Hyvä tahto ja muiden huomioiminen ovat ihan päteviä aiheita kristillisen joulun odotuksen yhteyteen. Tartun siis niihin.
Kuulluksi tulemisen puutteen tunne taitaa olla melkoisen globaali (maailmanlaajuinen, yleismaailmallinen, kansainvälinen, yleistasoinen) ilmiö. Kuka EI kokisi sitä tunnetta, että ei tule kuulluksi?
Helpoin vastaus yleismaailmalliseen tuskaan on ohittaa se tai vähätellä sitä. Kuka ikinä uskaltaisikaan katsoa itseään peiliin ja tunnustaa, ettei ihan oikeasti malta tai ehdi pysähtyä kuuntelemaan muita? Tuntisikohan siinä itsensä tyhmäksi, jos myöntäisi, ettei ihan tiedä, missä ongelmat makaavat? Vai onko kyse vain maailman ja ongelmien yksinkertaistamisesta ja uskomista siihen, että muka tietää jo, mistä kiikastaa.
Niin tai näin. Ongelmat pysyvät ja kasvavat. Luottamus vähenee ja epäusko lisääntyy. Kaikki osapuolet ihmettelevät syvästi, miksei missään vaiheessa tapahdu mitään.
Mitään ei tapahdu, jos kukaan ei päätä ottaa vastuuta tilanteen korjaamisesta ja muiden kuuntelemisesta tilanteen korjaamiseksi. Vai onko joskus käynyt jotenkin toisin?
Mietin tässä enimmäkseen työelämän ja yhteiskunnan haasteita, en kenenkään henkilökohtaisia asioita. Toki samoja aiheita voi aina peilata myös omaan henkilökohtaiseen elämäänkin. Olenko läsnä? Kunnioitanko muiden seuraa näkyvästi ja tuntuvasti? Kuuntelenko ihan aidosti?
Kuinka usein kuuntelet työkavereitasi oikein pieteetillä? Kuinka usein teet jotain yhteisten keskustelujen tuloksena? Ja kuinka usein muistat kertoa tarinan jatkon myös muille?
Kuinka usein maltat kuunnella (työ)kaverisi pitkän puheenvuoron loppuun asti keskeyttämättä sitä? (Tämä on minulle vielä vähän vaikeaa.) Uskallatko tuoda esiin poikkeavan mielipiteesi silloinkin, kun se poikkeaa äänekkään puhe-enemmistön kannasta? Raivaatko kalenteriisi aikaa yhteisille tärkeille asioille? Jaksatko kiteyttää yhteisiä keskusteluja ja esittää niiden perusteella toimenpide-ehdotuksia?
Jaksatko kannattaa työkaverisi arkaa ehdotusta? Muistatko varmistaa, että tärkeiden asioiden eteneminen ei tyssää ja pysähdy sinuun ja umpitäyteläisen varattuun aikatauluusi? Jaksatko priorisoida niitä asioita, jotka ovat muiden kannalta tärkeitä ja joissa sinun helpohko panoksesi voisi pitää tavoitteet raiteillaan?
Ethän ole organisaation ja kehittämisen pullonkaula?
Täysi kalenteri (tai työlista) on sinun pullonkaulasi muiden työlistoilla.
Ohitetut viestit tyssäävät kollegojesi työrytmin happamalla tavalla.
Epävarma vasteaikasi saa koko projektin horjumaan.
Sinun kalenterisi ei ole vain sinun kalenterisi.
Sinun aikataulusi on muidenkin aikataulu.
Sinun prioriteettisi ovat leikkureita ja suppiloita muidenkin työlistojen kohdalla.
Töissä mikään ei ole vain omaa. Hyvässä työyhteisössä on mukavan paljon myös sitä omaa.
Ja kaikkeen tähän liittymättömänä seikkana olen iloinen, että ensimmäistä kertaa ainakin sataan vuoteen iso osa meidän perheemme joulukorteista lähtivät matkaan KERRANKIN ajoissa. Aivan käsittämättömän historiallinen tapahtuma tämä!
Huomenna on vielä Helsinki-päivä töissä. Matkustan vaihtelun vuoksi junalla. Siihen toki saa varata taas reippaasti ylimääräistä aikaa. Vaan perjantaina ei tarvitse enää matkustaa. Ihana niin 💖.
good one
VastaaPoista