Lomaa ja maiseman vaihtoa Länsi-Suomeen

Lähdettiin sitten lomalle - niin kuin joka syyskuussa aika monen vuoden ajan. Muistiongelmien ja töihin paluun jälkeen tämä oli mitä parhainta tasoitusta elämään, vaikka olikin ihan normaalin vuosisuunnitelman pohjassa mukana.

Olemme liikkuneet matkailuautolla Hämeenlinnasta Seinäjoen kautta Vaasaan ja edelleen Mustasaaren Raippaluodon Svedjehamniin. Sieltä edelleen Porin Reposaaren Siikarantaan ja muutaman pikkupysähdyksen kautta Sastamalaan, jonka jälkeen suuntana on koti. Siikarannassa vietimme kaksi yötä, muissa paikoissa yhden yön. Seinäjoki ja Sastamala toimivat hyvinä pysähdyspaikkoina pääkohteiden Svedjehamnin ja Siikarannan reunoilla.

Matkalla oli aurinkoa, pilvistä ja reipasta sadettakin. Maisema oli kovasti syysväreissä. Alla kuva matkan päältä jostain reissun alkuvaiheilta.

Pixie-koira on jo tottunut ja rutinoitunut matkustaja. Vaikka hänellä on ikää jo 16,5 vuotta, matkan rasitus ei painanut aiempaa enempää.

Kaunista oli pilviselläkin kelillä. Tämäkin matkanäkymä jostain reissun alkuvaiheilta.

Svedjehamnin sataman tunnelma punaisine venevajoineen oli kutsuva myös sateiden väliin osuneella kävelyllä. Huonossa valossa kännykkä ottaa kuvia kyllä todella kauniisti ihan ilman editointeja. Järjestelmäkamera hieman yskähteli huonon valon kanssa ja niin kohinaa kuin valoakin joudun säätämään niihin kuviin kuvankäsittelyllä.

Siikarannan ihana aamumaisema kovasti sateisen illan jälkeen. Täällä matkailuauton saa ihan rantaan ja maisemia voi ihailla säällä kuin säällä. Ihan suosikkipaikkojani. Kuten jonkun muunkin 🥰

Jossain matkalla taas. Pitkä rivi syksyn värisiä puita.

Viimeinen pysähdyspaikka Sastamalassa. Leirintäalue on ihan keskustan tuntumassa. Luontoa ei ole muuten viljalti, mutta maisema kruunaa kaiken.

Puhelimen kamera on usein aika mahtava vastavaloon kuvatessa. Tässä (toisessa kuvassa) en edes yrittänyt kuvata järkkärillä, sillä kännykällä tuli tunnelma ja näkymä oikein mainiosti talteen 🙏

Muisti? Mikä muisti? Hah-hah-haa 🤭. Muisti reistaa yhä ihan liian usein. Toisaalta aika moni asia sujuu jo ihanan paljon paremmin. Kutsuisin tätä edistykseksi. Nopeaksi tätä edistystä ei voi kehua. Vaan kaikkea ei voi saada.

Ehkä yritän yhä enemmän keskittyä siihen, mikä toimii paremmin ja olla välittämättä siitä, mikä ontuu vieläkin. Loma teki ainakin hyvää oikein isosti ❤️ Suomen luonto palkitsee syksyllä aivan erityisesti.

Syksy maistuu hyvältä ❤️

Muistoni keväästä ja kesästä ovat himmeät muistiongelmien vuoksi. Se ärsyttää ja harmittaa. On mahdottoman surullinen olo eletyn elämän menettämisestä.

Tiedän kuitenkin, että minulla on ollut hyvä kesä ja olen toteuttanut omia toiveitani ihan mukavasti 🩷. Olen helposti käärmeissäni muistini toimimattomuuden kanssa, mutta äkäily ei paranna tilannetta mihinkään. Yritän opetella erottamaan primitiivireaktioni omista tietoisista fiiliksistäni. Minä ajattelen, että minulla menee ihan hyvin (paitsi silloin, kun ketuttaa kovasti tuo muistin kanssa taisteleminen).

Tähän väliin muistutan, että muistini reistaa vain kapeasti, se harmittaa silti aina enemmän tai vähemmän.

Viime viikonlopun aikana luin monta artikkelia tekoälystä. Se koetaan toisaalta isoksi työmäärän vähentäjäksi ja ihmisresurssien tarpeettomaksi tekijäksi. Samaan aikaan sen voimaa ja holtittomuutta pelätään. 

Suosittelen itse kullekin tekoälyyn tutustumista varovaisesti ja sopivan etäisesti. Ystävällisen tekoälyn kanssa ei kannata lähteä tunteilemaan, mutta se on kovin näppärä tiedon kerääjä, yhdistelijä ja analyysin tekijä. Se on kuin erittäin älykäs nuori kollega. Käytäntö ja yhteisön rajat eivät ole hallussa ennen kuin niihin perehdytetään. Myös yhteisön (tai oma) eettiset rajat kannattaa tuoda esille todella selvästi. Nuoremman kollegan (tekoälyn) viitekehykset, olettamukset ja ajattelun raamit voivat olla mitä sattuu, jollei niitä märitä sille erikseen. 

Ehkä tärkeintä on ymmärtää, että tekoäly pystyy vaikka mihin, mutta siihen ei voi koskaan täysin luottaa. Moneen nuorempaan kollegaan voi varmasti luottaa paljon enemmän 🙏

Kirpputorit kutsuvat minua edelleen. Siellä on niin paljon opittavaa (ja löydettävää).

• Älä osta, ennen kuin tiedät oikean hintahaarukan
• Älä haksahda alennuskyltteihin - lähtöhinnat ovat toisinaan taivaalliset
• Kun tiedät oikean hintahaarukan, tunnistat luvattoman edullisen hinnan
• Ikävän moni myy rikkinäistä tai muuten viallista tavaraa hieman edullisempaan hintaan ilman mitään merkintää tuotteen vioista
• Tutki tuotteet aina tarkoin mahdollisten vikojen varalta
• Joskus joku myy oikein briljanttia tavaraa ihan toimivalla hinnalla. Sen tunnistaakseen pitää tietää yleinen hintahaarukka/-taso
• Älä usko hintalappujen tietoihin, tarkista tuotteen tiedot vaikkapa valokuvan ja tekoälyn avulla. Joillakin ihmisillä luovuus kasvaa, kun pääsee kirjoittamaan asiaa hintalappuihin 🙁
• Ostetut langat ja tekstiilit kannattaa pakastaa ennen käyttöönottoa. Itse pidän uusia hankintoja pakastimessa viikon verran, jotta vaikeimmatkin tapaukset hoituisivat varmasti käyttökuntoon.

Luonnossa on ihanaa juuri nyt. Välttelen metsiä, joissa on hirvikärpäsiä. Kelien viilentyessä niihinkin metsiin voi taas palata. Päivä lyhenee - auringonlaskut ja -nousut osuvat taas inhimillisiin valvomisaikoihin. Lintujen muutto on käsillä. Joutsenet ruokailevat pelloilla pareina ja perheinä. Kurjet viihtyvät myös peltoruokailussa. Pilvisinä / sateisina päivinä kurjet saattavat ruokailla kovinkin lähellä teitä. Autosta kuvaaminen tarjoaa nyt hyviä luontokuvausmahdollisuuksia.

Nymfejä (punkkeja) niskassa

Kävin vihdoin ja viimein tehostamassa vanhan punkkirokotteeni. Minun ikäisilläni tehosterokote pitäisi ottaa viiden vuoden välein, mutta nyt väliin jäi kyllä enemmän vuosia. En löytänyt itseltäni mistään merkintää siitä, milloin olen punkkirokotteeni ottanut, mutta kyllä siitä enemmän on kuin tuo suositeltava viisi vuotta.

Kävin lähimetsässä sieniä katsastamassa ja mukanani oli pieni reppu. Laskin sen välillä sieniä kerätessäni maahan taakkaa keventämään ja poimin taas mukaani paikkaa vaihtaessani.

Kotona tunsin niskassani jotain pientä hipsuttelua. Hirvikärpäset ovat tehneet minusta vuosien saatossa yliherkän kaikille hyönteisten kaltaisille tuntemuksille ja olin heti tunnustelemassa niskaani. Sieltä löytyikin pienen pieni musta otus, jonka pudotin lavuaariin päästäkseni tarkastelemaan sitä paremmin. Silmä ei erottanut, mutta kännykällä otettu lähikuva suurennoksineen paljasti otuksen selväksi punkiksi. Se eteni lavuaarin pinnalla reippain askelin.

Vieressä peukaloni mittakaavaa antamaan.

Olen lukenut pienistä nymfeistä, mutten ole koskaan nähnyt sellaista. Vaikea tuollaista on vaatetuksessaan havaitakaan oli vaatteiden väri sitten mikä tahansa. Lisää kaksivuotiaista puutiaisista eli nymfeistä voit lukea vaikkapa täältä: "Näkymättömiä" punkkeja pelätään - tältä tappava nymfi näyttää - Verkkouutiset.

Hetkeä myöhemmin tunsin taas pientä vipellystä niskassani. Sieltä löytyi kuin löytyikin toinen kävelyretkellä oleva nymfipunkki. Kuin ihmeen kaupalla sain molemmat kiinni vielä tuossa kävelyvaiheessa.

En keksi punkkien oudolle sijainnille (niskani) muuta selitystä kuin että ovat kiivenneet reppuuni sen ollessa maassa. Itse en kieriskellyt maassa kertaakaan koko reissun aikana 🤭

Onko sinulla voimassa oleva punkkirokote?