Flunssan kanssa elämistä korona-aikana

Maanantaiaamuna heräsin kurkku karheana, hieman kröhien ja pää kipeänä. Flunssa mokoma 😷. Näinä aikoina se ei ole kuitenkaan yhtä yksinkertainen asia kuin ennen koronaa. Nyt piti työnantajien ohjeiden mukaan ilmoittaa asiasta myös työterveyteen. Tein Omaolon oirearvion ja vaikka oireita oli vähän, suositus oli varata aika koronatestiin. Testiaikaa ei saanut maanantaille, vaan vasta tiistaille. Täällä Hämeessä se kertoo lisääntyneistä testeistä, sillä tavallisesti (minun ymmärtääkseni) aika on saatu tyypillisesti samalle päivälle.

Kun sitten olin menossa koronatestiin, minun piti pysyä myös karanteenissa. Ei kauppapyrähdystä edes maskin kanssa.

Ja sittenhän nopeasti aloin mietiskellä arjen sujumista täällä kotona. Flunssan kanssa pieni etäisyys riittäisi, mutta koronan tartuttamisen riskiä en arvaa ottaa. En voi ottaa pienintäkään riskiä siitä, että toimin huolimattomasti ja mieheni saa koronan (jos siitä nyt on kyse). Koskaan ei voi tietää, kuinka iso haaste siitä toiselle tulisi.

Onneksi meillä on tilaa. Pähkäilyn jälkeen päädyin sellaiseen ratkaisuun (johon mieheni myös suostui), että keskimäärin minä pysyttelen yläkerrassa, missä on työhuoneeni, makuuhuoneemme ja yläkerran wc. Mieheni työskentelee vanhaan tyyliin piharakennuksessa olevassa työhuoneessaan ja oleskelee muuten alakerrassa, mistä löytyvät olohuone, keittiö ja alakerran wc.

Minunkin pitää luonnollisesti käväistä välillä keittiössä ja hetken aikaa illalla jopa olohuoneessa. Sen ratkaisin niin, että käytän alakerrassa käydessäni maskia eli kasvosuojaa. Syön ruokani näiden muutamien odotuspäivien aikana työhuoneessani ja mieheni joutuu yöpymään olohuoneessa ja jos siellä yöpyminen osoittautuu hankalaksi, niin omassa työhuoneessaan vuodesohvalla. Yön aikana samassa huoneessa pöpöarsenaliinini kasvaisi liian isoksi riskiksi, jota en halua ottaa. Onneksi mieheni on sopuisa ja joustava 😊.

Tässä siis kasvomaskissa sairauslomapäivän aikana siirtymässä alakertaan. Voi näyttää hölmöltä, mutta onneksi se ei kotona haittaa 😉.

Itse asiassa maski pukee minua 😊. Meikittömänä, hiukset ponnarille vedettynä parhaat piirteeni jäävät tässä esille. Ehkä tätä kannattaisi harkita jatkaa korona-ajan jälkeenkin silloin, kun ei jaksa meikata? 😏

Illalla katselemme mieheni kanssa tunnin ajan yhteistä ohjelmaa televisiosta. Pidän maskin päällä silloinkin. Kaikissa sopivissa väleissä tuulettelen tiloja, se onnistuu näin kylmällä kelillä onneksi lyhyessä ajassa. Muutamassa minuutissa saa vaihdettua ilmaa ihan kivasti ja virusmäärä vähenee taas huomattavasti pienemmäksi, näin väittävät asiantuntijat.

Testin tulokset saapuvat 2-3 päivässä. Toivon totisesti, että ne ovat negatiiviset. En todellakaan ymmärrä, mistä ja miten olisin voinut koronatartunnan saada. Jos testin tulos on negatiivinen, meidän elämämme palaa entiselleen. Jos sitten testin tulos olisikin positiivinen, alkaisi karanteeni myös miehelläni.

Monimutkainen aika tekee yksinkertaisista asioista tieteellisiä projekteja. Tehdään kaikkemme, että saisimme tuon viruksen aisoihin.

Se on nyt muuten joulukuu! Minä sain tyttäreltä joulukalenterin. Eka oma joulukalenteri pitkään, pitkään aikaan. Onko sinulla joulukalenteri? Vielä ehtii hankkia 😍.

Miten pieni ihminen voisi auttaa torjumaan ei-toivottua yksinäisyyttä?

Samaan aikaan kun poliitikot ovat huolissaan suomalaisten ikärakenteesta ja vauvojen puutteesta, minä olen huolissani yksinäisistä ja jopa syrjäytyvistä ihmisistä. En ole huolissani siitä, että ihmiset päättävät elää sinkkuina. Tunnen pahaa mieltä siitä, että kumppania kaipaavat ihmiset eivät löydä juuri edes ystäviä kumppanista puhumattakaan. Ei se ole ihme, että näissä oloissa vauvoja ei putkahtele Suomeen ennätysvauhtia eikä ikärakennekaan muutu paremmaksi.

Minun nuoruudessani iltaisin nuoret kerääntyivät torille. Lahden tori kuhisi nuorisoa niinä harvoina iltoina, kun siellä itsekin kävin. Ja autoralli torin ympäri kävi kuumana. En koskaan kysynyt, miten muut saapuivat tuonne toisiaan kohtaamaan. Sovittiinko tapaamiset torille vai saavuttiinko sinne itsekseen katsomaan, kehen siellä törmäisi. Oli miten oli, tällaisia avoimia ja yleisiä kohtaamispaikkoja ei enää ole ollut aikoihin.

Eivätkä yksinäiset ihmiset ole vain teinejä, päinvastoin. Ikä lisää yksinäistymisen mahdollisuutta. Tahaton ja ei-toivottu yksinäisyys koskettaa minua kovasti, sillä ilman onnekasta kohtaamista olisin todennäköisesti päätynyt ei-toivottuun yksinäisyyteen jo nuorena.

Haluaisin parantaa maailmaa tässäkin suhteessa, mutta tunnen itseni aika kädettömäksi ja avuttomaksi. En tiedä mitä tehdä. Haluaisin tehdä pienen oman osani ensin kerran ja sitten ehkä vielä uudelleenkin. Maailman parantamisen vetovastuuseen en juuri nyt löydä itsessäni kapasiteettia ;-) Tuleeko sinulle mitään ehdotuksia mieleen?

Ihanaa joulukuun alkua!

Joulukuun alun pöhinää

Tänään on joulukuun ensimmäinen päivä... Lumi tulee ja menee, mutta joulukuu ei siitä juurikaan välitä. Tässä ollaan :-)

Varailin junalippuja työmatkoille (kotoa töihin ja takaisin) tammikuun puolelle asti. Aikaa vievää puuhaa, kun siihen paneutuu, mutta samalla pääsee maistelemaan esimaistiaisia tulevista matkoistaan. Pientä seikkailun makua siis jo nyt. Puhumattakaan siitä, että ajoissa matkan varaamalla säästää silkkaa rahaa :-)

Vr ei siis TODELLAKAAN sponsoroi minua mitenkään, mutta pihinä ihmisenä innostuin siitä, miten suunnittelemalla elämääni hyvissä ajoin eteenpäin voin säästää oikeasti ihan euroja. Jos siis tiedät matkustavasi junalla tammi- tai helmikuussa johonkin, kannustan sinua ostamaan matkat jo nyt. Sama matka, mutta halvempi hinta. Yhtään enempää en tässä Vr:n puolesta mainostele, etsi itse lisää tietoa, jos aihe kiinnostaa.

Etätyö on tuonut ylpeyttä ja rohkeutta työhöni. Tänään etätyöpäivä oli kiireinen ja yllättävän palaveritäyteinen, mutta kotona töiden tekeminen melkein tuplaa intoni ja jaksamiseni. Olen tehnyt etätöitä yksityisellä sektorilla jo 20 vuotta sitten ja 'trendin' rantautuminen julkiselle sektorille on antanut minulle virtaa työn tekemiseen ja intoa työssä menestymiseen :-)

Nyt on se aika, kun pitää miettiä joululahjatoiveitaan. Vaihdamme virallista ja epävirallista lahjatoiveinfoa perheen sisällä ja yritämme kaiken kiireen keskellä miettiä, mitä oikeasti haluaisimme joululahjaksi. Lapsena toivelista oli pitkä, lähes loputon. Kun ikää karttuu, toiveita onkin paljon vaikeampaa löytää ja eritellä.

Joko sinä tiedät, mitä haluaisit joululahjaksi?

Kuvitukseksi taas pari aikaisemmin julkaisematonta kuvaa.