Vähenevä valo tyrmää elinvoimaani ikävästi. Onneksi työpaikalla saa tehdä etätöitä ja minimissään kolmen tunnin työmatkat voi korvata enemmän ja vähemmän unella ja levolla. Lepo makuuasennossa (sängyssä) voittaa mennen tullen junan puoli-istuvan asennon ja läheisyydessä henkivät kanssamatkustajat. Anteeksi vaan, ihanat matkustuskaverit - teissä ei ole mitään vikaa, mutta nukun mieluummin pienemmässä seurassa ;-)
Etätyö antaa myös aivoille vapaampaa aikaa. Pääsen suunnittelemaan töitäni ja elämääni pitemmällä tähtäimellä, kun häiriöt eivät keskeytä ajatuksiani lyhyin väliajoin. Miten vapauttavaa :-)
Etätöiden jälkeen on myös mahdottoman ihanaa päästä takaisin työpaikalle työkavereiden luo. Palaverikiirekään ei häiritse läsnäolopäivillä. Kyllä sen silloin jaksaa :-)
Sopeutuminen luo sopeutumista. Kun arki ei enää suju vanhoin nuotein, nuotteja tulee viriteltyä arkeen entistä enemmän. Ja työpäivän jälkeenkin löytyy yhä useammin aikaa haistella muuta elämää. Mikäs sen parempaa :-)