Kehnosti nukutun yön jälkeen ryhdyin kirjaamaan itselleni tehtävälistaa. Kun asiat ovat listalla ja listan tehtäviä muistaa edistää, on paljon epätodennäköisempää herätä yöllä kauhistelemaan kaikkia muistamattomia ja tekemättömiä töitä. Kolmelta iltapäivällä olin listan kanssa jo aika hyvässä mallissa. Loput listakohdat voivat hyvin jäädä huomiseen, rentoutuminen voi alkaa juuri siinä hetkessä :-)
Korjasin alkavan viikon kalenterin toteuttamiskykyiseen ja tuottavaan muotoon. Viime viikolta kesken jääneet tehtävät etsivät uuden paikan kalenterista ja siirrettävissä olevat työtä hyppäsivät viikolla tai kahdella eteenpäin. Toki niiden alta piti sitten taas siirtää jotain juttuja puolestaan eteenpäin. Huomenna tulee kalenteriin ja työjärjestykseen taas uusi päivitys ;-)
Ajattelen noin viikon verran eteenpäin, paitsi tuo lyhyt päivitystähtäin täytyy pitää päivätasolla. Viikossa ehtii tapahtumaan tai olla tapahtumatta aivan liikaa.
Luontoilu, lepääminen, suunnittelu ja toteuttaminen ovat vähentäneet stressitasoani siedettäväksi. Silti olen sitä mieltä, että muutaman vuoden kuluttua en varmaan enää jaksa vääntyä näin mutkalle. Vaadin elämältä laatua yhä enemmän, mitä vanhemmaksi tulen. Suorittaminen ja suoritukset eivät kutsu eivätkä palkitse minua, vaikka niihin niin helposti ja petollisesti koukutunkin.
Vaadin merkityksellisyyttä nykyään myös omaan elämääni. Haluan arvostaa tekemistäni ja aikaansamisiani, vaikkeivät muut aina niin malttaisi tehdäkään. Haluan arvostaa itseäni ja arvojani, vaikkei muilla siihen riittäisikään riittävästi huumorintajua ;-)
Elämä poukkoilee ja välillä täytyy joustaa, paljonkin. Siksi katson nyt viikon eteenpäin. Sinne asti vielä pelaan jaksamis- ja mielekkyyspeliä. Ja jos asiat eivät siihen mennessä asetu paikoilleen, täytyy ryhtyä tuumasta toimeen ja tehdä niille jotain ihan itse. Jotta jaksaa kunnioittaa itseään ja pitää onnesta kiinni :-)
Eilinen luontoretki asuu minussa vieläkin. Osa kuvistakin on vielä kamerassa purkamista odottamassa. Iloa riittää siis ihan konkreettisesti useammalle päivälle :-)
Valkohäntäkauriit lepäilivät ensin aurinkoisella pellolla kaikessa rauhassa. Harvemmin tulee nähtyä niitä noin levollisina. Mutta tuli aika, jolloin piti nousta pystyyn ja nousivathan ne.
Taaempana oleva näyttää korkeammalta kuin edessä oleva yksilö. Lisäksi edessä olevan pää vaikuttaa pitemmältä kuin takana olevan. Pään pituuden pitäisi kertoa jotain iästä. Keskenkasvuisilla pään pituus kaulasta turpaan on lyhyempi kuin aikuisilla. Säkäkorkeus korreloi sekä iän että sukupuolen kanssa. Tässä tapauksessa arvelisin tuon korkeamman ja pienipäisemmän tapauksen olevan nuori uros.
Onko kellään parempaa tietoa?
Tuota korkeuseroa en huomannutkaan kuvaushetkellä, vaan vasta kuvia selatessani. Tilanne oli edelleen niin vaikuttava; eläimet pysyivät niin rauhallisina ja vaikka olivat aistivinaan minut, eivät ryhtyneet hätäilemään :-)
Olen viime aikoina etsinyt netistä paljon tietoa valkohäntäkauriista.
Täältä löytyy yksi parhaista tiedonlähteistäni.
Vaikka lunta ei ollut nimeksikään, pelto oli jäinen ja kantava. Samoin maa siinä ympärillä. Tilanteen talvisuus ei juurikaan välity näistä kuvista ;-)
Eläimillä ei ollut mitään kiirettä - eikä minullakaan. Mikä voisikaan olla rentouttavampaa ja aikaa pysäyttävämpää kuin näiden komeiden otusten seuraaminen? :-)
Tämän muistelun jälkeen on aika jatkaa iltaa. Positiivista energiaa, luontoelämyksiä ja rentoutumista! Näillä mennään ensi viikkoon. Iloa alkavaan viikkoon :-)
