Iloa etätyöhön - siihen omaan elämään :-)

Etätyön etäpalavereissa joutuu katselemaan itseään ja omaa työpistettään enemmän kuin koskaan. Parissa viikossa tulin siihen tulokseen, että oman viihtyvyyteni vuoksi haluan tehdä parannuksia etätyöarkeeni, vaikka siinä ei varsinaisesti mitään valittamista ollutkaan. Päinvastoin, olosuhteeni ovat erinomaiset. Jotain pientä vain puuttui.

Tilasinpa siis nettikaupasta itselleni uuden etätyömekon (alennuksesta, niin kuin melkein aina). Toimistolle matkatessa mekko kohtaa monen monta haastetta, kuten rypistymisen pitkillä matkoilla, sukkahousut, mahdollisen alushameen tarpeen, kenkävalinnan ja tietenkin oikeanlaisen takin. Mutta kotona etätöissä kaikki nämä haasteet onkin selätetty tuosta vain :-) Mekko on myös kivasti värikäs, rento, päällä mukava ja silti siisti. Tähän kännyräpsy uudesta etätyöminästäni (toki en aio joka päivä olla töissä tuossa samassa mekossa, mutta tämä on hyvä itseensä investoimisen alku :-)).

Toisen kohennuksen tein työpisteeseeni. Minulla on iso työhuone, sillä se on pojan entinen huone. Työpisteen lisäksi minulla on kaapistotilaa ja pari pientä nojatuoliakin. Teams-kokouksessa näen kuitenkin vain juuri sen kohdan, missä istun. Ja erotettuna kokonaisuudesta se näytti hieman karulta. Ostinpa itselleni piristykseksi sinne viherkasvin. Pullojukka pehmentää tunnelmaa mahtavasti. Laitoin vielä kuvan ottamisen jälkeen sen alle korokkeen, ja nyt se on juuri täydellisellä korkeudellakin :-) Tämäkin kuva on puhdas kännyräpsy.

Tuoli ja työpöytä ovat pojalta perittyjä. Joskus sitten vaihdan työtuolin uuteen ja ryhdikkääseen. Hieman tuo tuntuu istuessa, että tuoli on ollut todella paljossa käytössä. Toisaalta etäkokousten välissä teen usein töitä esimerkiksi ruokailuhuoneessa, mutta ehkä tähän ergonomiseen asiaan voisi silti puuttua ;-)

Uusi mekko ja viherkasvi ovat tuoneet hetkessä paljon positiivista fiilistä etätyöhön. Aina löytyy jokin keino, jolla voi hemmotella itseään hieman tässä kovasti rajatussa arjessa.

Oletko sinä lellinyt itseäsi oman arkesi keskellä?

Laulujoutsenet peseytyvät, pääsiäinen on ovella

Kädet kuivuvat jatkuvan pesemisen käsidesin käytön myötä. Välillä muistan voidella käsiäni, mutta etenkin päiväsaikaan intoudun välillä niin paljon työn tekemisestä, että tällaiset vähemmän elintärkeät asiat unohtuvat aivan tyystin.

27 vuotta sitten oli lämmin ja aikainen kevät. Esikoisemme syntyi täsmälleen 27 vuotta sitten ja sairaalasta palatessa kotona Järvenpäässä krookukset olivat kukassa. Nyt krookukset ovat kukkineet Hämeenlinnan pihallamme jo jonkin aikaa.

Joutsenet saapuivat käymään hetkeksi aikaa tässä iltasella. Ulkona sataa ja on hämärää. Tyydyin tietoon, että ne saapuivat ja sittemmin myös lähtivät. Kyllä niitä varmaan sitten tulee ikävä, kun eivät enää käy täällä :-)

Viime kerralla pääsin kuvaamaan joutsenten peseytymistä. Ison linnun peseytyminen on luonnollisesti - aika suurieleistä ;-) Aurinko valaisi kuvaushetkellä vielä kauniisti, joten kuvistakin tuli ihan asiallisia. Etenkin keskimmäinen kuva kannattaa avata täydessä koossa.

Vielä huominen työpäivä edessä ennen torstain saldovapaata ja pääsiäisen lomapäiviä. Mahtavia ulkoilu- ja kotoilukelejä kaikille, kullekin makunsa ja tilanteensa mukaan!

Meillä ei syödä pääsiäisenä lammasta. En itse asiassa tiedä vielä yhtään, mitä on pyhien ruokalistallamme. Entä sinä ja perheesi? Kuuluuko lammas ruokalistallenne? Mitä perinteitä pääsiäiseenne kuuluu?

Joutsenet kävivät taas - ja lähtivät aterionnin jälkeen lentoon :-)

Joutsenet käyvät lammella nyt entistä lyhyemmillä vierailuilla. Hyvä niin. Eivät enää uskottele itselleen, että paikka voisi soveltua pesimiseen.

Eilen saapuivat illalla joskus ennen kuutta. Kamera kaulaan ja lammelle siis. Pukeuduin pikapikaa oikein lämpimästi ja valmistauduin viipymään hieman pitempäänkin. Seitsemän aikaan aurinko laskee kuitenkin puiden ja talojen taakse eikä valo riitä enää säädylliseen kuvaamiseen. Odottelin aikani ja päätin vihdoin lähteä sisälle syömään. Vaan joutsenet alkoivatkin keskustelun juuri silloin.

Jatkuva keskustelu tarkoittaa selvästi jonkinlaista neuvottelua. Joskus sen tuloksena ne lipuvat lammen toiselle puolelle ja jatkavat ruokailua siellä. Nyt ne alkoivat liikkumaan levottoman oloisesti ristiin rastiin lammella nyökkäillen kaulaansa tämän tästä. Se tietää lähtöä.

Aurinko laski edelleen ja vasta puoli kahdeksan aikoihin ne päättivät lähteä matkaan ilman sen kummempia lisävaroitteluja. Olihan se upeaa :-)

Huomiseksikin on ainakin tänne luvattu lämmintä. Ulkoilmasta kannattaa käydä nautiskelemassa niin paljon kuin aikataulu sallii :-)

Lisää majavien jälkiä ja jään ääntelyä

Pari lisäkuvaa vielä majavien työmaasta. Lukemani perusteella Evolla asustelee amerikanmajavia, entisiä kanadanmajavia. Vaikuttavaa jälkeä olivat saaneet aikaiseksi :-)

Majavien työmaan huomasin ihan ensimmäisenä retkelläni. Toinen huomaamani asia oli kummallinen meteli, se kuului järveltä päin.

Järvi oli sula vain virtapaikkojen lähellä. Yritin videoida järven meteliä, mutta ääni kuuluu videolla todella pienenä. Ensin kuuluu kummallista kuminaa tai ulinaa, sitten repeilevää ääntä. Kumina-ulina kuului eri puolilta järveä. Epäilen, että järvi on heräämässä kevääseen :-) Toivottavasti saat äänet kuuluviin oheiselta videolta.

Upeaa alkavaa viikkoa!

Luontoretki ja majavien jälkiä

Upean sään kunniaksi lähdin Hämeenlinnan Evolle nauttimaan luonnosta ja sen rauhasta. Vietin metsässä 3,5 tuntia ja sinä aikana näin neljä ihmistä ja kuulin yhden lapsiperheen äänet. Ei ollut tungosta :-)

Vaelluskenkien sijaan olisi pitänyt ottaa mukaan nastakengät. Lumen lisäksi poluilta löytyi myös jäätä, vaikka suurin osa poluista olivat sulia. Oli siis liukasta, paljon ylä- ja alamäkiä ja mukana noin kuuden kilon painoiset kantamukset. Melkein 15 000 askelta olivat paljon raskaampia askeleita kuin miltä ensin kuulostaa.

Takaisin tullessa pysähdyin kuvaamaan majavien tekosia. Ennen tätä olen nähnyt vain yksittäisiä majavan taiteilemia puita. Nyt niitä oli paljon :-)

Eilen ostin kotiin ison kasan tulppaaneja ( ne ovat nyt edullisia!) ja jaoin ne kolmeen maljakkoon. Isoon maljakkoon mahtui hyvin 20 tulppaania ja pienimpään laitoin vain yhden tulppaanin. Vaikka niiden elinikä on lyhyt, juuri nyt tulee oltua niin paljon kotosalla, että niiden kauneudesta ehtii nauttia ihan täysillä :-)

Viikon verran katseltuani omaa kuvaani Teams-kokousten videokuvissa päätin tehdä askeettiselta näyttävälle työympäristölleni jotain. Minun silmääni ilahduttavat asiat ovat näyttöjen takana, mutta etäkokouksissahan näkyy minun lisäkseni vain minun taustani. Jonkinmoisen pohdinnan jälkeen ostin itselleni seuraksi viherkasvin. Ihan vain itseni vuoksi :-)

Hyvin, hyvin väsyneenä yritän muistaa venytellä kroppaani ennen kuin käyn ihan kohta nukkumaan :-) Huomenna on huomattavasti maltillisemman luontopäivän vuoro. Pitäisi muistaa pyykätäkin :-)

Upeaa viikonlopun jatkoa!

Etätyökäytäntöjä meikäläisittäin

Meillä on miehen kanssa täällä kotona maailman parhaimmat etätyömahdollisuudet :-) Lasten vanhat huoneet ovat meillä nyt työhuonekäytössä. Minun huoneeni on rempattu uuteen kuntoon. Miehen työhuone on piharakennuksessa ja sekin ihan kohtuullisessa kunnossa. Siellä on vielä ihan liikaa ylimääräistä tavaraa, mutta vähitellen sinnekin järjestyy tilaa yhä lisää. Miehellä on siellä iso työpöytä, oma vessa ja pieni keittiökin.

Koira on minun kanssani päärakennuksessa ja sen pitää tietenkin päästä välillä haukkumaan uhkaavan näköisiä ohikulkijoita. Tarkennan tähän, että sen mielestä kaikki ohikulkijat ovat uhkaavan näköisiä ;-) Haukku ei ota loppuakseen itsekseen, joten jos en ole huomannut ottaa koiraa mukaani yläkertaan aloittaessani etäpalaverin, minun täytyy pitää ihan pieni tauko palaverista ja käydä hakemassa kiihtynyt koira kanssani samaan kerrokseen ;-)

Pyrimme mieheni kanssa ajoittamaan lounastaukomme yhteen, jotta näemme (ihan ketä tahansa) ihmiskontakteja päivän aikana. Muuten tulisi todennäköisesti syötyä ruokakin työn teon ohessa.

Vaihdan työn tekemisen paikkaa päivän aikana sitä useammin mitä vähemmän minulla on palavereja. Koira yrittää pysyä ajantasalla siitä, missä milloinkin työskennellään. Aamulla aloitetaan tavallisesti ruokailuhuoneessa ja sitten siirrytään työhuoneeseen. Toisinaan saatan tehdä pätkän töitä myös olohuoneessa.

Koira on sopeutunut jo hyvin paikkojen vaihdoksiin ja jopa etäpalavereihin. Aluksi siitä oli kummallista ja epäilyttävää, kun puhuin yksinäni kauan ;-) Nykyään ainoa epäluuloisuutta herättävä tilanne on se, kun teen töitä seisten. Sen suhteen meillä on vielä kommunikointivaikeuksia. Koira olettaa sen (seisomisen) olevan valmistautumista leikkimiseen tai ulos lähtemiseen, vaikka minä yritän vain oikoa ruotoani :-(

Meidän koiramme on aika hyvä kellonaikojen kanssa. Jos minulla ei ole meneillään palaveria, se on kärkkäänä lähtemässä pihalle noin klo 14 aikoihin. Silloin se käy pissalla ja jos minä vain maltan, pelaamme hetken palloa :-)

Söimme mieheni kanssa tänään illalla erikoisherkullisesti ihan viikonlopun alkamisen kunniaksi. Viikonloppu ei ole nykyään erottua mitenkään arjesta, jollei sitä huomaa itse korostaa aivan erityisesti. Tänään herkuttelimme yhdessä. Jo tuntui viikon loppumiselta :-)

Miten sinä tuot särmää, juhlaa ja vaihtelua elämään tämän kaiken koronan keskellä?

Etätöitä enemmän ja eri tavalla kuin koskaan

Työmatkani on reilut sata kilometriä suuntaansa, joten on helppo ymmärtää, että tavallisissakin olosuhteissa teen mielelläni etätöitä ihan runsaasti. Junalla matka kotiovelta toimistolle (ja päin vastoin) kestää olosuhteista riippuen noin kaksi tuntia. Etätyöpäivänä säästän siis noin neljä matkatuntia. Se tuo elämään laatua aivan tavattoman paljon :-)

Käytännössä minulla on viikossa keskimäärin kaksi toimistopäivää, jotka ovat enemmän ja vähemmän täynnä kokouksia. Kolmen etäpäivän aikana on hieman vähemmän etäkokouksia Teamsilla ja sitten aikaa keskittyneeseen ja uppoutuvaan työn tekemiseen. Minun työni ei ole pelkää kokoustamista, päin vastoin, suurin osa työstä on asiantuntijatyötä kokousten lisäksi. Yhtälö toimii tällä tavalla hyvin.

Normiarjessa etäkokouksissa ei tarvitse näyttää oikeaa naamaansa. Näytöltä jaetaan kaikille tarvittavat dokumentit ja keskustelu käy niiden ympärillä. Siksi olen tavallisesti rennosti käynyt aamupäivän kokoukset yöpuvussa ilman meikkiä (mikä poikkeaa huomattavasti toimistoarjen näystä, jossa pyrin meikillä piilottelemaan rupsahtamisen vaikutuksia näkymättömiin). Lounaalle olen sitten pukeutunut oloasuun, mutta meikkeihin en ole koskenutkaan, hiuksetkin ovat saaneet vain harjan selventävän kosketuksen.

Nyt kun kollegatapaamiset ovat vain etäyhteyden välityksen varassa, kasvottomat kokoukset ovat tuntuneet etäännyttäviltä. En edellytä muilta mitään erityistoimia, mutta nyt olen jokaiseen etäpalaveriin pukeutunut siisteihin päivävaatteisiin ja meikilläkin olen hieman paikkaillut pelottavimpia kohtia kasvoissani. Hiukset ovat päätyneet ponnarille, se on nopein tapa siistiä niiden ulkoasua. Ja kasvottomien kokousosallistumisten sijaan olen räväyttänyt kokouskameran päälle.

Joskus pidän live-kameran päällä koko kokouksen ajan, joskus vain kokouksen alun ajan. Olen päättänyt, että elämä jatkuu melkein live-kohtaamisina minun kokouksissani koronasta huolimatta. Parhaimmillaan koko kokousporukka on vapauttanut kameransa kokouskäyttöön ja olemme oikeasti nähneet toistemme ilmeet ja elämän. Ne ovat olleet aivan mahdottoman upeita kokouksia, joissa vuorovaikutus on kivunnut ihan eri tasolle kuin noissa kasvottomissa kokouksissa.

Ilman kameraa oleminen kokouksessa on ihan ok, kun väliin mahtuu päiviä, jolloin työkavereita näkee oikeasti ja aidosti kasvokkain. Näinä aikoina videokuvakin kollegasta on upeaa luksusta tähän kasvottomaan ja osin aika yksinäiseen työelämään. Siksi käytän kameraa jatkossakin, vaikken mikään silmän sulostus olekaan. Ainakin minä näyn aitona ja minuun oleellisesti kuuluvat käsien käyttäminen (huitominen) näkyy luonnollisesti sellaisenaan :-)

Etäkokoukset ovat tiiviitä ja intensiivisiä. Tänään vedin ensimmäisen etätyöpajani. Sen valmistelu oli kunnon rupeama ja itse työpajakin oli taas todella keskittynyttä menoa. Täytyisi ryhtyä opettelemaan taukojen pitämistä näiden intensiivisten päivien keskellä.

Minun työni määrä on melkein kaksinkertaistunut tämän uuden tilanteen myötä. Kampaajani jäi sen sijaan tauolle, sillä hänen asiakkaansa peruuttivat aikojaan kalenterin tyhjäksi. Kenenkään työ tai elämä muutenkaan ei varmaankaan ole jäänyt ennalleen. Muutokset sen sijaan ovat olleet aivan mahdottoman erilaisia. Toivon sinulle ja läheisillesi voimia ja sitkeyttä tästä tilanteesta selviytymiseen. Autetaan toinen toisiamme niillä keinoilla, mitä meillä on käytettävissä.

Muutama kuva tähän loppuun meidän satunnaisverailevista joutsenistamme. Upeaa loppuviikkoa!