Muutaman kuuman päivän iltana löysin taas pihamme varjoisat kohdat. Niitä löytyy onneksi päivän jokaiseen hetkeen. Toki tuolia saa siirrellä, jos aikoo jatkuvasti pysyä varjossa. Nyt osaan arvostaa vuosikymmenten aikana istuttamiani lukuisia puita, joiden varjo on kuumilla helteillä kultaakin kalliimpi.
Minusta kuuman päivän paras puoli on se, että varjossa on juuri sopivan lämpöistä. En kaipaa paahteessa oleskelua ja pääni alkaa nopeasti särkeä auringossa oleilun tuloksena. Hattu on aina ehdoton 'must', oli se sitten kaunis tai ei.
Pihamme oli tänne muuttaessamme vuonna 1994 rakenteeltaan kovin erilainen kuin halusimme. Siellä, missä halusimme oleskella, oli runsaasti marjapensaita, enimmäkseen herukoita. Taaempana oli kesannoitunut naapurien aiemmin perunapeltona käyttämä alue. Halusimme tontin taka-alueen hyötypuutarhakäyttöön siinä määrin kuin jaksaisimme hyötypuutarhaa hoitaa. Oleskelualueen halusimme sijoittaa talon välittömään läheisyyteen. Siinä oli sitten lapiolla ja paikoin myös kaivinkoneella töitä.
Kaksi pihan vanhaa omenapuuta on jouduttu ikääntymisen vuoksi poistamaan pihasta.Yksi nuorempi puu jäi jäljelle. Poistolistalle on joutunut myös pari kuusta ja yksi koivu. Ainakin. Niiden jälkeen pihassa on jäljellä vanhasta ajasta isommista puista vain yksi tuija ja yksi omenapuu. Lisäksi vanhoja syreenejä löytyy tontin reunoilta. Tontilla on edelleen myös vanhoja ruusupensaita ja pari herukkapensasta. Muuten puut ovat minun (tai meidän) istuttamiamme.
Terijoensalavia istuttelin alkuvuosina saadakseni nopeaa näkösuojaa pihaan. Ne ovat osoittautuneet hyviksi ratkaisuiksi 10-15 vuoden ajalle, mutta sittemmin olleet myrskyherkkiä. Puumateriaali on jotenkin pehmeää eikä kestä pahoja puhalluksia. Välillä niistä on kaatunut myrskytuulen jäljiltä puoli puuta, välillä vain jokin iso oksa. Niitä en istuta enää lisää. Nyt tontilla riittää rehevyyttä enemmän kuin omiksi tarpeiksi ilman niitäkin.
Vanhat luumupuut tuottavat itsekseen uusia siemenpuita, jotka kasvavat nopeasti. Niitäkin pitää tarkkailla ja poistaa vuosittain. Osa vanhoista luumupuista on tullut jo elinikänsä päähän.
Tuijia olen istuttanut paljon näiden vuosikymmenten aikana. Pääosin olen istuttanut kartio- ja timanttituijia. Kartiotuijat kasvavat nopeasti, korkeuden lisäksi erityisesti myös leveyttä. Osa niistä on osoittautunut ajan myötä liian isoiksi ja niitä olemme myös poistaneet. Timanttituijat kasvavat hillitymmin ja pysyvät myös leveyden suhteen tiukempana pakettina. Joidenkin kasvamista ollaan välillä odoteltu ikuisuus, kunnes ovat vihdoin saaneet kasvuvauhdin käyntiin. Ne ovat selvästi sellaisia pitemmän ajanjakson investointeja.
Mutta varjoja siis riittää, kun on vain valmis siirtelemään lepotuolia auringonvalon mukaan.
En haluaisi muuttaa sellaiseen paikkaan, missä vihreää ja sen myötä myös varjoja on vähän. Kesät tuntuvat olevan yhä kuumempia ja viheralueet tulevat yhä tärkeämpään elvyttävään rooliin.
Sitten palaan toukokuiseen länsirannikon reissuumme. Meriharakoihin törmäsimme muutamaankin otteeseen. Nämä kuvat ovat Raumalta Poroholmasta.
Minulla alkaa nyt ihan oikea vuosiloma. Upeaa heinäkuun alkua ja luvattoman ihanaa kesää sinulle ❤️