Elokuun alku ja ihastuttava lintututtavuus 💖

Kesäloma on vietetty ja töissä on alkanut ihan kunnon suhina ja pöhinä. Kiire näyttää jatkuvan kuin välissä olisi ollut vain tietoliikenneyhteyksien väliaikainen katkos. Hetki hämminkiä ja sitten taas täysillä eteenpäin.

On hieman hidassytytteistä tajuta, että isän hautajaisten jälkeen pitäisi edelleen jatkaa perunkirjoituksen parissa. Jospa perunkirjoituksen antaisi sittenkin jollekin ulkopuoliselle tehtäväksi? Löytyisikö joku, jonka kanssa prosessi ei olisi yhtä epämiellyttävä kuin edellisellä kerralla?

Metsät tihkuvat ja pursuavat sieniä. Niitä (sieniä) ei oikeasti kannata kerätä enempää, kuin ehtii ja jaksaa siivota ja säilöä. Se on iso haaste pystyä pidättäytymää keräämisestä, vaikka metsä tarjoilee uutta satoa.

Olen myynytkin muutamia litroja kantarelleja. Hyvä saada osa kierrätettyä eteenpäin, maltti keräämisessä ei toimi ihan toivotulla tavalla.

Luonto elää ihanasti omaa elämäänsä. Kuuntelen innoissani pihalla ja metsässä punarinnan naksutusta. Se ei enää laulele kauniisti niin kuin alkukesästä. Se naksuttelee pienesti, se riittää herättämään jälleen kohtaamisen ilon 🥰.

Lähistölle ilmestyy aina uusia ja yllättäviä luontokavereita. Joskus niistä on enemmän huolissaan kuin ilahtunut. Joskus taas päinvastoin.

Elokuu on ihan parasta aikaa elämässä. Nauti, iloitse ja innostu. Vuolasta elokuuta sinulle!