Työt ja kantarellien kerääminen ovat vieneet aikani. Hieman olen ehtinyt myös lukea. Aika aikaansa kutakin tai jotain sinne päin.
Kuvassa lienee viherpeipon vihervarpusen poikanen. Jos joku on eri mieltä, otan argumentit vastaan ihan mielelläni. Viherpeippo on ollut aktiivinen laulaja ja reviirin vartija täällä. Siksi veikkasin ensin sitä tämän nuorukaisen vanhemmaksi. Kiitos Samille korjauksesta!
Ja sitten taas asiasta kukkaruukkuun tai jopa kauemmas. Silitin tänään toimistopäivältä tultuani huomiset toimistopäivän vaatteet aamua odottamaan. Siinä lähti ajatus lentämään ja kerimään ihan lapsuuteen asti.
Äiti heitti joskus (olin 12-15 -vuotias) ilmoille ehdotuksen, että hän maksaisi 10 (vai oliko se 5?) markkaa, jos silittäisin koko silityskorillisen. Silityskori oli ISO. Sinne mahtuivat parinkin koneellisen kuivuneet pyykit.
Totta kai suostuin! Inhosin silittämistä selkärankaani myöten, mutta vastaavia ansaitsemistilaisuuksia ei ollut muuten tiedossa. Minä silitin. Siinä kului ehkä kaksi tuntia? Ihan hillittömän paha urakka käsistään ei-kätevälle tyypille. Siitä tuli minun hommani monesti uudelleenkin.
Minä olen suosinut viimeiseen asti ilman silittämistä toimivia vaatteita. Mutta välillä on vain tyydyttävä siihen, että silitystä tarvitaan. Voi niitä harvinaisten uhrauksien hetkiä 😔
Minä en silitä pyykkäämisen jälkeen kaikkia silitystä vaativia vaatteita kerralla. Saavat mennä ryppyisinä henkarille ja vaatehuoneen tangolle. Silitän vasta, kun hetki koittaa.
Mikä on sinun silityskulttuurisi? Silitätkö kaiken kerralla, osissa vai vain tarvittaessa? Tai ei silloinkaan? Ja miksi?
Ihanaa elokuun jatkoa 🥰
No mulla on silityskeskusteluun aina se anekdootti anopista, joka luuli ettei mulla oo silitysrautaa kun en silittänyt hänen poikansa paitoja. Hänen mielestään miehen paidat pitää silittää, sanoin vaan että poika voi opetella ite silittään jos niin haluaa. Ei oo opetellu tähän päivään mennessä.
VastaaPoistaViimeksi oon varmaan silittäny tyttären mekkoa ehkä viime kesänä.
Minustakin murrosikäisestä alkaen kaikkien pitää selviytyä omista silittämisistään. Hyvä perustaito, jota (minun mielestäni) toivottavasti hyvin harvoin täytyy käyttää 🤭
PoistaSilitän koko pinon kerralla. Tosin ei välttämättä heti pyykin narulta otettuani. Itse asiassa tykkään silittämisestä, jos vain ei ole kiire mihinkään. Työn ohessa tulee ajateltua monia asioita. Silitetyt vaatteet laitan henkareihin ja viikkaan nätisti. Vievät kaapeissakin vähemmän tilaa, kun ovat siististi jälkihuollettuja. Keväästä lähtien olen silittänyt myös lakanat, kun mankeli hajosi. En tietenkään levitä lakanoita, vaan ensin vedämme ja laskostamme ne Ukkokullan kanssa nätisti suorakaiteen muotoisiksi.
VastaaPoistaMeillä Ukkokulta on silittänyt paitojaan itsekin. Siinä ohessa tarvittaessa myös minun vaatteitani.
Upeaa, että olet löytänyt tuollaisen nautinnollisen otteen silittämiseen. Samaa minäkin yritän, mutta se ei kestä vielä kovin monen vaatteen silittämisen ajan. Lopetan siis, kun välttämättömät on tehty tai juuri ennen kuin alkaa ahdistamaan.
PoistaEi silitystä:-)) Meillä vaatteet kuivataan kuivurissa. Vaatteet laitetaan vielä narulle, eikä ne tarvitse enää silitystä.
VastaaPoistaWau!
PoistaMeilläkin kuivausrummun kestävät vaatteet kulkevat rummun kautta, mutta arvokkaimpia vaateaarteita ei sinne uskalla laittaa.
Narulle tai henkareille laittaminen vielä kuivaamisen jälkeen on erinomainen niksi, jota pitääkin kokeilla. Kiitos 🥰
Hmm, yksi hyvä veikkaus linnulle on vihervarpunen.
VastaaPoistaKiitos, niinpä!
PoistaOlen varmaan joskus aikaisemminkin kertonut, että olen vanhankansan kodinhoitajan tytär, siis sellaisen, joka saanut oppinsa tiukassa kodinhoitajakoulissa Porvoossa ja ohjenuora oli tietysti se, että kaikki piti silittää ja mankeloida ja yhtään ruttua ei saanut jäädä. Monesti olen sanonut miehille, jotka hehkuttavat armeijan petaamiskulttuuria, että tokkopa sentään vetää vertaansa minun kasvatukselleni. Sitten siihen vielä päälle sairaanhoitajaopintojen sairaalapetaamiset, joten oikeasti on saanut uudelleen miettiä tosissaan sairastuttua, että mikä oikeasti on tarpeellista ja mistä kannattaa ressata vai kannattaako mistään.
VastaaPoistaMinun onneni oli se, että äiti ehti sanoa ennen kuolemaansa, että vähempikin olisi riittänyt, että ihan turhaan hän rehki itsensä melkein hengiltä kaiken siivouksen kanssa🩷
Joten nykyään silitytän vain tyynyliinat ja keittiön astiapyyhkeet. Pöytäliinat myös, mutta niitä minulla ei ole paljoa. Verhot vain, jos ovat aivan rypistyneet säilytyksessä. Olen myös luopunut siitä, että vaatteet pitäisi silittää ennen kaappiin laittoa, siis vaatteet, jotka kaipaavat silitystä. Ainoastaan puvun paidat silitetään pesun ja käytön jälkeen. Ja kodinhoitohuoneen tasolla lojuu puhtaita vaatteita monesti siihen asti, että menevät uudelleen käyttöön ja hyvin homma toimii👌😅Kun on pitänyt ajatella, mikä on oikeasti tärkeää hengissäpysymisen kannalta, silitys ei ole tosiaankaan ollut se tärkein kriteeri. Joten enää silitetään vain tarvittaessa, ehkä kerran kuussa.
Kiitos, Irkku!
PoistaSe onkin ihan tärkeä taito osata ihan oikeasti arvottaa, mihin satsaaminen on elämässä ihan viimeisen päälle tyydyttävää ja mikä ei. Ennen tuon taidon oppimista pitää usein käydä itsensä kanssa aika monta vakavaa keskustelua.
Mahtavaa, että olet löytänyt tasapainon ja riittävän hyvät ratkaisut 💖
Kiitos postauksestasi. Silittäminen näemmä innoitti lukijoita.
VastaaPoistaSilitän vaatteet heti, kun ne ovat kuivuneet ja laitan mekot tms. sitten henkariin odottamaan käyttöä. Silitän kaikki vähänkin rypyssä olevat, vaikkapa t-paidat ja yöpuvutkin.
Liinavaatteet mankeloin mahdollisimman pian tai kun aika antaa periksi. Nyt meitä on kotona enää kaksi. Kun lapset olivat pieniä ja kotona, pyykättävää ja mankeloitavaa oli ihan eri tavalla.
Mieheni silittää itse paitansa.
Tyttäreni oli Stuttgartissa au paurina. Hänen tehtäviinsä kuului pyykkivuoren silittäminen. Siellä silitettiin kaikki! Tytär katsoi tv:tä ja niin silitettävät vaatteet vähenivät pikkuhiljaa liki huomaamatta.
Toimin kuten sinä, eli laitan illalla aamulla työhön tarvittavat vaatteet valmiiksi. Niihin on sitten aamulla nopea sujahtaa.
Kiitos, Sirpa!
PoistaJos silittäminen ei innoita, mikä sitten? 🙄🤭💖
Ihailtavaa silittämisen tasosi. Minä panostan nykyään viikkaamiseen. Pesun jälkeen kunnon viikkaus suoristelee yöpukujen ja kotipaitojen ryppyjä siinä määrin, ettei silittämään tarvitse minun kriteerieni mukaan enää ryhtyä.
Myönnän hieman häpeillen, että vaikka olen illalla valinnut ja laittanut seuraavan työpäivän vaatteet valmiiksi, saatan pahimmillaan muuttaa vielä aamulla mieltäni pariinkin kertaan. Peilin edessä käväiseminen muuttaa nopeasti mielen asun toimivuudesta.
Toisaalta prosessin ensimmäinen asukokonaisuus on valittu jo illalla ja se aika on sitten pois aamun sähläyksestä.