Miten voisi joulun jälkeisen viikonlopun viettää? Kipeänä? Niinpä siinä kävi, että lähes koko vuoden sairastumisilta välttyneenä sain puolikorpeavan flunssan heti joulun ajan vuosiloman jälkeen. Nyt tuntuu jo siltä, että huominen työpäivä voisi onnistua. Katsotaan, mikä on tilanne aamulla.
Ensin (kun vielä ainakin jaksan) haluan jakaa kanssasi kuvan Pixiestä. Otin sisällä kuvia tyttärestä salaman avulla ja samaan syssyyn otin muutaman kuvan koirastakin 💖
Pixie vartioi tässä pihaa sohvan selkänojalta. Olo on valpas.
Pixien kanssa ennakkoluulot näkyvät selvääkin selkeimpinä. Ohikulkijat ovat uhkia. Piste. Koira ei ymmärrä kaikkia vivahteita eikä etenkään kuuntele järkiperusteita.
Ihminen on kapasiteetiltaan monipuolisempi ja parempi. Niinhän sen kuuluukin olla. Moni pärjää paljon koiraa paremmin, mutta joillakin elämän tuska jää tunteisiin oikein kovasti. Siitä alkaa ikävä kierre.
Miten voisin auttaa kaveria tunteiden käsittelyssä? Miten voisin itse toimia fiksuna esimerkkinä? Jos mietit tällaisia kysymyksiä, olet jo pitkällä.
Kenenkään ei tarvitse jäädä tunteidensa uhriksi. Eikä sen enempää muidenkaan tunteiden uhriksi. Kiehuminen vie turhaa energiaa. Miten kiehumisen voisi välttää?
Minä ja Pixie hengittelemme täällä syvään ja rauhallisesti. Pixie palaa melkein varmasti taas sohvan selkänojalle haukkumaan ohikulkijoita. Minä ehkä osaan sammutella ennakkoluulojani ja ihmetellä uteliaasti uusia asioita 💖
Ihanaa lähestyvää uutta vuotta 💖🎆🥰
Toipumisiin, toivoo orvokki, ja samalla toivon mukavaa uutta vuotta 2025.
VastaaPoistaorvokki4.blogspot.com
Kiitos, Orvokki!
PoistaTänään tauti otti hieman takapakkia, mutta toipuminen alkaa varmasti ihan näinä hetkinä 💖.
Taidan olla juuri sellainen, jolla "elämän tuska jää tunteisiin". Jospa uusi vuosi koostuisi helpommaksi. Hyviä vuoden viimeisiä päiviä! ♥
VastaaPoistaJa pikaista paranemista sinulle!
PoistaKiitos, Stansta!
PoistaElämän tuska saa jäädäkin tunteisiin. Ajan myötä voi olla mukavaa ja hyödyllistä varata tilaa muillekin, hieman positiivisemmille tunteille. Minä hötkyilin kaiken kuoleman ja vanhuuden keskellä sitä, kuinka nykyinen koti pitää myydä pian, koska polveni eivät aina tykkää rappusista. Eikä nivelrikko ole katoamassa minnekään.
Löysin sittemmin iloa siitä, että melkein aina selviän rappusista ihan hyvin ilman kipuja. Ehkä nyt ei tarvitsekaan olla niin huolissaan muuttamisen kanssa, vaan nautiskella rakkaasta kodista joka päivä. Ihan vain yhtenä esimerkkinä 💖
Olet selviytynyt flunssan torjunnassa taidokkaasti, kun se iski vasta viime hetkellä. Jospa ensi vuosi sujuisi tässä suhteessa vielä paremmin. Toivotan sinulle pikaista toipumista Pixien seurassa!
VastaaPoistaKiehuminen vie totisesti energiaa. Onneksi ikä näyttää tuovan siihenkin helpotusta.
Kiitos, Between!
PoistaPixie on maannut koko päivän kanssani ja ollut aktiivisesti mukana hoitoprosessissa 💖
"Papupata kiehuu ja kuohuu". Noin sanoi hämäläinen mummuni kylän juoruakoista. "Koira haukkuu ja karavaani kulkee" Noin sanoo venäläinen tokaisu. Kumpikin viittaa siihen, että älä sinä pieni ihminen lähde papupatojen messiin, vaan ole ylväs kameli ja kulje omia polkujasi.
VastaaPoistaKiitos, Vanha rouva!
PoistaMahtavia sanontoja ja neuvoja 💖
Luin jostain, että koiralle on tärkeää nähdä ikkunasta ulos. Ihan niinku ihmisellekin.
VastaaPoistaParanemisia flunssasta!
Kiitos, RH!
PoistaMeidän kulmasohvamme tarjoaa selkänojineen Pixielle paraatipaikat ulos tiirailuun. Tehdään välillä niin, että minä menen tiirailemaan lintuja toiselle ikkunalle ja Pixie asettuu vartioon toiselle 💖
Toipumista toivotan minäkin. Kaunis kuva kauniista Pixiestä. Oikein hyvää kohta alkavaa uutta vuotta<3
VastaaPoistaKiitos, Kristiina!
PoistaKissatkin taitaa tykätä katsella ulos ikkunasta. Pixie on hyvä vahti.
VastaaPoistaKiitos, Sami!
PoistaKissoista ei ole omakohtaista kokemusta, mutta kyllähän niitäkin ikkunoilla näkyy 👍
Ihanaa Uutta Vuotta sinulle.
VastaaPoista