Närhet ruokailulla ja uuden äärelle siirtymistä

Poika tuli seuraksemme pariksi vuorokaudeksi. Olipas mukavaa vaihtelua arkeen niin meidän kuin koirankin mielestä. Koira oli itse asiassa aivan mahdottoman täpinöissään 💖

Yläkerran vierashuone on matkalla valmistumiseen (tyttären entinen huone). Sinne on kuitenkin kärrätty kaikki normaalin elämän ylimääräinen tavara. Kuten kuolinpesien tavarat. Nyt huoneessa on enää jonkin verran vanhaa tavaraa ja siellä voi myös yöpyä piharakennuksen ohella. Vuodesohva on paikoillaan, samoin vanha lipasto on löytänyt tiensä huoneeseen. Kyllä tämä tästä 👍

Sukkatehdas puksuttaa sukkia, kuin mitään muuta ei voisi muka tehdä. Sukkien neulominen on minulle kuitenkin äärettömän terapeuttista puuhaa. Sukat löytävät kotinsa aina kuitenkin jostain 👍

Kaivelin vuosien takaisia valokuvia ja löysin ihania närhien kuvia. Elämä on vain ihanaa, kun jaksaa katsella huomista pitemmälle 💖

Tässä vanhoja kuvia pihan närhivieraista. Vanha koivupölli viehätti vierailijoita. Nyt se on tikkojen jäljiltä niin huonossa kunnossa, ettei se ole enää edes pystyssä.

Nyt närhet vierailevat ruokailuautomaateilla ja maassa ruokailupisteiden alla.

Koira ei enää kuule kaikkea. Minä yritän muistaa olla kiitollinen kaikesta siitä, mitä muistan. Kuulon menettäminen voi olla iso ja hankala juttu, tai sen kanssa voi vielä tulla toimeen. Minä etsin yhteistyön mahdollisuutta.