Isolampikorento ja tytönkorento

Ihan aluksi: Ulkona touhutessa sattuu ja tapahtuu. Jos vähänkään tuntuu siltä, että haavaa ei välttämättä ole saanut ihan puhtaaksi, se kannattaa näytättää ammattilaisella. Vaikka jonottaminen ensiavussa tuntuu ajan tuhlaukselta ja haava selvästi isoa pienemmältä, se kannattaa. Ymmärrän sen nyt.

Pari viikkoa sitten teloin jalkani puutarhassa (kiikkerät sandaalit, paljaat jalat ja paksuja talven törröttäjiä) ja sain horjahtaessani jalkaan ihan kohtuullisen haavan. Talven törröttäjästä jäi haavaan paloja, jotka päätin haavan puhdistamisen jälkeen itse nyhtää pinseteillä pois. Onhan se nyt jälkikäteen todettava, että omat työkalut, taidot ja hygienia eivät hyvällä yritykselläkään yllä ammattilaisen tasolle. Kovasta yrityksestä huolimatta haava tulehtui ja turposi - haavaan taisi sittenkin vielä jäädä jotain.

Kävinpä reilun viikon jälkeen työterveydessä näyttämässä jalkaani ja sain siihen antibioottikuurin. Antibioottikuuri ei tehnyt kuitenkaan ihmeitä eikä jalka osoittanut paranemisen merkkejä, hieman jopa päinvastoin. Tänä aamuna kaksi viikkoa haavan syntymisen jälkeen marssin sitten ensiapuun ja siellä jalkaa operoitiin ja putsattiin oikein kunnolla. Toivon, että jalan paraneminen alkaa vihdoin tämän kaiken jälkeen. Tuo haavaan jäänyt palanenkin olisi ollut huomattavasti helpompi poistaa heti tapaturman jälkeen kuin nyt, kun se oli jo alkanut hajoamaan...

Mutta sitten kuvia isolampikorennosta (tähän olen päätynyt) ja jostakin tarkemmin määrittelemättömästä tytönkorennosta. Kovalla tuulella lupiini piti korennon jalkojen alla paremmin kuin kivi, jolle se ensin laskeutui. Lupiini tosin huojui kovasti tuulessa ja korennot sen mukana.

Aurinkoista viikonlopun jatkoa!