Uuteen vuoteen historiallisella palapelirupeamalla

Enää muutama tunti jäljellä tätä vuotta. Uuden vuoden lupaukseni ovat vasta muotoutumassa. Syytän kiireitä ja väsymystä. Niistä syytän kaikkia muitakin riman alituksia.

Olen kuitenkin tuumaillut oikein kunnon tovin sitä, mitä ensi vuoden aikana haluan tehdä toisin. Jatkuvaa kiirettä ja väsymystä en halua toistaa, elämä on aivan liian lyhyt sellaiseen, vaikka parasta ennen -päiväystäni ei olekaan vielä julkaistu.

Haluaisin lähteä taas omille retkilleni silloin tällöin. Kaveeraisin mielelläni enemmän vanhan ystäväni, kameran kanssa. Selviytymismoodi on ehdottomasti vaihdettava haaveilumoodiin. Unelmointi on jäänyt ihan liian vähiin viime vuosina.

Sisäinen seikkailijani kaipaa ja janoaa kaikkea uutta ja erilaista. Elämään pitäisi muistaa sisällyttää enemmän hassuja ja rohkeitakin kokeiluja. Pienikin juttu voi osoittautua isoksi sitten myöhemmin.

Ostin perheelle joulun pyhiksi tuhatpalaisen palapelin. Löysin kirpputorilta myyntipisteen, jossa oli useita sarjakuvamaisia palapelejä myynnissä. Kaikissa palapeleissä oli joko maininta, että kaikki palat ovat tallessa tai että yksi pala puuttuu, joka sekin oli merkitty palapelipohjaan. Emme ole mitään palapelikansaa, mutta ajattelin kokeilla perheelle tällaista yhteistä tekemistä, johon kukin saisi osallistua oman halunsa ja mielenkiintonsa mukaan. Kaikkien piti olla mukana pelin alussa kuitenkin vähintään noin kymmenen minuuttia. Tämä oli uusi avaus siis meille kaikille.

Päädyin kansikuvien perusteella tällaiseen Jan Van Haasterenin palapeliin, joka oli täynnä riemukkaita yksityiskohtia. Tässä pieni ote palapelin kannesta.

Aloitimme palapelin kanssa joulupäivän iltana. Tässä käännetään paloja vasta oikein päin.

Ensimmäinen iso etappi saavutettiin, kun palapelin reunat oli saatu hahmotettua.

Pian tämän jälkeen joukko harveni. Teimme sitä hetken kolmisin (minä ja nuoriso). Sitten tein palapeliä vuoroin kummankin lapsen kanssa ja vuoroin yksinäni malttamatta lopettaa. Musta aluslevy oli alla juuri sitä varten, että pelin voi välillä siirtää ruokailuhuoneen pöydältä pois, mutta niin ei käynyt. Addiktoiduin taas oikein kunnolla tähän. Tein toki muitakin asioita, mutta kaikki 'ylijääneet' vapaahetket kuluivat palapelin kanssa 🫣

En asettanut touhulle mitään muita tavoitteita, kuin toisinaan se kuuluisa "vielä yksi pala".

Aika pian huomasin, ettei tästä ole minulle ympärivuotiseksi harrastukseksi. Käsityötkin jäivät ihan kokonaan.

Maanantai-iltana se sitten vihdoin valmistui. Mieli sai rauhan, vaikka näen silmissäni vieläkin palapelin palasia, kun ummistan silmäni.

Nyt palapeli on pakattu takaisin pussiin ja laatikkoonsa. Seuraavan palapelin aika on ehkä sitten ensi jouluna. Näin koukuttavaa tekemistä voi olla ohjelmistossa vain rajatun ajan vuodesta.

Palapeli maksoi kirppiksellä vain 9 euroa. Kaikki palat olivat tallella, kuten hintalapussa lukikin. Toki matkalla oli moneen kertaan suurta epäluuloa siitä, että palat ovat vaihtuneet jonkin toisen palapelin kanssa ihan vääriin paloihin. Mutta ihan oikeita ne sitten kuitenkin kaikki olivat.

Tämä oli hauska rupeama oman normaalialueen ulkopuolelta. Uskon, että se teki aivoilleni hyvää. Ja ehdottomasti sain paljon ilon ja onnistumisen kokemuksia.

Nyt on hyvä palata ajatuksiin hieman paremmasta uudesta vuodesta. Silloinkin täytyy päästä kokeilemaan montaa oman mukavuusalueen ulkopuolista juttua.

Oletko sinä tehnyt uuden vuoden lupauksia?

Ihanaa ja voimaannuttavaa uutta vuotta! ❤️

Loma on ohi - paitsi rusakolla

Nyt on kesäsiirtymät omassa työelämässä ohi ja vauhti on ollut melkoinen jo jonkin aikaa. Hetken kestää, ennen kuin pääsee itse luontaisesti samaan rytmiin. Hämäläisen ajattelun ja toiminnan kiihdytysnopeus ei ole valoa nopeampaa, mutta paljon silti huhuja ja mainettaan ripeämpää.

Kun kyse ei ole paniikista eikä kaaoksesta, vaan tiukasta rupeamasta, niin sehän sopii minulle oikein hyvin. En yritäkään analysoida sitä, mikä on ulkoisen pakkokiireen ja yhteisen tavoitteen tuoman tiukan työrytmin välinen iso ero. Mutta iso se ero on. Vaativa haaste on upea kokemus, kohtuuton vaatimus on jotain ihan muuta.

Tehtävälista on pitkä ja tiukka niin työ- kuin henkilökohtaisellakin rintamalla. Toistaiseksi kaikki on kuitenkin ihan ok. Ehkäpä muutaman viikon kuluttua kirjoittamisellekin on taas enemmän aikaa. Kirjoittaminen on ehdottomasti pitkäaikaisimpia harrastuksiani (ja osin työtehtäviänikin). Toinen vieläkin vahvempi painopiste harrastus-/työelämätaidoissa on kouluttaminen ja esiintyminen yleensäkin. Koulutan mielelläni, jotta esiintymistaito ja -kokemus pysyy rukkasessa. Jos aika ja muut olosuhteet sen sallivat, kehittäisin mielelläni myös osaamistani tuolla alueella lisää.

Kouluttaminen, fasilitointi ja muu esiintymistouhu ovat monen inhokkilistoilla. Jostain syystä tunnen nuo (miten ollakaan) kotikentäkseni. Ja kun jostain tykkää, siinä yleensä haluaa myös kehittyä.

Katsaus vihdoin uuden vuoden lupausten seurantaan. Konkreettisin ja pitkäaikaisin seurantakohde on ehkäpä tämä: 

"Tyhjennän huushollistamme vuoden aikana vähintään 24 roskapussillista 'käyttökelpoista' tavaraa (jota ei kuitenkaan lopulta tarvita). Kierrätän kaiken mahdollisen, roskapussi on nyt vain käytännöllinen tilavuusmittari. Tähän ei lasketa äidin ja isän kotoa kierrätykseen lähteviä tavaroita, vain oma koti on tässä mukana. 24 pussillista tarkoittaa keskimäärin kahta pussillista kuukaudessa."

Huhtikuussa kokonaissaldo oli vuoden alusta asti mitattuna yhteensä 15 pussillista. Toukokuussa kertyi vaivaiset puoli pussillista. Samoin kesäkuussa. Heinäkuussa loman alettua surutyönä piti touhuta ja saldo oli ainakin tuon kirjaamani 10 pussia. Vuoden alusta heinäkuun loppuun olin tyhjentänyt kotoamme vähintään 26 pussillista. Tavoite on siis kokonaisuudessaan saavutettu, mutta pyrin pitämään loppuvuoden tavoitteena edelleen vähintään tuon kaksi pussillista kuukaudessa, jotten laiskistu aloilleni.

Ja pari kuvaa naapurin hurmurista: Rusakko nautiskeli työmaan alle joutuneesta pysäköintialue-kaistaleesta ja rapsutteli rennosti itseään. Kuka ei rapsuttelisi?

Tänään Hämeenlinnassa satoi. Helsinki pysyi kuivana, mutta kotona sade helli sieniä ja muutakin luontoa. Tykkään, kun yöt pimenevät. Tulee ihan keski-eurooppalainen olo ja meininki. Tosin aamulla töihin lähtiessäni laitoin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan ratin- ja penkinlämmittimet päälle. Nyt odottelemaan kaikkea sitä ihanaa, mitä syksy tuo tullessaan 💖🥰🌻.