Kuulin jossain ohimennen keskustelun sivujuonen kesäsiirtoloista. Minua huomattavasti nuorempi naisihminen kertoi keskustelukumppanilleen kesistään isoäitinsä luona. Hän muisteli, että hänen lapsuudessaan vähävaraisten perheiden lapset olivat viettäneet kesäloma-aikojaan kesäsiirtoloissa, kun muutakaan valvottua kesäpaikkaa ei ollut olemassa. Hänen ei ollut tarvinnut mennä kesäsiirtolaan, sillä hänellä oli mahdollisuus viettää kesiään isoäitinsä kanssa. Minulle tuli tästä heti sellainen ristivetoinen olotila.
Minä vietin lapsena kesäisin aikaani kesäsiirtoloissa. Kyllä, perheeni oli vähävarainen. Ei, en koskaan tuntenut, että viettäisin aikaa siirtolassa vain sen vuoksi. Kesäsiirtola oli minulle uusien tuttavuuksien aikaa. Ihmisiä, joilla ei ollut suhteeni mitään ennakkoluuloja. Ja yhteisöä, jossa oli runsaasti kaikenlaista ohjelmaa ja tekemistä. Siellä ei päässyt tylsistymään. Itse asiassa viimeisinä vuosina vietin aikaani jopa kahdella eri leirillä saman kesän aikana. Ihan omasta aloitteestani ja mielenkiinnostani.
Kesäsiirtolat ovat vähentäneet toimintaansa vuosien myötä. Linkkejä kesäsiirtolatoimintaan löysin muun muassa täältä, täältä, täältä ja täältä.
Ilman kesäsiirtoloita olisin varmaankin paljon umpimielisempi ja yhteistyökyvyttömämpi. Olisin viettänyt loputkin kesälomistani aivan yksinäni kirjojen parissa ja saanut siitä päivittäin moitteita vanhemmiltani.
Oletko sinä ollut koskaan kesäsiirtolassa? Jos olet, millaisia ovat kokemuksesi?
Kuin jatkona kesäsiirtolatoiminnalle vietin peruskoulun ja lukion välissä kesäaikaani saksalais-suomalaisella kesäleirillä. Saksankielen taitoni ei ollut komea, mutta tulta päin lähdin leirille. Kivaa oli, vaikka enimmäkseen englantia puhuimmekin. Saksalaiset osallistujat olivat lähemmäs parikymppisiä ja minä nuorimpana olin vasta siirtymässä lukioon.
Heinäkuun hetkiä vuokramökillä fiilistelen tällä kuvalla. Kesällä tapahtuu niin paljon, ettei kaikkeen ehdi sukeltamaan saman tien. Onneksi nyt on aikaa tällekin. Loppukesässä minua kiinnostaa erityisesti vahvat kontrastit. Valo ja varjo, heijastus ja pimeä.
Työlistallani on työkiireiden lisäksi muun muassa perunkirjoitus ja kaikki siihen liittyvät kummajaiset. Päivä kerrallaan ja asia kerrallaan. Asioilla on taipumus järjestyä.
Mitä kuuluu sinun elokuusi loppuun?
Siis muistan 70-luvulla kaverit viettivät loman kesäsiirtolassa. Olin vähän kateellinen heille, mutta toisaalta olin kova ikävöimään, joten asustelin mummun luona maalla. Ja sekin oli tosi kivaa. Uimaranta oli lähellä ym.
VastaaPoistaMinä en ollut ikävöivää tyyppiä, uudet jutut olivat silloinkin juuri minua varten. Äiti ehkä olisi toivonut, että olisin ikävöinyt edes vähän, näin ymmärsin.
PoistaKuvassa on mahtavat väri!
VastaaPoistaKiitos, Anne!
PoistaPidän kovasti kontrasteista ja väreistä himmeästä tuhdin voimakkaaseen 🥰
Minulla ei ole kokemusta kesäsiirtoloista. Olin neljänä kesänä peräkkäin uimahallilla uimakoulussa ja kaksi tai kolme kertaa raittiusseuran leireillä, joissa "kaikki" koulutututkin olivat. Ja pari kertaa ratsastusleirillä. Niin ja partioretkillä, joista suurin oli suurleiri Kolilla 1979.
VastaaPoistaMukavia elokuun viimeisiä päiviä! (Ja voimia ja tsemppiä perunkirjoitukseen!)
Kiitos, Stansta!
PoistaMahtavia lapsuuden ja nuoruuden kesäkokemuksia sinulla! Kuopio tanssii ja soi -viikoilla olin muutaman kerran balettikoulun pienryhmän kanssa kurssittautumassa.
Olin 80-luvun puolivälissä kesän töissä Pelastusarmeijan kesäsiirtolassa, joka oli varmaan vähän erilainen kuin "tavalliset" siirtolat. Siellä kaikki lapset olivat joko kokonaan tai puoliksi orpoja (tätä nimitystä silloin käytettiin, mutta voihan olla, että oikeasti kyse ei ollut siitä, että jompikumpi vanhemmista olisi kuollut, vaan esim. avioerolapsista tai jotain, mutta sitä ei 19-vuotias silloin osannut edes pohtia).
VastaaPoistaOn jäänyt mieleen erityisesti suloinen poika, joka ei itkenyt edes silloin, kun meni leikkimökin seinästä ruostunut rautanaula poskesta läpi. Se tuntui todella raastavalta, koska kertoi ainakin omassa mielessäni siitä, että poika oli joutunut kokemaan kovia, eikä ehkä normaalissa elämässä saanut näyttää kipua tai muutenkaan tunteitaan.
Raastavaa oli myös hetki, kun käytiin postilaatikolla katsomassa, onko kotoa tullut kirjeitä ja osa lapsista oli sellaisia, joille niitä ei tullut koko kesän aikana, vaan kerta toisensa jälkeen odotusta seurasi pettymys. Vieläkin ihan sydämestä kouraisee, vaikka aikaa on kulunut kohta 40 vuotta.
Mieheni on viettänyt kesiä kaupungin kesäleirillä, koska isä oli rekkakuskina aina tien päällä ja äiti teki kolmivuorotyötä, eikä isovanhempia ollut lähimaillakaan. Jos olisin tiennyt sellaisten leirien olemassaolosta, olisin taatusti halunnut sinne myös. Omiin kesiini kun kuului ankaraa työntekoa äitipuolen valvovan silmän alla.
Jaksamista perunkirjoituksiin ja muihin "maallisiin" muodollisuuksiin, joita varmasti riittää enemmän kuin toivoisi.
Kiitos, Annukka!
PoistaJos kokemuksista on jäänyt sinulle mieleen raastavia hetkiä, osallistujien mieleen olet varmasti piirtynyt myötätuntoisena ja mukavana ohjaajana.
Meilläkin oli säännöllisesti postien jako ja olin aina ihmeissäni, kun sitten kerrankin sain postia kotoa. Moista huomiota en saanut koskaan kotona.
Muistan, miten äiti vei minua kerran kesäsiirtolaan, jonne oli pieni venematka. Olin ujo alakoululainen, ja minua kauhistutti se, että äiti lähtisi pois ja jättäisi minut sinne vieraiden ihmisten pariin. Äiti houkutteli, että siellä olisi hauskaa muiden lasten kanssa. En halunnut jäädä.
VastaaPoistaNiin siinä kävi, että venematkalla takaisin istui äidin lisäksi eräs ujo alakoululainen ja kesäsiirtola jäi kokematta.
Kaunis tuo lummekuva!
Kiitos, Iines!
PoistaKaikkien paikka ei ole yhteisillä leireillä tai siirtoloissa. Hyvä, että sait valita 💖
Meilläpäin on yksi kesäsiirtola alue. Välillä ajelemme sen ohi ja mieleeni tulee aina kuin joku satu, kun mökit ovat niin somia puutarhan ympäröimiä.
VastaaPoistaJotenkin niin erinlainen miljöö.
Niin kesä lipuu luotamme ja syys saapuu🍁
Vuodenaikojen vaihtelut ovat itselleni luovuuden aikoja. Pidän kesästä mutta myös syys tunnelma vie minut mukanaan.
Iloa viikkoosi!
Kiitos, Päivien ilot!
PoistaEn ole koskaan ollut kesäsiirtolassa, enkä tiedä, oliko niitä edes meillä päin. Asuimme maalla, ja kaikkien koulukavereidenkin kesä kului kotona, sillä likimain jokainen asui maalaistalossa, jossa puuhaa riitti ja vanhemmat tekivät maatalon töitä, joihin me lapsetkin osallistuimme kykyjemme ja voimiemme mukaan. Seurakunnan leireillä kyllä olimme, joskus useammallakin kesän aikana.
VastaaPoistaVoimia perunkirjoitukseen - asioilla on tapana järjestyä stressaamattakin.
Kiitos, Hitunen!
PoistaSain verohallinnolta lisäaikaa perunkirjoituksen tekemiseen. Se helpottaa todella paljon. Nyt ehtii selvittää kaikkia ylimääräisiä mutkiakin matkassa 👍.
Mun lapsuudessa en muista puhutun kesäsiirtoloista, liekö niitä niin pohjoisessa ollutkaan... mummolassa olin.
VastaaPoistaMummola on varmaan ollut oikein passeli paikka 😊
PoistaEn ole koskaan ollut kesäsiirtolassa, liekö niitä Pohjois-Savossa ollutkaan. Vaikka meillä ei ollut tavallinen maalaistalo, niin silti asuin maalla, jossa oli luonto ympärillä. Se oli minulle mieluisa paikka lapsuudenleikeistä lähtien.
VastaaPoistaKesäsiirtolatoiminta on ollut varmaankin melko vaihtelevaa eri puolilla Suomea. Ihanassa ympäristössä olet päässyt kesiäsi viettämään 😊.
PoistaOlin kesäsiirtoloissa 1980-luvulla. Se oli hauskaa, koska siellä oli paljon erilaisia lapsia ja paljon ohjattua toimintaa. Kesäsiirtolaan pääsi siihen aikaan sellaisetkin lapset, joilla olisi ollut mahdollisuus myös muunlaiseen kesänviettoon. Meidän perheellä ei tosin ollut. Lapsena ei onneksi osannut liittää kesäsiirtolaa vähäosaisuuteen. Osa lapsista tuli lastenkodista, jotkut opettajaperheestä. Omatkin lapseni ovat olleet vaikka minkälaisilla leireillä (VPK, Parasta lapsille ry ja kaupungin kesäleiri) ja ovat tykänneet. Leireillä jos missä oppii olemaan ja toimimaan yhdessä toisten kanssa.
VastaaPoistaLämmin kiitos kommentistasi, Luonto-ohjaaja!
PoistaEi minullakaan ollut aikoinaan aavistustakaan, että siirtolaan olisi päässyt joidenkin kriteerien mukaan. Vaan onneksi pääsin 💖.
Mahtavaa, että olet siirtänyt leiriperinnettä edelleen seuraavalle sukupolvelle!