Viiniköynnöksen lajinimike on Zilga, se kestää pohjoisen kylmät - nähtävästi aika mennen tullen. Rypäleet ovat pieniä (olisivat kuulemma suurempia, kun malttaisin ja muistaisin leikata köynnöstä) ja niissä on isoja siemeniä. Maku on kypsänä ihan kiva, mutta kivien vuoksi rypäleiden syöminen tuollaisenaan jää aika rajalliseksi. Ja nyt sitä satoa on siis enemmän kuin koskaan, vaikka satoa on monesti aikaisemminkin ollut ihan kiitettävästi.
Etsiskelin sopivia reseptejä useamman päivän. Monet resepteistä olivat mahdottoman työlään tuntuisia (ei sovi minulle, haluan käyttää aikani muuhun). Loppujen lopuksi päädyin siihen, että keräsin ensin kulhollisen ja kokeilen pieniin eriin kolmea erilaista reseptiä. Sellaista kokeilevaa kehittämistä :-)
Tähän kulhoon mahtui noin 3,5 kiloa rypäleitä. Kun marjat irrotteli tertuista, jäljelle jäi jo jonkin verran kevyempi lasti.
Tässä vielä osa kulhon sisällöstä isohkolla lasilautasella. Vähän fiinimpi asettelu muka :-)
Kaksi ensimmäistä hilloreseptiä on nyt testattu. Jäljellä on vielä viinirypälesiirapin ohje.
Googlettelin tietoa hirvikärpäsistä, kun arvoin sitä, uskallanko lähteä sienimetsään vai en. Mokomat kiusanhenget aikovat olla riesanamme vielä lokakuun puolelle asti, joten sitä ei kannata jäädä odottelemaan. Mutta pari hyvää vinkkiä keksin kuitenkin.
Ensinnäkin hirvikärpäset pitävät (kuten olen jo itsekin todennut) hien hajusta. Ei siis kannata pakata itseään tukkoon metsään mennessään, vaan pukea päälle sopivasti hengittävää vaatetta, ettei tule kova hiki touhutessa.
Toiseksikin hirvikärpäset tarvitsevat kunnolla lentääkseen (ovat silloinkin huonoja lentäjiä) vähintään kymmenisen astetta lämmintä. Viileät kelit vähentävät siis noita ikäviä läheisyyden kaipaajia huomattavasti. Tänään oli 14 astetta lämmintä ja metsät pieniä, eivät mikään hirvien kerääntymispaikkoja. Tuloksena oli vain yksi hirvikärpäskontakti. Ihanaa!
Sieniä löytyy nyt jo täällä Hämeessäkin. Aiotko sinä käydä sienimetsässä?