Loma on ohi - paitsi rusakolla

Nyt on kesäsiirtymät omassa työelämässä ohi ja vauhti on ollut melkoinen jo jonkin aikaa. Hetken kestää, ennen kuin pääsee itse luontaisesti samaan rytmiin. Hämäläisen ajattelun ja toiminnan kiihdytysnopeus ei ole valoa nopeampaa, mutta paljon silti huhuja ja mainettaan ripeämpää.

Kun kyse ei ole paniikista eikä kaaoksesta, vaan tiukasta rupeamasta, niin sehän sopii minulle oikein hyvin. En yritäkään analysoida sitä, mikä on ulkoisen pakkokiireen ja yhteisen tavoitteen tuoman tiukan työrytmin välinen iso ero. Mutta iso se ero on. Vaativa haaste on upea kokemus, kohtuuton vaatimus on jotain ihan muuta.

Tehtävälista on pitkä ja tiukka niin työ- kuin henkilökohtaisellakin rintamalla. Toistaiseksi kaikki on kuitenkin ihan ok. Ehkäpä muutaman viikon kuluttua kirjoittamisellekin on taas enemmän aikaa. Kirjoittaminen on ehdottomasti pitkäaikaisimpia harrastuksiani (ja osin työtehtäviänikin). Toinen vieläkin vahvempi painopiste harrastus-/työelämätaidoissa on kouluttaminen ja esiintyminen yleensäkin. Koulutan mielelläni, jotta esiintymistaito ja -kokemus pysyy rukkasessa. Jos aika ja muut olosuhteet sen sallivat, kehittäisin mielelläni myös osaamistani tuolla alueella lisää.

Kouluttaminen, fasilitointi ja muu esiintymistouhu ovat monen inhokkilistoilla. Jostain syystä tunnen nuo (miten ollakaan) kotikentäkseni. Ja kun jostain tykkää, siinä yleensä haluaa myös kehittyä.

Katsaus vihdoin uuden vuoden lupausten seurantaan. Konkreettisin ja pitkäaikaisin seurantakohde on ehkäpä tämä: 

"Tyhjennän huushollistamme vuoden aikana vähintään 24 roskapussillista 'käyttökelpoista' tavaraa (jota ei kuitenkaan lopulta tarvita). Kierrätän kaiken mahdollisen, roskapussi on nyt vain käytännöllinen tilavuusmittari. Tähän ei lasketa äidin ja isän kotoa kierrätykseen lähteviä tavaroita, vain oma koti on tässä mukana. 24 pussillista tarkoittaa keskimäärin kahta pussillista kuukaudessa."

Huhtikuussa kokonaissaldo oli vuoden alusta asti mitattuna yhteensä 15 pussillista. Toukokuussa kertyi vaivaiset puoli pussillista. Samoin kesäkuussa. Heinäkuussa loman alettua surutyönä piti touhuta ja saldo oli ainakin tuon kirjaamani 10 pussia. Vuoden alusta heinäkuun loppuun olin tyhjentänyt kotoamme vähintään 26 pussillista. Tavoite on siis kokonaisuudessaan saavutettu, mutta pyrin pitämään loppuvuoden tavoitteena edelleen vähintään tuon kaksi pussillista kuukaudessa, jotten laiskistu aloilleni.

Ja pari kuvaa naapurin hurmurista: Rusakko nautiskeli työmaan alle joutuneesta pysäköintialue-kaistaleesta ja rapsutteli rennosti itseään. Kuka ei rapsuttelisi?

Tänään Hämeenlinnassa satoi. Helsinki pysyi kuivana, mutta kotona sade helli sieniä ja muutakin luontoa. Tykkään, kun yöt pimenevät. Tulee ihan keski-eurooppalainen olo ja meininki. Tosin aamulla töihin lähtiessäni laitoin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan ratin- ja penkinlämmittimet päälle. Nyt odottelemaan kaikkea sitä ihanaa, mitä syksy tuo tullessaan 💖🥰🌻.