perjantai 12. lokakuuta 2018

Siivettömiä ja siivellisiä kohtaamisia Saarenmaalla

Eläinten paljous Saarenmaalla oli huikeaa. Usein kohtaaminen oli ohi hetkessä, kun olin ajamassa autolla kohtuullista vauhtia. Tien yli jolkutteli ainakin kettu ja kaksi erikokoista näätäeläintä. Toinen eläimistä oli pieni, vähän oravaa suurempi ja toinen isompi, lähellä tuon ketun kokoa. Mutta noista ei ole siis kuvia, vain hyvä fiilis upeista kohtaamisista :-)

Lehmiä riitti jos minkälaista. Harvat näyttivät samanlaisilta kuin kotimaisilla pelloilla taivalteleva karja. Mustia ja mustavalkoisia lehmiä näkyi paljon. Ja sitten näitä (ylämaankarjaa?), jotka taivalsivat myös rantametsissä.


Säären niemen kärki olikin lintujen varaama. En siis mennyt sinne asti. Tämä tylli lenteli nopeasti ja levottomasti paikasta toiseen.


Niemen kärjessä oli paljon merimetsoja ja lokkeja. Liikuttavan näköisiä :-)


Hädin tuskin taustasta erottuvana löytyi maisemasta myös yksinäinen sepelhanhi. Elämäni ensimmäinen :-)




Niemen kärjessä pyrähteli myös tikliparvi iloisen, virkeän oloisena. Nämä nyt taas ovat tietenkin maallikkovierailijan termejä. Voi hyvinkin olla, ettei yksikään tikli ollut hyvällä tuulella ;-)



Asunnon läheltä lähti luontopolku pienen suon läpi lintujärven tornille. Suon yllä jokin pieni haukka hätisteli varista.


Jotain hanhia tekemässä ylilentoa pienen suon ylitse.


Kotimatkalla käväisin Matsalun kautta. Pellolla lenteli mennen ja tullen sinisuohaukka. Kuvat eivät ihan priimaa :-(



Ja Matsalun liepeiltä löytyi kotimatkalla myös tämä valkoposkihanhien parvi :-)


Olen kaivanut jo käsityöt esille. Tuntuu olevan jo se aika vuodesta, jolloin käsityöt tekevät hyvää. Tekeillä on kaulahuivi ihan itselleni merinovillalangasta. Saapas nähdä, millainen huivi tästä syntyy :-)

Tytär on Kanadassa vaihto-opiskelijana. Hänen kanssaan mietimme hänelle mahdollisia matkasuunnitelmia vaihdon ajalle ja sen jälkeen. Tiedon kaivaminen ja analysointi on yksi minun jutuistani, joten edessä on mielenkiintoinen rupeama :-)

Syysflunssa iski minuun kyntensä viime maanantaiaamuna. Pari päivää meni sumussa ja viikon loput kolme päivää niiskutellessa ja köhiessä. Koira on välillä huolissaan, kun minä yskin ja mies taputtelee selkääni yskän helpottamiseksi. Koira ei ymmärrä ja on varmuuden vuoksi äkäinen meille molemmille. Onneksi flunssa päättyy aina jossain vaiheessa ;-)

Etätyömahdollisuus on ollut aivan mieletön pelastus tässä flunssan vaiheessa. Olen jaksanut paremmin, kun ei ole tarvinnut matkustaa. Enkä ole edes tartuttanut tautia työkavereihin, sillä skype-kokoukset eivät levitä pöpöjä.

Upeaa syksyn jatkoa! Jos flunssa iskee, kannattaa muistaa sinkin ja c-vitamiinin yhteisannostus. Parhaimmillaan sillä keinoin pääsee taudista huomattavasti vähemmällä :-)

26 kommenttia:

  1. Sepelhanhi ja Sinisuohaukka, vau. Hieno kohtaaminen. Yli lentävät saattavat olla Metsähanhia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinisuohaukasta olen saanut kuvan vain kerran aikaisemmin.

      Metsähanhia minäkin vähän veikkasin, mutta minun lintutietämykselläni ei kannata kauheasti julkisesti arvailla ;-)

      Poista
  2. Kerran olen Sepelhanhen ja Sinisuohaukan nähnyt. Upea katseltavaa.

    VastaaPoista
  3. Komea otsatukka sarvipäällä:) Hienoja lintubongauksia!

    VastaaPoista
  4. Oi, paljon lintuja! Ja eläimiäkin. Täällä saa olla iloinen, jos sattuu ketun näkemään aamuhämärissä.
    Nauratti tuo koiran äkäisyys :) komentaa teitä olemaan kunnolla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harvoin minä kotimaassa kettuja näen, näätäeläimistä puhumattakaan. Olin ihan huuli pyöreänä tuon eläinpaljouden kanssa.

      Koira äkäilee myös silloin, kun meillä halataan ja käy humppaamaan jomman kumman halaajan jalkaa. Kun sen ottaa syliin ja halataan uudelleen kaikki kolme, sitä ei voisi enää vähempää kiinnostaa. Katselee vain muualle.

      Aluksi se sieti huonosti myös hieromista, nykyään saa hieroa - myös hartioita ja selkää. Muutama vuosi sitten makasin vatsallani sohvalla ja mies hieroi selkääni. Koira 'liittoutui' miehen kanssa ja hyppäsi sohvalle humppaamaan jalkaani...

      On muuten tyttökoira ;-)

      Poista
  5. Matsalussa käynnistä olen haaveillut pitkään. Mies ei vain syty ajatukselle. Paljon hienoja otoksia. Murphyn lakiinhan kuuluu, että jos kamera ei ole käsillä, silloin näkee aina jotain, minkä haluaisi ehdottomasti kuvata! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Matsalu on ehdottomasti lintuharrastajan paikka. Mutta minä olen liian ahne tyytyäkseni 'vain' lintujen tarkkailuun. Matsalu ei todennäköisesti ole jatkossa vierailulistani kärjessä. Mutta kiva siellä oli ehdottomasti käydä kerran, vaikka vain lyhyenkin ajan :-)

      Poista
  6. Olipa paljon lintuja, komeita ainakin osa. Mahtava mullikka, taitaa tulla hyvää pihvilihaa ?

    VastaaPoista
  7. Oi, ihania! Ylämaalainen on suloinen. Tiklejä ja muita lintuja on ikävä. Onneksi kohta alkaa lintujen talviruokinta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin.
      Meillä ainakin tintit näyttävät ihan jonottavan ruokinnan aloittamista ;-)

      Poista
  8. Hyvän näköisiä nuo lehmät otsatukkineen ja sarvineen. Monen näköistä lintua kohdalle onkin osunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanan näköisiä olivat kaikki lehmät, joita oli jos jonkinnäköistä :-)

      Monen monta eläintä jäi kuvaamatta autolla ajaessa. Eläinliikenne oli tiheää.

      Poista
  9. Hyvin olet onnistunut sinisuohaukan lennon kuvaamaan.

    VastaaPoista

Kommenttisi lämmittää aina mieltäni :-)