Luvattoman ihanaa syyslomaa viettämässä 🥰

Elämä aukaisee itsestään yllättävän paljon, kun vain löytää aikaa pysähtyä ja halua kuunnella. Sehän taas ei ole sitten ollenkaan helppoa tai edes luonnollista. Pysähtyminen ei ole töissä aina hyve, vaikka sen kuuluisi olla. Kuunteleminenkin tuntuu olevan töissä monesti joutopuuhaa, koska niin monet uskovat tietävänsä jo ihan riittävästi.

Suorittamisen puuskaa on 'helppo' jatkaa myös yksityiselämässä. Se kun tulee sieltä selkäytimestä ihan kuin luonnostaan. Ja niin me riudumme, kapenemme, supistumme ja harhaudumme.

Lomalla kaikkia fysiikan ja työelämän perustotuuksia uhmaten päätän pysähtyä. Ja kuunnella - itseäni ja elämää. Siinä aina viisastuu vähän kerrallaan.

Olen edelleen sitä mieltä, että syyskuu on yksi vuoden parhaista (loma)kuukausista. Kesän suorituslomailu on tiessään ja voi keskittyä ihan itseensä, puolisoonsa, lemmikkiin ja pohdiskeluun. 

Pixie sai matkailuautoon oman korokkeen. Nyt hän näkee (turvavöissä) ikkunasta ulos koko matkan ajan jopa lepoasennossa. Tämä olikin ensimmäinen kerta, kun Pixie malttaa levätä melkein koko reissun ajan. Tässä alussa oli vielä vähän päivystämistä.

Suttuinen matkakuva näyttää Pixien kakkospäivän rentoutuneisuuden. Tämä oli ihanaa 🥰.

Tässä Pixie on parin matkapäivän jälkeen siirtynyt meidän lounastaukomme aikana apukuskin paikalle. Minä jonottelin ulkona ja kuvasin samalla ikkunan läpi koirulia. Avaimet olivat lähellä asioivalla miehellä.

Olemme matkanneet länsirannikolla. Ilman mitään kunnianhimoisia suunnitelmia tai tavoitteita. Kotona on kotivahti, minun huoleni rauhoittuvat myös siitä.

Tällä kerralla ollaan yövytty vain meren äärellä.

 

Koira kuorsaa minun paikallani. Mies nukkuu omalla paikallaan, valot ovat päällä, jotta pääsen kirjoittamaan kaiken rauhassa loppuun. Tänään olin jo epävarma viikonpäivästä. Joko loma tai dementia edistyy kiitettävästi 👍.

Matkalla pitkin Länsi-Suomea ja katseltuani täälläkin hakattuja, tiukasti kuritettuja metsiä ja avohakkuita, haaveilen metsien suojelemisesta. Joutomaiden metsittämisestä ja jo olemassa olevien metsien suojelemisesta. Mitä tässä voisi ilman rikkauksia tehdä? Sielu huutaa oikeiden ja aitojen metsien perään. Sellaisten, missä puut ovat eri-ikäisiä ja erilajisia, maapohja kasvaa aitoa metsän aluskasvillisuutta eivätkä hakatut taimet tai edellisen hakkuun kivet tee metsässä etenemisestä melkein mahdotonta.

Tämän päivän lounaspaikalla seurasin (katseellani) useaakin 'vanhempaa' edelläkävijääni. Reippaiden taivaltajien lisäksi joukossa oli niin fyysisesti kuin henkisestikin rauhallisempaa porukkaa. Tuli taas kannustusta itselle pitää omasta terveydestä huolta - ihan itseni vuoksi 💖.

Ihanaa syyskuun jatkoa! 🍂