Kirpputoriprojekti on ohi. Työkiireet eivät ole helpottaneet yhtään. Yritän muokata omaa ajatteluani siihen, että uskallan oikeasti priorisoida. Sain työkavereilta ihanaa sympatiaa ja empatiaa enkä koe enää olevani niin yksin kaikkien työtuskieni kanssa. Iso kiitos ihanille työkavereilleni lämpimästä huomiosta ❤️
En ole koskaan ihan oikeasti kuulunut mihinkään ystäväpiireihin. Sosiaalinen kokemattomuuteni näkyy ja tuntuu edelleen kaikessa arjessani. Jotkut oppivat jo lapsena, kuinka toimia porukoissa ja lähestyä ihmisiä. Miten noissa taidoissa voisikaan kehittää itseään ylen varttuneena aikuisena?
Tässä vielä taas kuva menneeltä syyslomalta.
Tämä Helsinki löytyi Lounais-Suomesta Taivassalon läheltä.
"Helsinki on kylä Taivassalossa. Kylässä on muutama asukas sekä vapaa-ajanasukkaita kesäaikaan. Kylän nimen alkuperästä ei ole varmaa tietoa. Vastaavatyyppisissä nimeissä Helsinge viittaa asukkaisiin, joiden alkuperä on Ruotsin Helsinglannista" Näin kertoo kylästä Wikipedia.
Tie päättyi entiseen lossilaituriin, josta nyt ei pääse enää minnekään.
Tutkimukset kertovat, että ihminen hyötyy monin tavoin sosiaalisista kontakteista. Olen työkuormani kanssa uppoutunut selviytymään omaan kuplaani. Ehkei se sittenkään ole se menestyvä resepti? Ehkä palautuminen yhdessä ystävän tai työkaverin kanssa voisi olla vaikuttavampaa kuin palautumisen tavoittelu ihan yksinään? Siinäpä mietittävää tuleville viikoille 🤔
Kiitos postauksestasi Susanna. Sinä olet uurastaja, ja sinulla on upeat työkaverit. Se on tärkeä ja iso asia.
VastaaPoistaMinullakaan ei ole varsinaisesti ystäväpiirejä, mutta on monia muita ryhmiä, joihin kuulun, osin etänä. Ryhmät ovat erilaisia ja minun roolinikin niissä erilainen.
En muista, miten meni lapsuudessa ja kouluaikaan, olin kai enemmänkin osallistuja, mutta nyt aikuisiällä minusta on tullut ryhmien vetäjä ja ideoija.
Hauska tuo Helsinki-opastetaulu.
Kiitos, Sirpa ❤️
PoistaHauska tuo Heksinki keskellä korpea. Meillä on paikka nimeltään Hörhö. Kyltissä lukee Hörhö 2, ja arvaa vaan ollaanko ukon kanssa seisottu monesti valokuvassa kyltin alla.
VastaaPoistaIhana valokuvauspaikka 😍
PoistaMinulle ystävät ovat tärkeitä ja tuovat elämääni jatkuvasti iloa ja uusia tuulahduksia. Isompiin porukoihin en ole ikinä kuulunut, olen ehkä hieman allerginen sille kaikille niihin liittyvälle säädölle ;) Olen aivan varma, että joka iässä ihminen pystyy oppimaan uusia taitoja ja myös se mitä elämäänsä haluaa ja arvostaa, muuttuu ajan myötä. Nokka kohti uusia ystävyyksiä.
VastaaPoistaSinusta huokuukin oikein sellainen runsas sosiaalisuus.
PoistaOnneksi elämä tarjoilee uusia asioita ja tilaisuuksia lähes päivittäin.
Ihanaa viikkoa Susanna.
VastaaPoistaKiitos, Anne!
PoistaOsui ja upposi tuo epäsosiaalisuus. Lapsena kavereita oli vähän. Heppatallillakaan en kuulunut porukkaan, vaikka kävin siellä joka päivä. Tuntuu, että erakoidun entisestään koko ajan ja eilen saamani kommentti vahvistaa ajatusta hautautua lopullisesti yksin kotiin. Täällähän jo olen.
VastaaPoistaSinulle kaikkea hyvää! ♥
Onneksi sosiaalisuutta ei tarvitse voileipämargariinin tavoin levitellä koko elämän leveydeltä. Pienikin määrä muuttaa elämää monesti jo sopivasti. Ja sekin on haastavaa, jos ei tule toimeen toisinaan vain ihan itsensä kanssa.
PoistaEt sinä mikään epäsosiaalisuuden huippu ole, jo pelkästään blogin kirjoittaminen ja muiden blogien kommentoiminen kertoo sosiaalisuudestasi paljon hyvää.
Älä harkitsekaan kotiin lopullisesti hautautumista. Suunnittele uloskaivautumisen päiviä ja kairaa itsesi maailmaan säännöllisesti elämän kummallisuuksia makustelemaan. Sitten voi jo tovin aikaa viettääkin hieman paremmassa (=omassa) seurassa ❤️