Opin pitämään vanhoista lasiesineistä ja astioista, kun anopin kuoleman jälkeen kävin läpi hänen jäämistöään ja pyrin löytämään kiintymyksellä säilytetyille tavaroille uusia sopivia omistajia. Ensin googlasin tavaroita selvittääkseni niiden käypäistä hintaa ja löytääkseni sellaisen sopivan hinnan kullekin tavaralle, mikä ei ollut liian kallis, muttei niin halpa, että joku jälleenmyyjä kiinnostuisi kaupoista.
Hintojen selvittämisen rinnalle nousi pian esineiden taustan selvitys ihan puhtaasta uteliaisuudesta. Oli kummallista, että jokin minun mielestäni tavattoman epäviehättävä esine saattoi olla ihan rahan arvoista muotoilua. Siinä osaaminen vähitellen kasvoi, samoin mielenkiinto.
Viimeistään tuossa vaiheessa elämää ymmärsin hyvin sen, että vaikka kaunis lasi hivelikin silmääni, etenkään arvokasta ja kaunista lasia ei minun passannut jättää omaan kotiini. Tavaran karsimisen halun lisäksi taustalla piili kolhimisherkkyyteni. Kolhin itseäni säännöllisesti. En siis ole altis mustelmille, vaan ihan vain kolhimiselle. Kolhin myös huonekaluja ja esineitä ikävän paljon (ihan tahattomasti siis). Huonekalut selviävät kolhimisistani, hauraat lasiesineet eivät. Jos haluan niiden selviävän tästä ajasta eteenpäin, minun on luovuttava niistä ihailtuani niitä ensin tovin ja otettuani niistä ehkäpä muutaman valokuvan muistoksi.
Nämä lasit löytyivät vanhempien keittiön kaapin perältä. Eivät lasivitriinistä kauniiden tavaroiden joukosta, vaan keittiön kaapin ylähyllyltä kaikkien muiden astioiden takaa. Lumouduin oitis niiden muodosta ja erityisesti niiden väristä. Niitä on varmaankin ollut vähintään klassiset kuusi kappaletta, mutta nyt jäljellä oli viisi. Kaikki ihanasti eri värisiä. Ihana ohut lasi toi värit esiin kauniisti.
Toin lasit kotiin, jotta pääsin rauhassa katsomaan, ihailemaan ja kuvaamaan niitä. Nämä kuvat ovat kännykällä otettuja. Toivottavasti pääsen kuvaamaan vielä hyvässä valossa järkkärilläkin.
Lasien suunnittelijaksi paljastui suunnittelija Kaj Franck Nuutajärveltä. Sama suunnittelija on suunnitellut Iittalalle klassikoksi muodostuneet Scandia-aterimet.
Lasit ovat nykymittapuun mukaan melko pieniä, korkeus on 15 senttiä ja leveyttä on vain vähän. Nimikkeeltään ovat mehulaseja. Kauniita kuin mitkä, mutta niiden koti löytyy jatkossa muualta kuin meiltä. Mutta olivatpa hauska tuttavuus 🥰.
Tämän astiahulluttelun kera toivotan sinulle antoisaa loppuviikkoa!