Melkein keskellä ei-mitään

Mökkiloma on vietetty. Perinteitä on noudatettu ja oli oikein kivaa käydä mökillä 💖

Meillä ei siis ole omaa mökkiä ja olemme vuosikausia viettäneet viikon kesälomastamme vuokramökillä. Koskaan emme ole olleet kahdesti samassa paikassa. Niin kutsuvaa mökki-sijainti -yhdistelmää ei ole löytynyt, että haluaisimme palata kohteeseen uudelleen. Voi olla, että olemme olleet budjetin suhteen liian pihejä. Ehkä isommalla satsauksella olisi löytynyt jokin unelmapaikkakin. Mutta oikein hyvin olemme pärjänneet näinkin.

Nyt mökkeilimme Keski-Suomessa ja hyvin keskelle harvaan asuttua maatamme. Paarmat olivat kesäloman ajan hyvin näyttävässä ja pistävässä roolissa. Isompia ostoksia toteutimme lähiseudun suuremmilla paikkakunnilla: Pihtiputaalla ja Viitasaarella. Mökkimme sijaitsi Kinnulassa, joka on pieni kahden kaupan (Sale ja K-market) kunta.

Kinnulassa asuu noin 1500 asukasta. Kesämökkiläiset lisäävät kunnan asukaslukua kesäisin huomattavasti.

Lähimmissä isoissa kunnissa Pihtiputaalla (n. 40 minuutin ajomatkan päässä) asuu noin 3 700 henkilöä. Niinpä sieltä löytyi jo isompi ruokakauppa (K-Supermarket) ja Tokmanni. Alkosta puhumattakaan.

Viitasaarella on noin 6 400 asukasta. Sieltä löysimme myös pari kirpputoria muiden herkkujen lisäksi.

Koskaan ennen emme ole eläneet niin kaukana kaikesta (siis meidän näkökulmastamme). Reissun aikana tuli mietittyä syntyjä syviä ja elämän monimuotoisuutta. Miltä elämä tuntuisi täällä kaiken tutun ja totutun sijaan?

Se oli hyvää itsekeskustelua. Hämmentyneen alun jälkeen löysimme paljon hyviä kysymyksiä ja ihan kelvollista keskustelua niiden pohjilta 👍

Kinnulan keskustaan mökiltä oli noin viisi kilometriä. Meillä oli yhdet naapurit.

Kuvia mökköseltä:

Yläkerrassa parvella oli nukkumapaikat ja sängyt vielä neljälle, mutta me tulimme mainiosti toimeen alakerran tiloilla, joihin sisältyi yksi (pienehkö) makuuhuone.

Virittelin riippumaton hyttysverkkoineen varjoisaan paikkaan, joka ihan hetken kuluttua olikin taas jo auringossa. Takuuvarmaa varjoa emme mökiltä löytäneet.

Pixie-koira oli rantaa kiinnostuneempi mökin takapihasta ja sieltä avautuvasta mahdollisuudesta päästä mökkitielle. Valvottavaa riitti. Mutta Pixie oli kovasti tyytyväinen samoilumahdollisuuksiinsa.

Vesi oli rannassa ihon lämpöistä. Kauempana tuli vastaan myös viileitä/kylmiä vyöhykkeitä. Uin mökkeilyn aikana melkein kymmenen kertaa. Kovin ennätys moneen, moneen vuoteen.

Olen jäätelön syöjä vain kesäisin. Lapsena en innostunut jäätelöstä edes kesällä. Kaikki maito aiheuttaa minulle melkein aina ikäviä vatsaoireita. Olenkin siirtynyt hylkimään / välttämään maitoa. Jäätelön kohdalla (en tykkää mehujäistä) maidottomuus korreloi usein vegaanisuuden kanssa. 

Olenko ihan ainoa olento maan päällä, jonka vatsaa maito korventaa niin, ettei edes laktoosittomuus auta? Jotenkin voisi kuvitella, että nykyisellä osaamisella maidoton menu (ja jopa vegaani menu) voisi olla aika helppo ja vakiokin juttu. Mutta onhan se välillä todella haastavaa löytää jäätelövalikoimasta edes yhtä vegaanista vaihtoehtoa 😲. Olemmeko me Suomessa edelleenkin niin vannoutuneita maidon kannattajia, ettei vaihtoehtoja juurikaan tarjota?

Kolmella kaveruksella on useampikin vegaani jäätelövaihtoehto. Magnumilla oli ainakin viime kesänä vielä mainio vegaani vaihtoehto - tänä kesänä en ole löytänyt sitä mistään.

Tänään mies toi minulle kaupasta jälkiruoaksi vegaanin jäätelön - olin aivan taivaissa ja himmeissä himmeleissä. Ihanaa, että noita herkkuja löytyy 💖

Tule, tule hyvä kesä...

Kesä on ollut hyvä. Olen saanut viileitä päiviä omiin tarpeisiini. Sade on hellinyt luontoa. Ja helle on ollut iloksi heille, jotka hellettä janoavat.

En yritäkään pohtia ja arvotella itse kunkin kesämieltymyksiä. Mutta se, että kesä suosii meitä kaikkia ei ole ollenkaan itsestään selvää. Eikä ollenkaan takuuvarmaa tulevaisuudessa.

Me lähdemme kohta (vuokra)mökille. Oma koti jää loma-asunnoksi muulle perheelle siksi aikaa. Mainiota kierrätystä tämäkin mielestäni. Toki se vaatii hieman ylimääräistä jääkaapin tankkaamista ja lakanoiden vaihtamista, mutta se on ihan iloinen tehtävä 🥳

Stressaan mökille lähtöä varmaankin enemmän kuin koskaan. Jotenkin jo matkalle lähtöä edeltävä pakkauspäivä sai unet sekaisin ja äkäisyyden pintaan. Silti tiedän, että itseni härnääminen näillä matkalähdöillä tekee minulle hyvää. Matkat ovat olleet aina ihania. Ja lähtöstressin tainnuttaminen tekee hyvää omalle jaksamiselle. Kaikki epämukavuusalueelle siirtyminen vahvistaa minua jotenkin. Sen näkee niin selvästi aina jälkikäteen.

Vuosi on ollut rankka, kuten aikaisemmatkin sisaruksensa. Nyt pitäisi malttaa pysähtyä miettimään, mitä ihan oikeasti haluan elämältäni jatkossa. Kesäloma on tarjonnut hyvän tauon kiireeseen ja mainion hetken oman itseni tarkasteluun. 

Olen käyttänyt paljon aikaisempaa enemmän aikaa kirjojen lukemiseen. Se on tehnyt minulle hyvää. Kuin paluuta juurille.

En edelleenkään ole mikään intellektuellin kirjallisuuden mallikuluttaja. Viihdyn lapsuuden ja nuoruuden tapaan kevyessä ja viihteellisessä kirjallisuudessa. Olen antanut itselleni luvan lukea juuri sitä, mitä satun haluamaan ja juuri silloin, kun satun löytämään sille aikaa.

Näin kauniina kesäaikana luen paljon ulkona. Se onkin ehkä parasta kesässä 🥰

Masentavia uutisia mediassa ja käpytikka naapuripuussa 💖

Heinäkuu on aluillaan ja kantarelleja löytyy jo ainakin pienessä määrin 💖 Se on ihanaa.

Uutiset kertovat kotimaisista ja kansainvälisistä ikävistä asioista oikein isolla tuutilla. Politiikan ja sotien lisäksi uutisaiheina on myös Euroopan jättihelteitä, kotimaan sadetta ja myrskyä, satunnaisia väkivaltatekoja ja perinteisiä kesähukkumisia. Ainakin siis.

Jos sitten mennään vähemmän kiinnostaviin aiheisiin, voin todeta, että hyttysiä on kaupungeissa vähemmän, mutta lehtometsissä niitä on aivan turkaisen paljon. Mustikat kypsyvät hiljalleen, ensimmäiset marjat ovat jo syötäviä. 

Huonosta ja epäterveestä johtamisesta on uutisoitu ainakin Priden ja Portugalin suurlähetystön kohdilla. Aika paljon täytyy henkilökunnan jaksaa huutaa ja vaatia ainakin näiden tapausten perusteella, että joku kuuntelisi ja jotain tapahtuisi. Huonosta johtamisesta eroon pääseminen vaatii paljon rohkeita ja isoja tekoja.

Minä kuulun siihen ikäpolveen, joka on vain satunnaisen tuurin mukaan saanut joskus oikeudenmukaista ja hyvää johtamista. Koska se (satunnaisuus) on ollut ihan ok. Toivon, että olen itse pystynyt omassa johtamisessani hieman parempaan. Omille virheilleen kukin taitaa kuitenkin olla melkoisen sokea. Kuka muka myöntäisi toimineensa epäoikeudenmukaisesti työyhteisössään (jotain yksittäistä poikkeusta lukuun ottamatta)?

Eriarvoisuuden ja ihmisten huonon kohtelun määrittelyä vaikeuttaa mielestäni sukupolvivastakkainasettelu. Kokonaisen ikäpolven syyttäminen vääryyksistä on helppo ja tavallaan luonnollinenkin ratkaisu joissakin tilanteissa. Se ei kuitenkaan ole oikeudenmukaista, reilua eikä rakentavaa.

En voi mitenkään ottaa vastuuta koko ikäluokkani puolesta minun varhaisessa aikuisuudessani tehdyistä linjauksista ja päätöksistä. Enkä edes niistä nykyisyydessä tehdyistä huonoista päätöksistä.

Elämä ei ole läheskään aina reilua, mutta vastakkainasettelu ei paranna tilannetta mitenkään. Päin vastoin. 

Olisi mahtavaa, jos löytyisi paikkoja, joissa eri-ikäiset ihmiset pääsisivät työstämään yhdessä yhteiskunnan tärkeitä aiheita. Pitäisi ihan pakosti kuunnella ja sitten voisi myös käyttää oman puheenvuoronsa. Jospa jotenkin ymmärrys laajenisi kuuntelemisen ja keskustelun myötä. Ehkä olemme sittenkin samalla puolella? 💖

Käpytikalla on pesä lähellä. Poikaset ovat vielä liian pieniä pesän paikallistamiseen. Ehkä ihan pian poikaset huutelevat meille pesän sijaintipaikan tietoon 💖

Ihanaa heinäkuun jatkoa 💖