Armollisuutta pimeän ja kylmän keskelle 💖

Miten voisi joulun jälkeisen viikonlopun viettää? Kipeänä? Niinpä siinä kävi, että lähes koko vuoden sairastumisilta välttyneenä sain puolikorpeavan flunssan heti joulun ajan vuosiloman jälkeen. Nyt tuntuu jo siltä, että huominen työpäivä voisi onnistua. Katsotaan, mikä on tilanne aamulla.

Ensin (kun vielä ainakin jaksan) haluan jakaa kanssasi kuvan Pixiestä. Otin sisällä kuvia tyttärestä salaman avulla ja samaan syssyyn otin muutaman kuvan koirastakin 💖

Pixie vartioi tässä pihaa sohvan selkänojalta. Olo on valpas.

Pixien kanssa ennakkoluulot näkyvät selvääkin selkeimpinä. Ohikulkijat ovat uhkia. Piste. Koira ei ymmärrä kaikkia vivahteita eikä etenkään kuuntele järkiperusteita.

Ihminen on kapasiteetiltaan monipuolisempi ja parempi. Niinhän sen kuuluukin olla. Moni pärjää paljon koiraa paremmin, mutta joillakin elämän tuska jää tunteisiin oikein kovasti. Siitä alkaa ikävä kierre.

Miten voisin auttaa kaveria tunteiden käsittelyssä? Miten voisin itse toimia fiksuna esimerkkinä?  Jos mietit tällaisia kysymyksiä, olet jo pitkällä.

Kenenkään ei tarvitse jäädä tunteidensa uhriksi. Eikä sen enempää muidenkaan tunteiden uhriksi. Kiehuminen vie turhaa energiaa. Miten kiehumisen voisi välttää?

Minä ja Pixie hengittelemme täällä syvään ja rauhallisesti. Pixie palaa melkein varmasti taas sohvan selkänojalle haukkumaan ohikulkijoita. Minä ehkä osaan sammutella ennakkoluulojani ja ihmetellä uteliaasti uusia asioita 💖

Ihanaa lähestyvää uutta vuotta 💖🎆🥰