Kantarelleja, Petäjäveden vanha kirkko ja kauhean vanha viisaus

Punnitsen melkein jokaisen sienisaaliin, jonka tuon metsästä kotiin. Tänä vuonna olen kirjannut niiden painot vihkooni. Merkintöjeni mukaan olen kantanut metsästä kotiin noin 20 kiloa kantarelleja. Siinä on mukana turhia varren pätkiä, hieman sammalta ja heinikkoa sekä joitain huonompia, pois leikattavia kantarellin paloja. Sen tarkempaa seurantaa en tällä hetkellä halua tehdä. Kantarellivuosi on selvästikin ollut hyvä 🍄.

Olen pakastanut paljon. Antanut ystäville jonkin verran ja hieman myös myynyt. Sitä (myymistä) en osannut odottaa. Hyvä ystäväni kannusti minua harkitsemaan sienten myyntiä, kun niitä välillä tuppaa tunkeutumaan tänne kotiin todella paljon. Ensin en halunnut edes miettiä ajatusta, mutta sitten kävi taas niin, että kantarelleja oli todella paljon, enkä kehdannut enää kysellä tuttavilta, josko he voisivat ottaa vastaan niitä. Siitä se alkoi.

Eihän se mikään bisnes ole. Mutta sienitulvan tullen siitä saa pientä korvausta. Kun rimaa ei pistä korkealle, niin eipä siinä mitään menetäkään. 

Sienet olen myynyt facebookin market placen kautta. Myyntiin laitan kauniit ja ehjät kantarellit, vähemmän täydelliset siivoan ja pakastan itse.

Nyt sienihurmostani on tullut rajoittamaan hirvikärpäskausi. Koska kantarelleja on pakastimessa jo runsaasti, pyrin pysymään metsistä poissa yöpakkasten tuloon asti. Hirvikärpäset ovat hitaita ja kankeita kylmässä. Pakkasyön jälkeinen kylmä aamu on täydellinen suppilovahveroiden keräämisen hetki hirvikärpäsalueilla. Saa sitten nähdä, miten metsistä kaukana pysyminen onnistuu.

Heinäkuun lopulla mökkeilimme Petäjävedellä ja Petäjäveden vanha kirkko tuli korkattua jo toisen kerran. Se on yksi maailmanperintökohteista Suomessa.

Kirkon vieressä on vanha hautausmaa, joka on ihan vierailun arvoinen. Haudat ovat vanhoja ja muistomerkit kovin vaihtelevia.

Kirkon toinen puoli oli tuoreesti tervattu (?), mutta toinen puoli oli käsittelyä vailla.

Kirkkoon olisi päässyt sisällekin pientä korvausta vastaan, mutta museokammoiselle se oli liian iso juttu. Ei kiinnostanut niin paljon ja se jätettiin väliin.

Elokuu on ihan lopussa. En ole näin kiireistä elokuuta koskaan viettänytkään sen paremmin työn kuin henkilökohtaisen elämänkään parissa. Tulipahan tämäkin koettua. Onneksi meillä on miehen kanssa syyskuussa jo kauan sitten varattu viikon loma kesäloman jatkeeksi. 

Elämälle on turha kiukutella asioista, joille ei voi mitään. Rentouttava sisään- ja uloshengittäminen auttaa paljon enemmän. Kukaan ei valitse taistelujasi. Ja vain sinä valitset sen, miten taisteluihisi suhtaudut. 

- Minä -

Upeaa, rauhallista ja elämyksellistä joulun aikaa!

Tänään oli viimeinen työpäiväni ennen joulua. Työpäivän jälkeen suuntasin Kauneimmat joululaulut -tilaisuuteen Vanajan kirkkoon. Rakastan laulamista, vaikka se on jäänytkin kovasti paitsioon viime vuosina. Joululaulut ovat tietysti aivan erityisen ihania. Koska olen vielä aikoinaan laulanut Vanajan kamarikuorossa, ympäristö oli mitä ihanteellisin. Kuoroissa muutenkin nuoruuteni laulaneena joululaulut ovat sitä kermaa :-) Tosin uusiakin joululauluja pääsee opettelemaan säännöllisesti.

Kirkko oli todella täynnä. Tilaisuus alkoi klo 19, minä olin kokemukseni ohjaamana paikalla jo klo 18:20. Sain valita istumapaikkani. Kirkon käytäville kannettiin jatkuvasti lisää varatuoleja. Alttarin ympärillä oli myös ylimääräisiä istuimia ja pienimmät istuivat alttarilla. Silti seisomaan joutui  jäämään paljon ihmisiä. Oli herkkää seurata, miten ihmiset kekseliäästi löysivät toisilleen aina lisää tilaa. Joulun henki oli vahvasti läsnä.

Päivällä aurinko pilkisti. Lähdimme etäpäivällä koiran kanssa lounastauolla ylimääräiselle pikkulenkille lammen ympäri. Koira nautti kaikesta, minä valosta ja koiran kuvaamisesta. Melkein kaikissa kuvissa koira joko juoksi päättömän näköisenä vaikeasti tarkennettavana jonnekin tai vahti katse tarkkana kameran vastaiseen suuntaan. Silti muutama hauskakin kuva tarttui muistikortille :-)

Oikein upeaa, rauhallista ja elämyksellistä joulun aikaa teille kaikille!