Sukkatehtaan tuloksista pitäisi ottaa ainakin itseä varten kuvia. Jouluna jaoin sukkia lahjoiksi aika nirsonlaisesti, joten nyt varastossa on useampia pareja valmiina, vaikken oikeasti mitenkään nopea neuloja olekaan. Kovasti olen tyytyväinen siihen, miten paljon olen oppinut, vaikkei käsien kätevyys ollutkaan lapsena vahvuuksiani.
Mutta ihminen kehittyy. Tahtomattaankin ja erityisesti tahtoessaan. Ilman kehittymistä kuihtuisin. Onneksi maailma on täynnä kehittymisen mahdollisuuksia. Ei ole pakko jäädä sijoilleen, jos ei halua.
Valokuvaamisessa luonto on edelleen todella lähellä sydäntäni. Mutta henkilö- ja tapahtumakuvaukset ovat tuoneet innostavan kehittymismahdollisuuden luonnon kuvaamisen rinnalle. Vuoden vaihteessa kävin kuvaamassa hautajaisia elämäni ensimmäistä kertaa. Ihan hyvin sujui mielestäni ensimmäiseksi kerraksi. Tein paljon esitöitä valmistautuakseni kuvaamiseen. Varsinaisen kuvaamisen jälkeen tein vielä ihan kunnon rupeaman kuvien käsittelyn ja valikoimisen kanssa. Toivottavasti omaisetkin ovat kuvien suhteen tyytyväisiä.
Nyt suunnittelen henkilökuvauskeikkaa. Haluan taas tehdä esityöt kunnolla ja tehdä homman kunnolla.
Mutta viikon tilhet eivät poseeranneet, pysähtyivät sentään hetkiseksi pihatuijaan ennen pelmahtamistaan naapurin pihlajan viimeisiin marjoihin ja sieltä naapurin naapurin koivuun. Esitöitä ei voinut eikä tarvinnut tehdä. Piti vain tehdä, minkä pystyi tuossa nopeassa hetkessä :-)
Entä sinä - pidätkö paikalleen juurtumisesta, jatkuvasta kehittymisestä vai molemmista?
Oi, oppisin niin mielelläni erinäisiä asioita, mutta pääni on eri mieltä. Miekään en lapsena ollu kätevä käsistäni ainakaan neuletöiden osalta, mutta aikuisena opin jollain lailla senkin - tosin en mikään ekspertti todellakaan ole, palmikkoneulekin vielä oppimatta, mutta sukat syntyy kyllä. Ja koiran pusakatkin alkaa olla tusinan harjoituskappaleen jälkeen jossain määrin hallussa :)
VastaaPoistaNo opithan sinä sitten - oli pääsi mielestäsi mitä mieltä tahansa ;-)
PoistaTilhet ovat niin kuvauksellisia lintuja ja malttavat olla paikallaan, upeat talviset kuvat!
VastaaPoistaTumpelo olin nuorenpana käsistäni, mutta mitä enemmän tekee, sen parempaa jälkeä minäkin sain. Neulominen ja ompelu alkoivat sujua kohtuullisen hyvin. Nyt tosin en enää saa juuri mitään aikaiseksi. Ne käsivaivat ovat kiusaa tehneet ja laiskuus..
Pakkanen paukkuu, kaunista viikonloppua!
Tässä ovat ne, jotka malttoivat sen reilun minuutin olla paikallaan ;-) Kuvien ulkopuolella oli melkoinen sähellys :-)
PoistaHarmi niitä käsiongelmiasi :-(
Upeaa uuden viikon alkua :-)
Hienosti olet päässyt tilhien hetkeen kiinni kameralla.
VastaaPoistaNuorempana halusin jatkuvasti oppia uusia asioita, mutta nykyisin mieluummin paneudun jo opittuihin asioihin syvemmin, niissä kehittyen. Elämä tuo kuitenkin jatkuvasti eteen uusia haasteita ja mahdollisuuksia, joten väkisinkin joutuu oppimaan uutta jatkuvasti.
Iän myötä oppimistapa muuttuu, kuten myös se, mihin haluaa keskittyä.
PoistaTyö tekijäänsä opettaa...käsillä olen aina halunnut tehdä jotain, nykyään harvemmin:)
VastaaPoistaUpeita nuo sinun tilhikuvasi.
Kiitos, Sirpa!
PoistaHienot tilhikuvat. Siinäpä olisikin aikamoinen helpotus kuvaajalle, jos tilhetkin saisi pysymään paikallaan kuvauksen ajaksi.
VastaaPoistaJoissain asioissa pysähtyneisyydellä on puolensa. Monessa tekemisessä oppiminen on tarpeellista ja mitä enemmän huomaa edistyvänsä, sitä enemmän haluaa oppia lisää.
Siinäpä olisi yksi opeteltava taito lisää - eläinten pysäyttely ;-)
PoistaTuo oppimisen kehä on totta. Ja kun oppii, kiinnostuu väistämättä asiasta enemmän. Ja sehän taas innostaa ottamaan lisää selvää aiheesta :-)
Pysähtymistäkin tarvitaan. Joku on siinäkin parempi kuin moni muu.
upeat tilhikuvat!
VastaaPoistaKiitos, Sussi!
PoistaOi miten kaunita kuvia tilhistä :)
VastaaPoistaKiitos, Irma!
PoistaIhanat kuvat. Haaveilen, että joskus osaisin ottaa vastaavia. Tykkään oppia uutta. Kehityskohteet tällä hetkellä ovat valokuvat ja kukkasidonta.
VastaaPoistaUpeasti olet niissä kehittynytkin!
PoistaIhanat tilhikuvat, on ne kauniita lintuja♥ Onneksi se ihminen kehittyy:) On niin monta asiaa jotka eivät vaan lapsena millään luonnistunut ja nyt aikuisena saa välillä huomata..hei minähän osaankin tämän:) Mukavaa lauantaita!
VastaaPoistaMinä tavallaan luovutin monesta jutusta nuorena, sillä kuvittelin, että sitä joko on hyvä tai ei ole hyvä. Ei tullut mieleenikään, että harjoittelemalla minustakin voisi tulla noissa minulle vaikeammissa taidoissa aikanaan ihan hyvä.
PoistaSitä paitsi oppimisen taito myös paranee, mitä enemmän sitä harjoittaa.
Oppiminenhan ei ole itse tarkoitus, mutta ei kannata rajoittaa unelmiaan omien ennakkoluulojensa vuoksi.
Tilhet ovat kauniita! Nekin ovat jääneet vielä näkemättä!
VastaaPoistaPihlajanmarjoja on paljon notkumassa ja odottamassa syöjiä. Juuri nyt ne ovat melkoisen lumikuorrutuksen alla, mutta kyllä aurinko, vesisade tai suojakeli ne sieltä vielä paljastaa. Jospa silloin tilhet olisivat näkyvämmin liikkeellä.
PoistaHieno kuva tilhistä. Ne ovat komeita kun ovat parvissa, näyttäviä.
VastaaPoistaUpeita ovat :-)
Poista*wow* wonderful this birds photos and and so many on a tree full of snow!!!
VastaaPoistaHappy weekend
Elke
Thank you, Elke!
PoistaWinter is now at its best :-)
Voi itku! Miten ihanat värit kuvissa on!!
VastaaPoistaKiitos, Anne!
PoistaUskomattoman upea kuvat. Hyvää viikonloppua.
VastaaPoistaKiitos, Sami!
PoistaSopivasti molempia. Mahtavat kuvat. Hyvää viikonloppua.
VastaaPoistaKiitos, Matti!
PoistaOnpa paljon tilhiä. Erityisesti kahdesta viimeisestä kuvasta tulee mieleen angry birds-linnut.
VastaaPoistaNo niinpä tuleekin, kun huomasin sillä silmällä katsoa :-)
PoistaMinä näen urpiaiset aina sellaisian angry birdseinä ;-)
Uma bela sequência de fotografias.
VastaaPoistaUm abraço e bom Domingo.
Andarilhar
Dedais de Francisco e Idalisa
Livros-Autografados
Thank you, Francisco!
PoistaHyvä kysymys:)
VastaaPoistaPaikalleen juutuminen, öö tota, joo. Jos siis kyseessä asuminen. Mutta toki elämäntilanteiden mukaan olen valmis myös muuttamaan. Toisaalta 40 vuotta samassa kunnassa asuneena ja sen jälkeen naapurikuntaan muuttaneena, koen nyt tarvetta juuttua tänne, niin paikkakuntaan kun taloonkin, onhan se itse rakennettu.
Mutta kaikessa muussa koen tarvetta jatkuvaan kehittymiseen. Rakastan haasteita. Esim. Ikean kalusteiden kokoaminen on mielestäni ihanaa itsensä haastamista. Tospn itsellämme ei ole tällä hetkellä yhtään Ikean kalustetta, mutta onneksi aina välillä niitä on saanut kasata muille:)
Työssä on oltava haastetta ja mahdollisuus kehittyä. Kotona on pakko oppia uutta, vaikka vain ruuan laitossa. Voi, niitä on niin paljon, mutta siinä muutama esimerkki.
Mukava kuulla, että sinulle yksi kehittymisen kohde ollut käsityöt, ehkä joskus saamme nähdä niitä myös täällä blogissasi.
Mukavaa ja talvista alkavaa viikkoa.
Minä kysyin juurtumisesta, en juuttumisesta ;-)
PoistaMutta juuttuakin saa :-)
Minulla on kai jonkinlainen virta-ajattelu. Pysyäkseen virrassa paikallaan suhteessa muuhun ympäristöön, täytyy tehdä jatkuvasti töitä tai juurtua riittävän lujasti paikoilleen. Virrassa voi jäädä myös ajelehtimaan, yleensä matka ei ole mitä parhain eikä päämääräkään se mieluisin. Jos virrassa jää paikalleen makaamaan, käy juuri noin.
Sitten voi myös yrittää itse ohjailla menoaan. Hieman vain, kevyesti vauhtia antaen ja ohjaten. Tai sitten enemmän, jopa paljonkin enemmän, oikein suunnitelmallisesti.
Jos luulee voivansa ohjata omaa reittiään jatkuvasti itse määräten ja ohjaten, väsy tulee. Vaikka tuleehan se muutenkin ;-)
Komeat ihanat tilhet! Täällä rastaat söivät kaikki marjat yms joten tilhet tuskin meille saapuvat mutta tiklejä ilokseni ruokailee lintulaudalla. =)
VastaaPoistaTikli olisikin ihana vieras :-)
PoistaMeillä puut notkuvat lumitötteröiden kurruttamia pihlajanmarjaterttuja...
Upeat tilhet parvessa puussa. Tosi kivan näköistä. Ja itse en ole nähnyt ensimmäistäkään tilheä. - No olen ollut flunssassa eikä oikein ole tullut lähdettyä lähiseutua kauemmaksi ulos. heh. Mutta ehkä meillä ei niitä tilhejä olekaan, mene ja tiedä. Ehkä omakotitalon ikkunasta niitä näkisi.
VastaaPoista