Töihin palaaminen on verottanut muistini toimintaa enemmän kuin pelkäsin. Pystyn jälleen aivan käden käänteessä unohtamaan mitä olin tekemässä ja mitä pitikään tehdä seuraavaksi. Sen seurauksena olen jo kahteen otteeseen unohtanut kantarellit kesken siivousurakan pilaantumaan niille sijoilleen. Ensimmäisen kerran sienet jäivät pusseihin verannalle viikoksi. Onneksi olivat pusseissa, olomuoto oli auringon lämmittämässä paikassa muuttunut vähemmän edulliseen suuntaan. Toisen kerran kantarellit jäivät ensimmäisen siivousvaiheen jälkeen viikoksi jääkaappiin. Kompostiinhan nuo kaikki sitten päätyivät.
Toki kummastakin sienisaaliista iso osa oli jo puhdistettu, pannulla käsitelty ja hyödynnetty. Ihan koko saalis ei mennyt hukkaan, mutta onhan tämä ihan ennen kokematonta 😟.
Olen pyrkinyt ottamaan töissä asiat tuplarauhallisesti ja pitämään taukoja. Silti työmuisti on päässyt kuormittumaan yllättävän paljon.
Huomaan usein taukojen aikana, että olen taas suunnittelemassa itselleni aivan överiä aikataulua tuskaisen poskettomilla tavoitteilla. Silloin osaan hieman peruuttaa ja höllätä otetta. Silti muisti on taas jo vielä heikompi kuin vaikkapa viikko sitten.
Onneksi suurin osa muististani toimii mainiosti. Pärjään siis kyllä, mutta enää ei passaisi työmuistin enää heiketä nykyisestä.
Töissä täytyykin keskustella tulevien viikkojen työruuhkasta. Se (ruuhka) vähän kauhistuttaa jo ilman muistiongelmiakin. Ja muistiongelman kanssa töiden kanssa ei voi lähteä kauhuviikkoja pitelemään.
Pahoittelen, sitä, etten nyt käy lukemassa ja kommentoimassa teidän blogejanne entiseen tahtiin. Tai johan tämä tahti on jo jonkin aikaa hiipunut. Nyt yritän löytää päivittäin tasapainoa, jolla saisin pääkoppani lepäämään ja toipumaan oikealla tavalla.
Kiitos, kun jaksoit käydä lukemassa kuulumiseni ❤️
Valokuva tyttärestä noin vuoden takaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!