Toiminnan parantamisen vaikea yhtälö

Töiden kiihtyvässä hektisyydessä kohti vuodenvaihdetta ei ole mitään järkeä. Ei niin mitään. Kaikki on vain itselleen selittelyä siitä, kuinka asiat ovat (muka) edenneet suunnitellusti. Mittareita voi aina sovitella niin, että kaikki tehty vaikuttaa painavalta ja vaikuttavalta. Todellisuutta voi tarkastella erikseen, jos niin haluaa.

Tämä päätelmäni perustuu kaikkiin elinkaareni työsuhteisiini sekä kollegoilta kuultuihin vertailutietoihin yhtä paljon kuin kaikkiin asiakassuhteisiini kautta aikojen. Kyse ei ole mistään hätiköidystä johtopäätöksestä.

Sitä saa, mitä mittaa. Tuo oli vanha viisaus edelliseltä vuosituhannelta ja on edelleen niin ongelman ytimessä. Jos mittarina olisi sen arvioiminen, mitä sellaisia ongelmia on ratkaistu, joita ei tarvitse ratkaista enää uudelleen vuoden kuluessa, tulos olisi masentava. Mutta sitähän ei mitata.

Kun ongelmani on se, että työhuoneeni ikkunasta vetää ja minua paleltaa, tavallisin mittari muutokselle on se, että ikkunan tiivistykset on uusittu. Ihan kiva, mutta ei välttämättä ratkaise ongelmaani. Veto voi olla edelleenkin vähintäänkin yhtä kova.

Jos mittarina olisi se, että lämpötila näppäimistöni kohdalla olisi vähintään kolme astetta nykyistä suurempi, lopputulos olisi huomattavasti parempi. Ehkä jopa edullisempi. Ja keinot voisivat olla ihan jotain ennalta odottamatonta.

Mitä sinä odotat? Mitä mittaat? Mitä mittaisit kuukauden kuluttua?