

Kesken muiden kuvailujen paikalle pelmahti härkälintu. Muutaman sukelluksen jälkeen se nousi pintaan saaliinsa, ahvenen kanssa. Ahvenen evät voivat olla todella piikikkäitä ja härkälintu tainnuttikin kalan perusteellisesti ennen syömistä. Ja minä kuvasin :-)

Kesää ja kangasperhosia

Toukokuu on ruuhkakuu. Asiaa helpottaa suuresti se, että lapset ovat jo aikuisia, eikä enää tule lisäruuhkia elämään harrastuksista ja kouluista.

Mutta työruuhkat eivät vähene mihinkään, jokainen toukokuu on edeltäjäänsä tiiviimpi, täyteläisempi ja vaativampi. Omat vapaa-ajan sitoumukset ja intohimot eivät hellitä otettaan yhtään toukokuussa, ennemminkin päin vastoin.

Tänä vuonna luonto palkitsee ja tasoittaa hymyilemällä kauniisti ja tarjoilemalla menetettyä lämpöä. Ja täytyy myöntää, että etätyö tuo niin paljon lisätunteja ja lisäjaksamista, että tämä kevät ei oikeastaan tunnu mitenkään pahalta. Tiukalta toki ;-)

Puiden lehdet ovat kasvaneet niin isoiksi, ettei lintuja juurikaan enää oksilta erota. Laulu onneksi jatkuu vielä ja hyväilee mieltä.

Viikonlopun aikana näin monen monta kangasperhosta. Ne ovat pienuudessaan ja kauniissa ympäristöön sulautuvassa värissään niin herkän näköisiä olentoja. Ihan lemppareita :-)

Joka päivä jotain uutta...

Eilisellä oli ohjelmaa, joten pääsin kuvailemaan kunnolla vasta tänään. Suuntasin Hämeenlinnan Evolle, jossa olen käynyt tähän mennessä vain Niemisjärvillä. Nyt kävin kameran kanssa kiertämässä Sorsajärven kierroksen.

Keli osoittautui nopeasti metsän suojissa lämpimäksi. Tuulet eivät puhallelleet ja järvetkin olivat tyyniä kuin mitkä. Hyttysiä kävi korvan luona inisemässä vain yksi. Kevät onkin todella miellyttävää metsäretkeilyn aikaa. Toki märkiä kohtia oli poluilla siellä täällä, mutta pienellä kiertämisellä niistä selvisin hyvin ilman jalkojen kastumista.

Kieloissa oli jo nuppuja ja mustikassa kukkia. Käenkaali kukki ihan kesäisen näköisesti :-) Ja käki kukkui.

Tuli taas sielun ja kropan hoitoa oikein kunnolla :-) Kun mukana oli kannettavana kamera ja kamerareppu, homma tuntui ihan positiivisesti urheilulta :-)

Sitruuna-, lanttu- ja kangasperhoset lentää lepattelivat monien tunnistamattomien perhosten lisäksi. Vaskikorentoja pörräsi metsäteillä paljon. Ihan mahdottoman paljon on taas viikossa ehtinyt tapahtua! Ja nyt ollaan vasta toukokuussa...

Ihania toukokuisia päiviä, sääennusteet hellivät :-)

Punajalkaviklo

Helsingin Seurasaaressa tapasin myös punajalkaviklon. Kaikkea se ulkona liikkuminen tuokaan silmien eteen :-)

Luonto rentouttaa, muttei suorituksena. Sen sijaan, että yrittää suorittaa luontoelämystä, kannattaa avata kaikki kanavat ja pyrkiä kuuntelemaan, aistimaan ja ymmärtämään. Oivallusten alku on siinä, kun ymmärtää toista, vaikkei olisikaan samaa mieltä.

Elämä on paljon enemmän kuin oma ymmärrys siitä :-)

Kirjosieppo pitää huolen musiikista :-)

Tänään ei ollut hellettä - ihan hyvä niin. Luonto hymyili kuitenkin auringon kanssa eikä säätä voinut moittiakaan.

Kirjosieppopariskunta on varannut tänä kesänä yhden lintuhuviloistamme. Koiras on selvästi kovasti sitoutunut tähän naaraaseen (jota ei juuri enää näy). Se laulaa ja vartioi pesää intensiivisesti. Sen laulua en ole koskaan ennen kuullut näin paljon. Pihamusiikin taso on nostanut tasoaan reippaasti viime vuodesta.

Koiras ei jää mielellään kuvattavaksi, vaan vaihtaa herkästi paikkaa tultuaan mielestään häirityksi. Tässä minun laululintuni ja musiikillinen ilahduttajani :-)

Kesä lähestyy vauhdilla!

Pari päivää olin poissa pihasta. Topakat työpäivät ja vähäinen ilta-aika rajoittivat vapaa-ajan tekemisen määrää. Siis VAIN pari päivää olin poissa.

Nyt pyörähdin pihalla ja huomasin, että omenapuu on täpötäynnä kukan nuppuja. Tuomi oli yhtäkkiä täydessä kukassaan - se on piharakennuksen takana ja sen kukinnan missaa helposti. Mutta muutama päivä sitten kuvailin juuri siihen suuntaan.

Norjanangervot olivat jo hyvässä kukintavauhdissa. Muutamat vähäiset kevätvuohenjuuret loistivat parhaimmillaan... Herukkapensaat kukkivat pulleasti, samoin vadelmat. Ihan mahdottomasti on ehtinyt tapahtua muutamassa päivässä.

Äsken satoi oikein kunnolla. Ulkona tuoksuukin taivaalliselle :-)

Tytär on nyt muutettu Helsinkiin. Tänään minä toimin muuttoapurina. Monien pikkuhaasteiden jälkeen kaikki sujui oikein hienosti. Ja mitäpä muutto olisi ilamn yllätyksiä? ;-)

Nyt sateen jälkeen aurinko taas virittelee itseään pilvien välistä. Valoa riittää taas hetken harmauden jälkeen :-)

Aurinkoista viikon jatkoa!

Kesän merkkejä kotona ja luonnossa

Äitienpäivän aamuna heräsin hellään muiskaisuun. Koira lipaisi kättäni varovasti ja ilmoitti, että nyt olisi aika päästä ulos ja sitten saada ruokaa. Käytiin siis - nyt äitienpäivän kunniaksi - vain pihalla. Kun joka paikka oli nuuskittu läpikotaisesti (ainakin melkein) ja pakolliset pissat oli lirautettu, siirryttiin sisään. Koira meni syömään ja minä takaisin nukkumaan vielä pariksi tunniksi.

Koko muu perhe olikin sitten Rovaniemellä. Tyttären oli aika muuttaa neljän vuoden opintojen jälkeen Rovaniemeltä etelään. Ensin muutamaksi päiväksi Hämeenlinnaan ja sitten Helsinkiin. Mies ja poika ajoivat muuttoautolla lauantaina Rovaniemelle ja pakkasivat kaikki kolme kimpassa tytön omaisuuden autoon. Kesän merkki on siis se, että tytär palasi etelään :-) Ja ihanan perheen merkki se, että miehet yhdessä käyttivät kolme vapaa- ja lomapäiväänsä ajaen maan toisestä päästä toiseen ja takaisin auttaakseen perheen kuopusta :-)

Ennen kuin hain äitienpäivänä tyttären lentokentältä kotiin, kävin hieman kuvailemassa, kuinkas muuten. Keli oli kuuma ja iho kertoi auringon voimasta kaikista vaatteista ja suojakertoimista huolimatta. Tuli enemmän kuin lämmin. Mutta parasta oli, että tein kesän ensimmäiset satakielihavainnot! Ihan mahdottoman kaunis ja ennen kaikkea kuuluva ääni niin pienellä otuksella :-)

Koska puut ovat vasta pienellä lehdellä, satakielen onnistui välillä jopa näkemään. Ja jopa kuvaamaan :-)

Armollisen lämpöistä viikon jatkoa!

Räkättirastas ruokahankinnoilla

Räkättirastailla taitaa olla jo poikasia. Eilen sai varis jos toinenkin kyytiä ja huutia räksiltä mentyään liian lähelle niiden pesäaluetta. Samanlaisen ajojahdin kohteeksi pääsi myös piskuinen orava, joka niin ikään oli eksynyt väärälle reviirille. Hurjan näköistä touhua, räksiä on aina monta yhden pakenijan kimpussa. Vaan eivätpä nuo jahdin kohteenakaan olleet otukset olleet välttämättä liikkeellä vain hyvissä aikeissa...

Tämä räkättirastas keräsi ruokaa ja lensi sitten matkoihinsa. Pesälle varmasti. Taitaa olla monta nälkäistä suuta ruokittavana :-)

Tylyttäminen on joskus todella helppoa...

Eläimet osaavat olla todella raakoja, vaikka usein kohtaammekin juuri luonnon lempeän ja ihastuttavan puolen. Sama taitaa päteä jossain suhteessa myös ihmisiin. Raakuus ja torjuvuus ovat ihan niskan kääntämisen takana.

Olen jo pitkään pitänyt omaa meteliäni siitä, että ihmisiä kohdellaan huonosti (tai hyvin) heidän taustatekijöidensä mukaan. Sehän on syrjintää, jota yhteiskuntamme arvot eivät missään nimessä tue.

Syrjintää voi olla se, että asut väärällä alueella, olet vääränlaisessa parisuhteessa tai vaikkapa kannatat vääränlaista ideologiaa ja sinua luokitellaan sen mukaisesti. Minun mielestäni ei tietenkään ole reilua, että joku syrjii minua. Jonkun muun mielestä on ihan ok puhua minulle kuin vähä-älyiselle sosiopaatille, koska näytän hänen mielestään siltä.

Minusta eläimet ovat raakoja fyysisesti - syystä. Nälkä ja halu puolustautua ovat todella varteenotettavia syitä olla puolustuskannalla. Ihmisten kohdalla toisen kuuntelemisen kyky ja sosiaalinen taitavuus luulisi oleva keinoja saada toinenkin osapuoli kuuntelemaan. Ja ymmärtämään.

Siis tulipas kakkaa palautetta mielipidekirjoitusyritelmästäni paikalliselta lehdeltä. Olisivat voineet olla ihan hiljaa ja vaieta kirjoituksen (ihan asiallisen mielestäni). Vaan päättivät lähettää raikulipoikamaisen puolivähättelevän vastauksen sähköpostiini. Vähempikin olisi riittänyt. :-( Toivovatko ehkä, etten kirjoittaisi enää mitään?

Ihanaa kevään jatkoa kaikille omista äkäisistä tunnelmistani huolimatta ;-)

Sinitiaisia

Nyt melkein kaikki linnut pesivät. On hiljaisempaa ja linnut liikkuvat vähemmän. Nopeasti muuttuu luonnon rytmi.

Pihan yhdet tintit ovat selvästikin valmiita pariutumisen suhteen. Pesän suhteen on vielä pientä tuunaustarvetta :-)

Työpäivän jälkeenkin ehtii vielä kameran kanssa pihalle, vaikka piha hieman montussa onkin. Tämä on ehdottomasti kesän alkua :-)

Sinitiaisia näkee vain satunnaisesti.

Sinitiaisia ja luonnon luomaa :-)

Edit 10.5.2018: Vaihdettu isot kuvat rajattuihin lähikuviin.

Kesä tuli kohisten - ja hiki

Tänään tuli työpäivän jälkeen kiire kaivaa kesävaatteet esiin varaston uumenista. Koiran lenkitys ilman takkia pitkähihainen pusero päällä oli liian kuumaa touhua. Vaikka lämmintä oli 'vain' 22 astetta, ilmassa oli jonkin aikaa ihan trooppista sävyä.

Koskaan ennen en muista tällaista kiirettä kesävaatteiden purkamisen kanssa... Ja hiki oli, kun seilasin pohjakerroksen varastosta vaatesäkkien kanssa toisen kerroksen makuuhuoneeseen. mies helpotti tilannetta ja kaivoi tuulettimet esille :-)

Ihanaa, että on lämmintä edes tämän kerran kesässä!

Sinitiaisen pesäkin taitaa olla jo viimeistelyä vailla valmis :-)

Orava teki pesää ja tänään oli LÄMMINTÄ!

Orava teki pesää naapurin kuuseen eilen isolla vimmalla. Se hyöri koivussa ja puri sieltä hentoja oksia pesäänsä varten. Karkasi niiden kanssa välillä kuuseen ja palasi sitten kirmailemaan koivun oksiin. Välillä sille tuli nälkä ja sitten se söi koivun oksasta kuorta ja kuusesta neulasia.

Kuvat ovat kaukaa, eikä objektiivin pituus ollut ihan riittää, mutta laitan nämä silti tähän vähän niinkuin dokumentinomaisesti :-)

Tänään mittari näytti peräti 20 astetta lämmintä! Lämmintä olikin, mutta ilmanala tuntuu minusta edelleen peruskolealta. Minulla oli takki päällä, joskin sen vetoketju oli auki. Törmäsin tosin myös t-paidassa ja shortseissa viihtyviin ihmisiin - miten eri tavoin meidät kaikki onkaan rakennettu :-)

Nurmikko vihertää ja aikaisimpien pensaiden silmut tuottavat jo ensimmäisiä lehtiään. Kevät kuroo selvästikin kylmälle menetettyä aikaa takaisin.

Posket kuumottelevat edelleen tämän päivän ulkoilun tuloksena. Suojasin kasvot monella kerroksella suojavoiteita, mutta kasvot ovat selvästikin olleet kontaktissa uv-säteilyn kanssa. Pitäisi löytää jokin varma tapa suojata kasvot auringolta kuvaus- ja ulkoilureissulla. Onko sinulla mitään suosituksia?

Minun kasvoni eivät rusketu ollenkaan tasaisesti. Enkä minä edes rusketuksesta (tasaisestakaan) niin välittäisikään. Nykyiset suojauskeinot eivät selvästikään ole riittäviä, joten uusia juonia kaivataan ;-)

Upeaa kevään ja uuden alkavan viikon jatkoa :-)

Kyhmyjoutsenia saaristossa

Meillä Hämeessä näkyy paljon (ja ehkä ainoastaan?) laulujoutsenia. Rymättylän reissulla näin kyhmyjoutsenia - paljon.

Kyhmyjoutsenet käyttävät paljon enemmän siipiään toista sukupuolta houkuttaakseen ja muita karkoittaaksen kuin laulujoutsenet. Näky on vaikuttava.

Yllättävää kyllä joutsenia oli paikalla toistakymmentä...

Ihanaa kevään jatkoa :-)

Tämän vuoden ensimmäinen meriharakkahavaintoni

Meriharakka on yksi lukuisista lempilinnuistani :-) Kevätlomalla Rymättylässä näin tämän vuoden ensimmäiset meriharakkani. Ne kulkivat kaksin, kuten niin monet muutkin linnut.

En tiedä, mitä hyötyä meriharakalle on sen pitkän nokan loistavan oranssista väristä, mutta komeahan se on :-) Pitkä nokka helpottaa meren tai järven pohjan tonkimista vähän syvemmälläkin kahlatessa.

Meriharakan englanninkielinen nimi on oystercatcher eli osterinpyydystäjä. Sen ruokavalio koostuukin simpukoista, äyriäisistä sekä peltojen kastemadoista ja hyönteisistä.

Nimi meriharakka ei mielestäni tee ihan oikeutta tälle korealle ja komealle linnulle...

Tämä yksilö vanha meriharakka, sen nokan kärki on kellertävä (eikä tumma, kuten nuorella) ja sillä punaiset (ei ruskeat) silmät. Ihan nuorilla meriharakoilla on lisäksi ensimmäiseen kesään asti vaalea 'kauluri'.

Tämä lintu pysähtyi tuohon hetkeksi parinsa kanssa hengähtämään ja lensivät pian edelleen.

Ihanaista toukokuuta ja paljon uusia kevään ja kevätkesän merkkejä :-)

Valkoposkihanhien lepohetki Ruissalossa

Sadetta on riittänyt aamusta asti. Luonto ja piha tykkäävät. Syreenin silmut ovat jo melkoisen pulleat, ihan näinä päivinä varmasti sieltä tulee uutta lehteä näkyviin. Syreenin silmujen tilanteen tiedän, sillä olen seuraillut niillä välipysähdystä tehneen sinitiaisen pesänrakennuspuuhia. Aina ennen pesälle menoa se laskeutuu ensin syreeniin ja katsastaa tilanteen ennen pesätarvikkeiden kuskaamista pesään.

Yhtään kuvaa en ole saanut tintistä. Se on varovainen ja vikkelä. Miehen työhuoneen pienestä ikkunasta olen yrittänyt sitä salakuvata pitkän objektiivin avulla. Tinttipä tuli sitten kerran rohkeasti ikkunalaudalle ihan siihen objektiivin viereen. Maastoverkon läpi sitä katselin, kun se siinä pomppi ja yritti tutkailla objektiivin alla olevaa fleece-peitettä. Pesäaineksia olisi siitä varmasti ottanut mieluusti mukaansa.

Se oli ihan liian lähellä, jotta olisin voinut edes yrittää ottaa siitä kuvaa, joten tyydyin katselemaan. Kyllä se sitten onkin pieni lintu. Talvella se pörhistelee höyhenpeitettään pysyäkseen lämpimänä ja näyttää siksi silloin paljon isommalta, pulleammalta. Nyt kun ei tarvinnut pörhistellä, se oli niin pieni ja solakka...

Lammella uiskentelee välillä telkkä, välillä sinisorsa. Koiraita ja yksinään kummatkin. Naaraat ovat siis jo hautomassa pesissään.

Lomalla ollessani kävin myös Turussa Ruissalossa. Alue oli huomattavasti isompi kuin kuvittelin. En ollut yhtään tutkinut mittakaavaa etukäteen. Se oli minulla sellaisena 'varakohteena' mukana listallani, joten tuli lähdettyä tavallista huolimattomammin valmistautuneena matkaan.

Jätin autoni parkkipaikalle, josta kuvittelin jalkaisin kulkevani muille Ruissalosta listaamilleni kohteille. Vieraissa paikoissa liikkuessani käytän aina sekä puhelimen Sports Tracker -sovellusta että Googlen karttasovellusta, etten eksyisi ainakaan pahasti. Huomasin mittakaavavirheeni parinkymmenen minuutin kävelyni (hyvin rauhallista vauhtia) jälkeen. Karttasovellus kertoi, että matkaa olisi jäljellä vielä 12 minuuttia. AUTOLLA! Vaihdoin kulkupelini sovelluksessa kävelyyn ja uusi arvioitu matka-aika olikin 58 minuuttia :-( Yhteen suuntaan siis. Ja vasta siellä olisi ensimmäinen kohteeni, jossa toivoin voivani kuvata. Pieni vilkaisu maisemaan osoitti, että perille meni ihan kunnon autotie. Voisin käyttää siis aikani paremminkin. Suunnistin takaisin autolle.

Olin jo auton luona, kun kuulin tutun kuuloista huutelua. Jatkoin matkaani lähimmälle aukealle paikalle ja sinnepä laskeutui juuri iso parvi valkoposkihanhia. Ja ääntä riitti :-)

Yritin niitä summittaisesti laskea - ensin kymmenen ryhmiä, sitten hahmottelin sadan hanhen kokoista joukkoa ja tällä tavoin päädyin arvioon, että niitä oli noin 600. Kävelinpä sitten hieman lähemmäksi ja seurasin hanhien ruokailua (olivat todella nälkäisiä), lepäämistä ja parin puolustusta. Noin 15 minuutin kuluttua ne nousivat taas äänekkäästi lentoon ja laskeutuivat selvästi kauemmaksi. Vaikuttava kokemus tuollainen kovasti ääntelevä lintujoukko :-)