Siivettömiä ja siivellisiä kohtaamisia Saarenmaalla

Eläinten paljous Saarenmaalla oli huikeaa. Usein kohtaaminen oli ohi hetkessä, kun olin ajamassa autolla kohtuullista vauhtia. Tien yli jolkutteli ainakin kettu ja kaksi erikokoista näätäeläintä. Toinen eläimistä oli pieni, vähän oravaa suurempi ja toinen isompi, lähellä tuon ketun kokoa. Mutta noista ei ole siis kuvia, vain hyvä fiilis upeista kohtaamisista :-)

Lehmiä riitti jos minkälaista. Harvat näyttivät samanlaisilta kuin kotimaisilla pelloilla taivalteleva karja. Mustia ja mustavalkoisia lehmiä näkyi paljon. Ja sitten näitä (ylämaankarjaa?), jotka taivalsivat myös rantametsissä.

Säären niemen kärki olikin lintujen varaama. En siis mennyt sinne asti. Tämä tylli lenteli nopeasti ja levottomasti paikasta toiseen.

Niemen kärjessä oli paljon merimetsoja ja lokkeja. Liikuttavan näköisiä :-)

Hädin tuskin taustasta erottuvana löytyi maisemasta myös yksinäinen sepelhanhi. Elämäni ensimmäinen :-)

Niemen kärjessä pyrähteli myös tikliparvi iloisen, virkeän oloisena. Nämä nyt taas ovat tietenkin maallikkovierailijan termejä. Voi hyvinkin olla, ettei yksikään tikli ollut hyvällä tuulella ;-)

Asunnon läheltä lähti luontopolku pienen suon läpi lintujärven tornille. Suon yllä jokin pieni haukka hätisteli varista.

Jotain hanhia tekemässä ylilentoa pienen suon ylitse.

Kotimatkalla käväisin Matsalun kautta. Pellolla lenteli mennen ja tullen sinisuohaukka. Kuvat eivät ihan priimaa :-(

Ja Matsalun liepeiltä löytyi kotimatkalla myös tämä valkoposkihanhien parvi :-)

Olen kaivanut jo käsityöt esille. Tuntuu olevan jo se aika vuodesta, jolloin käsityöt tekevät hyvää. Tekeillä on kaulahuivi ihan itselleni merinovillalangasta. Saapas nähdä, millainen huivi tästä syntyy :-)

Tytär on Kanadassa vaihto-opiskelijana. Hänen kanssaan mietimme hänelle mahdollisia matkasuunnitelmia vaihdon ajalle ja sen jälkeen. Tiedon kaivaminen ja analysointi on yksi minun jutuistani, joten edessä on mielenkiintoinen rupeama :-)

Syysflunssa iski minuun kyntensä viime maanantaiaamuna. Pari päivää meni sumussa ja viikon loput kolme päivää niiskutellessa ja köhiessä. Koira on välillä huolissaan, kun minä yskin ja mies taputtelee selkääni yskän helpottamiseksi. Koira ei ymmärrä ja on varmuuden vuoksi äkäinen meille molemmille. Onneksi flunssa päättyy aina jossain vaiheessa ;-)

Etätyömahdollisuus on ollut aivan mieletön pelastus tässä flunssan vaiheessa. Olen jaksanut paremmin, kun ei ole tarvinnut matkustaa. Enkä ole edes tartuttanut tautia työkavereihin, sillä skype-kokoukset eivät levitä pöpöjä.

Upeaa syksyn jatkoa! Jos flunssa iskee, kannattaa muistaa sinkin ja c-vitamiinin yhteisannostus. Parhaimmillaan sillä keinoin pääsee taudista huomattavasti vähemmällä :-)