Onpas ollutkin tapahtumarikasta syksyä - ihan hyvällä tavalla

Ennen syyslomaamme poikamme muutti toiseen asuntoon ja ehdimme vielä ennen matkaamme olla mukana muuttoapuna. Nyt muutto tapahtui saman kaupungin sisällä, joten asioiden järjestely oli huomattavan paljon helpompaa kuin kertamuutolla tehtävä muutto. Mutta on se kieltämättä aika raskasta, vaikka poika olikin hoitanut pakkaamisensa mallikkaasti.

Loman jälkeen käytin vielä yhden lomapäiväni muuttosiivousapuun. Perussiivous oli tehty mainiosti, jäljellä oli pintojen ja ikkunoiden pesu.

Lomamme aikana tytär oli saapunut vieraaksemme ja viettikin meillä pari viikkoa etätöitä tehden. Täytyy myöntää, että vapaa-aikaan tuli suhtauduttua huomattavasti tavallista arkea aktiivisemmin. Oli kiva tehdä yhdessä sellaisia asioita, jotka eivät muuten olisi olleet mahdollisia. Ainakaan yhdessä siis.

Loman jälkeen käynnistyi myös syksyn kirpputorikautemme. Myyntiin meni taas koko perheen tavaroita. Lähes päivittäinen pöydän ja rekin siivoaminen ja täydentäminen rytmittävät arkea. Sienestysurakat raavin kasaan ennen matkaa ja nyt vapaa-ajalla on enemmän tilaa kirpputoripisteen pyöritykselle. 

Käsitöissä olen palannut sukkien pariin. Liikahdus sukkien neulomisesta pois tapahtui työmuistin kariutuessa ihan kunnolla kevään aikana. Olin ihan solmussa sukkapuikkojen kanssa, en vain saanut enää tehtyä mitään järkevää. En hoksannut, mitä piti tehdä enkä muistanut mitä olin juuri tehnyt. Tein virheitä ja purin tekemääni. Homma kulki enemmänkin taakse- kuin eteenpäin. Niin hämmentävää ja pelottavaakin kuin pään jatkuva tyhjentyminen olikin, päädyin sitten virkkaamaan lasinalusia maailman helpoimman ohjeen avulla. Ensin sekään ei sujunut ja alku oli ihan käsittämättömän vaikeaa. Jossain vaiheessa sain kuin sainkin ensimmäisen lasinalusen valmiiksi. Seuraavan tekeminen ei ollut vielä yhtään helpompaa. Mutta vähitellen sain yhä pitempiä pätkiä virkattua ilman virheitä ja katastrofeja. Toivo alkoi viritä. Virkkausvaihe jäi päälle pitkäksi aikaa. Päädyin virkkaamaan peräti puseron itselleni, josta en sitten löytänyt kuvaa valmiina. Mutta tässä semivalmiina.

Tuohon kukkapalaan ja sen kiinnittämiseen toiseen palaan löysin ohjeet, mutta muuten pusero on hahmoteltu vähitellen, pala palalta kasaan ja muotoonsa. Sittemmin olen myös päätellyt langanpäät ja viimeistellyt virkkaamalla helman, kaula-aukon ja hihansuut. Ihan kiva tuotos kaikkien harmien ja vaikeuksien jälkeen 🥰

Sukissa olen toistaiseksi jäänyt varrettomien sukkien pariin. Olen sukkien valmistuttua liittänyt sukkapariin myös samasta langasta pienen parsinlankanyssykän. Sukkien parsiminen on kutsuvampaa, jos oikean värinen lanka on jo valmiiksi mukana. Toivon myös, että yhä useampi sukkien saaja harkitsee sukkien parsimista tilanteen tullen ja sukkaparin käyttöiän pidentämistä ympäristöystävällisesti.

Tänään on talviajan ensimmäinen päivä. Kylläpä iltapäivällä olikin hämärää. Aamulla sen sijaan oli piristävästi valoisampaa, sillä minun tuli nukuttua myös tuo ylimääräinen tunti.

Muistini kanssa teen edelleen takkuista matkaa. Monet asiat sujuvat oikein hyvin. Pienissä jutuissa tulee sitten tämän tästä ikäviä takapakkeja. Kun ei muista, niin ei muista. Välillä harmittaa aivan vietävästi se, että muisti paranee niin hitaasti. Lohdullisimmat ja auttavimmat sanat ja neuvot olen tähän tilanteeseen saanut (omaa perhettä lukuun ottamatta) omalta gynekologiltani. Ihan yllättävältä taholta tosiaan sain toivon kipinää tässä tilanteessa, kun oma muistamattomuus tuntuu niin mahdottoman epäreilulta ja oma olo äkäiseltä. Yritän nyt luopua äkäisyydestäni ja keskittyä siihen, mitä minulla on ❤️.

Ihanaa lokakuun loppua. Toivon kipinöitä, armollisuutta ja hyviä keskusteluhetkiä - kenen kanssa tahansa 🙏