Juhannuspäivän hetki pihalla

Juhannusaaton pääsimme viettämään yhdessä perheen kanssa. Se on nykyään aika harvinaista herkkua aikataulujen ja välimatkojen vuoksi. Mitään muuta ohjelmaa yhdessä olemisen, ruuan laittamisen ja syömisen lisäksi ei sitten tarvittukaan. Elämä hellii välillä :-)

Juhannuspäivänä kiirehdin kameran kanssa pihalle, sillä koira oli olohuoneen ikkunasta havainnut pihalla liikkuvan siilin. Siilejä tapaa nykyään melkoisen harvoin. Tämä oli painelemassa tielle, joten kannoin sen nahkarukkasilla hieman peremmälle pihaa suuntaamaan matkaansa turvallisempaan suuntaan. Ruokaakin laitettiin siilille, mutta ei se maistunut ainakaan sillä erää ;-)

Sateeton ja melkein lämpöinen keli innosti jäämään pihalle kuvaamaan tämän hetken kauniita yksityiskohtia. Niiden kuvaamisessa paksu pilvipeite ja vähäinen valon määrä ei haitannut.

Ulkona on eittämättä todella kaunista juuri nyt. Vihreää riittää silmänkantamattomiin. Ja kukintaakin riittää monissa väreissä ja vaikka missä muodoissa.

En erota mökinruusua ja torniolaaksonruusua toisistaan. Olen ostanut pihaan vuosikymmenten aikana kumpiakin, mutten muista mihin olen mitäkin sijoittanut. Tämä on siis jompikumpi. Ensimmäisen kerran tämän kukkiessa luulin, että jänis oli käynyt syömässä nuppuja ja jäljelle oli jäänyt vain tyngät. Kukat ovat halkaisijaltaan 2-3 senttisiä.

Suviruusu kukkii jo, mutta vielä aloittelevan maltillisesti. Kaukana ollaan vaaleanpunaisena hehkuvasta pensaasta vielä tässä vaiheessa. Ehdottoman kiitollinen ruusu, vaikka valtaakin mielellään alaa yhä enemmän. Ei leviä ihan yhtä riehakkaasti kuin 'tavallinen' juhannusruusu.

Tämä on kai tarha-alppikärhö... Elää sopuisasti muiden pihakasvien kanssa. Kiipeilee mm. katajassa, sembramännyssä ja pensasangervoissa. Aika tuore tulokas - kukkii nyt ensimmäistä kertaa oikein kunnolla. Kahtena aikaisempana vuonna ollut pieniä kukintoja.

Kiinanlaikkuköynnös on myös lemppareitani. Vaatimattomista vihreistä lehdistä osa värjäytyy ensin kärjestä alkaen valkoiseksi. Hieman myöhemmin lehden kärjestä leviää punaista väriä, joka vähitellen peittää valkoisen alueen kokonaan.

Pienet hempeät valkoiset kukat houkuttelevat pölyttäjiä todella tahokkaasti :-)

Lehtoakileijat olivat tontilla jo silloin, kun 23 vuotta sitten muutimme tänne. Näiden värien lisäksi mukana on ollut punasävyinenkin yksilö. Olen siirtänyt näitä pihan mylläyksen myötä uusiin paikkoihin. Lisäksi se on itse levittäytynyt minne sitä huvittaa. Siementen avulla se pääsee valloittamaan uusia, yllättäviä paikkoja. Tosin sana valloittaa on aika yliampuva. Hennosti ja nätisti se aina paikallaan nököttää.

Leppoisaa juhannuksen jälkeistä sunnuntaita!