Erilaisuus on kaunista ja yritän jatkuvasti kasvattaa itseäni siitä iloitsemiseen. Välillä tulee pieniä pysäytyksiä, kun putoaa keskustelukumppaninsa kartalta ihan täysin. Tällä hetkellä treenaan kuuntelemista ja pohtimista. Ja kommentoimatta jättämistä. Olen edistynyt, joskus toki sakkaa.
Eräässä tilaisuudessa puolitutun ryhmän kanssa vaihdettiin aamutervehdyksiä. Yhdellä oli fantastinen aamu, toinen valitteli väsymystään raskaan henkilökohtaisen viikonlopun jälkeen. Minä mielessäni aloin huolehtia siitä, onko joku läheinen sairastunut, joutunut onnettomuuteen tai jopa kuollut. Mutta ei, hän oli kasannut uutta kasvihuonetta. Raskasta toki sekin varmasti omalla tavallaan. Teki mieli sanoa jotain elämän raskaudesta, mutta yllättävän helppoa oli olla hiljaa. Sitten kolmas osallistuja ymmärsi elämän rankkuutta, olihan hänkin ollut taloyhtiön talkoissa.
Elämä on ihanassa vaiheessa, kun nuo ovat elämän rasittavimpia tapahtumia. Onneksi elämän koettelemukset useimmiten osuvat siihen haarukkaan, johon kypsyystasomme riittää. Vaativampien haasteiden aika on myöhemmin. Vaikka sitten yksittäisissä tapauksissa suuret koettelemukset ja katastrofit eivät kysy ikää sen kummemmin kuin kypsyystasoakaan. Niiden edessä olemme kaikki melkoisen voimattomia.
Kunnioitetaan siis toistemme haasteellisia tilanteita 💖.
Ripe- eli jämälangat ovat lisääntyneet valmistuneiden käsitöiden myötä. Olen käyttänyt taas muutaman tovin ripelankojen hyödyntämiseen - kaikki kiertoon. Ripelankasukkia on valmistunut muutamakin pari. Niiden tekeminen on hidasta ja viimeisteleminen vieläkin hitaampaa. Tavallaan ihan hullun hommaa. Mutta ihan lämpimiä sukkia niistäkin saa aikaiseksi.
Kuvassa vasemmalla kaksi paria naisten sukkia ja oikealla kaksi paria miesten sukkia. Miesten sukat menevät meidän perheen miesten sukkalaatikkoon odottamaan oikeaa hetkeä. Naisten sukat menevät harkintalaatikkoon. Eivät päädy omaan käyttööni ainakaan näillä näkymin. Nuo kirjoneulesukat ovat aivan erityisen paksut ja lämpöiset sisäsukiksi.
Aloitin oman sukkaprojektin ihan itselleni. Tavoistani poiketen teen sukat ihan ohjeiden mukaan. Lanka on Novitan Nallea, ohuempaa, mitä tavallisesti käytän. Teen kahta pintaneulesukkaa yhtä aikaa, ja pyrin varmistamaan näin sen, että käsialani on sukissa jokaisessa kohdassa keskenään samanlaista. Käsiala saattaa muuttua suuntaan tai toiseen näin vähemmän pintaneuletta neulovalla projektin aikana. Nyt sukista tulee varmasti samankokoiset. Lisäksi ne myös valmistuvat samaan aikaan - ei tule sitä vaaran paikkaa, että ensimmäisen sukan jälkeen tulisin toisiin aatoksiin. Keväällä minulla jokin neule jää aina kesken ja kesätauko yllättää. Yritän nyt välttää sitä tässä projektissa.
Vaikka tuo alku näyttää yksinkertaiselta, melkoista ohjeiden luentaa ja apupuikon heilutusta se on vaatinut. Hitaasti, mutta meditoivasti edistyy tämä sukkaprojekti 🦶.
Koivuallergia valvotuttaa minua hieman öisin. Yskin kuivaa yskää, kummallinen allergian muoto, mutta niin se vain koivun siitepölyaikana menee.
Ihania kevätpäiviä sinulle! Luontoelämyksiä ja -kohtaamisia, lumoavaa äänimaailmaa ja ihan puhdasta luonnosta ja keväästä nautiskelua 💖🐓🤸♀️
Näinhän se tosiaan elämä menee, että sitä ajattelee niitä elämän raskaita tapahtumia oman elämän kautta ja välillä tosiaan toisten kommentit elämän raskaudesta voivat yllättää. Minäkin olen mieluummin hiljaa kuin kommentoin mitään, jos ei nyt asia suoranaisesti koske minua. Minä kun yleensä saan osakseni näitä oletuksia, miten koen elämäni ja kuinka mieleni siitä selviää ja myös kuinka pidän mieleni virkeänä ja aivonystyräni toiminnassa. Koitan ajatella, että ihminen vain käsittää asiat omalla tavallaan, varsinkin jos ei kuuntele, mitä toinen kertoo elämästään.
VastaaPoistaHyvin olet saanut jämälankoja käytetyksi!👍😊
Kiitos, Irkku!
PoistaVastaavaa kontrastia näkyy helposti myös elämän kohokohdissa. Kaiken sanoittaminen riippuu paljolti siitä, mitä pidämme itsestäänselvyytenä.
Pirteitä sukkia! Toiset oikealta voisi olla minun tekemät, heh heh. :D Tuo ohjekaavio näyttää hurjalta! Onnea sen seuraamiseen!
VastaaPoistaMinä harjoittelen hiljaa pysymistä sekä toisten kuuntelemista. Haastavaa, mutta toisinaan jopa onnistun.
Kiitos, Stansta!
PoistaOhjekaavio on perimmiltään oikeita ja nurjia silmukoita, silmukoiden siirtoja apupuikolle neulomuksen eteen tai taakse, kavennuksia, lisäyksiä ja oikean silmukan neulomista takareunasta. Tekniikka ei siis ole vaikeaa. Joskus ohjeiden seuraaminen ja keskittyminen ovat kovinkin tarkkoja juttuja.
Ihailen näitä postauksiasi, jossa jaat "edistymistäsi" milloin missäkin asiassa. Hienoa itsetutkistelua ja kasvua! Samoin ihailen noita sukkiasi - koko talvena sain vain yhdet aikaan ja lisäksi yhdet varret.
VastaaPoistaRentoa viikonloppua!
Kiitos, Hitunen!
PoistaOlen kova reflektoimaan omaa tekemistäni ja siitä seuraa sitten paljon tätä kaikkea muuta. Kirjoittaminen tänne on osa reflektointia. Asiat näyttäytyvät niin erilaisilta vain ajateltuina kuin myös kirjoitettuina.
Saan sitä enemmän sukkia valmiiksi vuoden aikana, mitä vähemmän mitään aikaansaamista tavoittelen.
Jos tavoitteenani olisi kävellä Hämeenlinnasta Rovaniemelle, siitä tulisi urakka. Kun päätän kävellä sopivan matkan kerrallaan ja merkitsen kävelemäni matkan muistiinpanoihini, kyseessä on matka, josta todennäköisesti myös nautin paljon. Kilometrit kertyvät siinä ohessa iloisesti hiljalleen 💖
Oikein onnistuneita ripelankasukkia. Sinulla riittää esteettistä silmää sommitella värejä. Pintaneulesukista tulee hienot niistäkin. Usein nuo kaavio näyttävät ensikatsomalla monimutkaisilta ja vaikeilta. Sitä ne harvoin ovat. Hitaita ja tarkkuutta vaativia sitäkin enemmän. Yksikin unohdettu rivi välistä, niin kuvio saattaa mennä sekaisin.
VastaaPoistaKiitos, Between!
PoistaMinun esteettinen silmäni ei riitä paljoon, mutta tähän se riittää 🌼. Opettelen värejä vähitellen ja silloin tällöin löydän oivalluksen 🌿.
Kirjaan muuten ohjeeseen jokaisen tehdyn rivin, jotta pysyn 'järjissäni' näiden taulukoiden kanssa.
Seurasin kerran yhtä talkoo porukkaa kun kasasivat keinua. Se nimittäin kesti. Taisi olla oheistarjontaa liikaa.
VastaaPoistaKiitos, Sami!
PoistaTalkoissa kyse on varmaan enemmän yhdessä olemisesta, jonka ohessa pakottaudutaan tekemään yhdessä jotain välttämätöntä 🤭
Kauniita villasukkia. Ihanaa viikonloppua Susanna.
VastaaPoistaKiitos, Anne! 🥰
PoistaKiitos postauksesta Susanna. Kukin kohtaamme toisemme omalla tavallamme.
VastaaPoistaOlet sinnikäs ja järjestelmällinen neuloja. Kauniita ja lämpöisiä sukkia oletkin saanut aikaan - minä en ensimmäistäkään. En ole oikein neulojaihmisiä. Tuo ripelanka on hauska sana, minulle uusi.
Kiitos, Sirpa!
PoistaEn saisi mitään järjellistä aikaiseksi ilman jonkinlaista järjestelmällisyyttä. Siitä olenkin saanut paljon innostusta järjestelmällisyyden kehittämiseen 🤭
Tuleepa upeita sukkia taas! Oon varmaan ennenkin sanonut, mutta sanonpa taas että mulla ei kärsivällisyys riittäis tuollaisten kuvioiden tekoon. Mun kutomuksen pitää olla sellasta, mitä voi tehdä lähestulkoon ajattelematta.
VastaaPoistaKiitos, RH!
PoistaMInulla on nyt vaihe, jossa tarvitsen keskittymistä vaativaa rauhallista tekemistä, jottei pää harhailisi kaikkien keskeneräisten asioiden pariin. Kirjoneuleen sijaan valitsen pintaneuleen, se jotenkin sopii minulle paremmin.
Moni tykkää toteuttaa meditatiivista puoltaan leipomalla, mutta se ei ole minun juttuni ollenkaan.
Upeita sukkia jälleen.
VastaaPoistaKiitos, Maarit!
PoistaHauskasti kerroit tuosta elämän raskaudesta. Minullakin oli "rankkaa" viikonloppuna. Laskeuduin nimittäin Pispalan puutaloalueen portaat ja kävin K-kaupassa. Nousin sitten portaat ostosten kanssa ylös majapaikkaan. Huomaa, että olen 66 -vuotias ja molemmissa lonkissa on titaanilonkat, joten rankkaa oli elämä. Astmapiipun suhauksia meni 4 kertaa kaksi. hihhiiii
VastaaPoistaIhanat sukat olet tikutellut ja onpas kiva malli tulollaan.
Kiitos, Enkuli!
PoistaFyysinen ja psyykkinen rankkuus ovat eri asioita ja voivat olla päällä samanaikaisestikin. Yhteistä mittaria noille on kuitenkin vaikea löytää.
Ihania kevätpäiviä sinullekin ja mukavaa toukokuun jatkoa ♥
VastaaPoistaKiitos, Suvi!
PoistaAika moni kokee raskaaksi myös sellaiset asiat, jotka ovat kivoja, mutta vievät voimia ja aikaa, eivätkä mahdollista palautumista. Tokihan sellainen ei ole samalla lailla rankkaa kuin ihan oikeasti vaikea elämäntilanne. Minusta ihmismielen hienouksia on se, että vaikeista vaiheista voi päästä ylitse ja niiden rankkuus unohtuu. Sitten voi taas pyöriskellä nopeammin ohitse menevien rankkojen juttujen kuten vaikka taloyhtiön talkoitten ympärillä ;)
VastaaPoista💖
PoistaKyllä se on juuri näin..
VastaaPoistaKiitos, Puhelinliittymä!
Poista