Kesäruokaa kimalaisille ja perhosille sekä sorsanpoikasia

Eilisen supersateen jälkeen tänään on ollut kuivaa, tosin tuulista ja viileää. Mutta ihan hyvä päivä. Aurinko on näyttäytynyt melkein koko päivän ajan ja sinistä taivastakin on näkynyt ihan mukavasti.

Ilmoittauduin paikalliseen kesäyliopistoon syyskaudelle kahteen eri opintokokonaisuuteen. Kumpikaan aiheista ei ole minulle uusi, vaan molempia olen joutunut / päässyt opiskelemaan (toista enemmän ja toista vähemmän) jo entuudestaan. Nyt opiskelen hieman lisää ja samalla teen osaamisestani näkyvämpää. Jospa näistä saisi taas lisäponnistuslautaa tulevaisuutta varten :-) Toki täytyy syksyllä vielä katsoa tilanne tarkemmin, kuinka paljon työltä jää energiaa opintoja varten.

Tänään kävin ostamassa kesäkukkia. Kesäkukat eivät tavallisesti ole olleet ollenkaan minun juttuni, mutta nyt perennojen ja pensaiden kukinta on ollut niin aikaista, ettei loppukesän kukinnoista ole enää varmuutta. Töyhtöangervotkin kukkivat nyt jo täysillä, en muista koskaan aikaisemmin näin aikaista kukintaa. Toki ainakin alppikärhö uusinee kukintansa vielä syksyllä, kun aikaa riittää ja kevään kukintakin oli nopea ja hätäinen.

Kimalaiset ovat löytäneet töyhtöangervot, mutta miten on kimalaisten ja perhosten eväiden laita loppukesän ajan? Siksi siis painelin taimikauppaan etsimään kesäkukkia noille kallisarvoisille öttiäisille :-)

Taimitarhan myyjä auttoi minua: keltainen kuulemma houkuttaa perhosia. Samoin kaikki tuoksuvat kasvit. Perennapenkit ovat ihan täynnä, mutta kesäkukkia mahtuu hyvin ruukkuihin. Päädyin nuuhkimaan kesäkukkia toistensa jälkeen ja ostin ensimmäisen koe-erän. Täytyy seurata, houkuttavako nuo kimalaisia ja perhosia luokseen. Ja täytyy myös perehtyä aiheeseen tarkemmin, jotta on hieman viisaampi seuraavalla kerralla taimikauppaan mennessä.

Viikko sitten silkkiuikkuja kuvatessani rannasta pölähti sinisorsan poikasia. Tiukassa ryppäässä uivat kauemmas, emoa ei näkynyt missään. Pitivät piipittävää ääntä, ei sellaista pulinaa, vaan jotenkin hätäistä. Hetken kuluttua paikalle alkoi lipua koirassorsia yksitellen ja pienissä ryhmissä - yhteensä lähemmäs kymmenen kappaletta. Ne tulivat poikasten lähituntumaan, mutteivät menneet luokse. Kun hipsin rannasta kauemmas, poikasparvi hakeutui taas rannan tuntumaan ja koiraat hävisivät myös näkyvistä.

Kun palasin reittiä takaisin, poikasia ei näkynyt missään, mutta suurin piirtein samalla paikalla kuin mennessäkin, alkoi tapahtua. Poikaset eivät näyttäytyneet, mutta lähelle purjehti taas joukko koirassinisorsia eri suunnista. Ihan kuin olisivat hieman huolehtineet poikasista?

Hieman myöhemmin naaras lennähti paikalle kauempaa. Olin helpottunut, että emo oli hengissä, vaikkakin jossain muualla kuin minun mielestäni olisi pitänyt ;-)

Kaunista kesäviikonloppua ja lupaavaa heinäkuun alkua!