Melkein keskellä ei-mitään

Mökkiloma on vietetty. Perinteitä on noudatettu ja oli oikein kivaa käydä mökillä 💖

Meillä ei siis ole omaa mökkiä ja olemme vuosikausia viettäneet viikon kesälomastamme vuokramökillä. Koskaan emme ole olleet kahdesti samassa paikassa. Niin kutsuvaa mökki-sijainti -yhdistelmää ei ole löytynyt, että haluaisimme palata kohteeseen uudelleen. Voi olla, että olemme olleet budjetin suhteen liian pihejä. Ehkä isommalla satsauksella olisi löytynyt jokin unelmapaikkakin. Mutta oikein hyvin olemme pärjänneet näinkin.

Nyt mökkeilimme Keski-Suomessa ja hyvin keskelle harvaan asuttua maatamme. Paarmat olivat kesäloman ajan hyvin näyttävässä ja pistävässä roolissa. Isompia ostoksia toteutimme lähiseudun suuremmilla paikkakunnilla: Pihtiputaalla ja Viitasaarella. Mökkimme sijaitsi Kinnulassa, joka on pieni kahden kaupan (Sale ja K-market) kunta.

Kinnulassa asuu noin 1500 asukasta. Kesämökkiläiset lisäävät kunnan asukaslukua kesäisin huomattavasti.

Lähimmissä isoissa kunnissa Pihtiputaalla (n. 40 minuutin ajomatkan päässä) asuu noin 3 700 henkilöä. Niinpä sieltä löytyi jo isompi ruokakauppa (K-Supermarket) ja Tokmanni. Alkosta puhumattakaan.

Viitasaarella on noin 6 400 asukasta. Sieltä löysimme myös pari kirpputoria muiden herkkujen lisäksi.

Koskaan ennen emme ole eläneet niin kaukana kaikesta (siis meidän näkökulmastamme). Reissun aikana tuli mietittyä syntyjä syviä ja elämän monimuotoisuutta. Miltä elämä tuntuisi täällä kaiken tutun ja totutun sijaan?

Se oli hyvää itsekeskustelua. Hämmentyneen alun jälkeen löysimme paljon hyviä kysymyksiä ja ihan kelvollista keskustelua niiden pohjilta 👍

Kinnulan keskustaan mökiltä oli noin viisi kilometriä. Meillä oli yhdet naapurit.

Kuvia mökköseltä:

Yläkerrassa parvella oli nukkumapaikat ja sängyt vielä neljälle, mutta me tulimme mainiosti toimeen alakerran tiloilla, joihin sisältyi yksi (pienehkö) makuuhuone.

Virittelin riippumaton hyttysverkkoineen varjoisaan paikkaan, joka ihan hetken kuluttua olikin taas jo auringossa. Takuuvarmaa varjoa emme mökiltä löytäneet.

Pixie-koira oli rantaa kiinnostuneempi mökin takapihasta ja sieltä avautuvasta mahdollisuudesta päästä mökkitielle. Valvottavaa riitti. Mutta Pixie oli kovasti tyytyväinen samoilumahdollisuuksiinsa.

Vesi oli rannassa ihon lämpöistä. Kauempana tuli vastaan myös viileitä/kylmiä vyöhykkeitä. Uin mökkeilyn aikana melkein kymmenen kertaa. Kovin ennätys moneen, moneen vuoteen.

Olen jäätelön syöjä vain kesäisin. Lapsena en innostunut jäätelöstä edes kesällä. Kaikki maito aiheuttaa minulle melkein aina ikäviä vatsaoireita. Olenkin siirtynyt hylkimään / välttämään maitoa. Jäätelön kohdalla (en tykkää mehujäistä) maidottomuus korreloi usein vegaanisuuden kanssa. 

Olenko ihan ainoa olento maan päällä, jonka vatsaa maito korventaa niin, ettei edes laktoosittomuus auta? Jotenkin voisi kuvitella, että nykyisellä osaamisella maidoton menu (ja jopa vegaani menu) voisi olla aika helppo ja vakiokin juttu. Mutta onhan se välillä todella haastavaa löytää jäätelövalikoimasta edes yhtä vegaanista vaihtoehtoa 😲. Olemmeko me Suomessa edelleenkin niin vannoutuneita maidon kannattajia, ettei vaihtoehtoja juurikaan tarjota?

Kolmella kaveruksella on useampikin vegaani jäätelövaihtoehto. Magnumilla oli ainakin viime kesänä vielä mainio vegaani vaihtoehto - tänä kesänä en ole löytänyt sitä mistään.

Tänään mies toi minulle kaupasta jälkiruoaksi vegaanin jäätelön - olin aivan taivaissa ja himmeissä himmeleissä. Ihanaa, että noita herkkuja löytyy 💖

Tule, tule hyvä kesä...

Kesä on ollut hyvä. Olen saanut viileitä päiviä omiin tarpeisiini. Sade on hellinyt luontoa. Ja helle on ollut iloksi heille, jotka hellettä janoavat.

En yritäkään pohtia ja arvotella itse kunkin kesämieltymyksiä. Mutta se, että kesä suosii meitä kaikkia ei ole ollenkaan itsestään selvää. Eikä ollenkaan takuuvarmaa tulevaisuudessa.

Me lähdemme kohta (vuokra)mökille. Oma koti jää loma-asunnoksi muulle perheelle siksi aikaa. Mainiota kierrätystä tämäkin mielestäni. Toki se vaatii hieman ylimääräistä jääkaapin tankkaamista ja lakanoiden vaihtamista, mutta se on ihan iloinen tehtävä 🥳

Stressaan mökille lähtöä varmaankin enemmän kuin koskaan. Jotenkin jo matkalle lähtöä edeltävä pakkauspäivä sai unet sekaisin ja äkäisyyden pintaan. Silti tiedän, että itseni härnääminen näillä matkalähdöillä tekee minulle hyvää. Matkat ovat olleet aina ihania. Ja lähtöstressin tainnuttaminen tekee hyvää omalle jaksamiselle. Kaikki epämukavuusalueelle siirtyminen vahvistaa minua jotenkin. Sen näkee niin selvästi aina jälkikäteen.

Vuosi on ollut rankka, kuten aikaisemmatkin sisaruksensa. Nyt pitäisi malttaa pysähtyä miettimään, mitä ihan oikeasti haluan elämältäni jatkossa. Kesäloma on tarjonnut hyvän tauon kiireeseen ja mainion hetken oman itseni tarkasteluun. 

Olen käyttänyt paljon aikaisempaa enemmän aikaa kirjojen lukemiseen. Se on tehnyt minulle hyvää. Kuin paluuta juurille.

En edelleenkään ole mikään intellektuellin kirjallisuuden mallikuluttaja. Viihdyn lapsuuden ja nuoruuden tapaan kevyessä ja viihteellisessä kirjallisuudessa. Olen antanut itselleni luvan lukea juuri sitä, mitä satun haluamaan ja juuri silloin, kun satun löytämään sille aikaa.

Näin kauniina kesäaikana luen paljon ulkona. Se onkin ehkä parasta kesässä 🥰

Masentavia uutisia mediassa ja käpytikka naapuripuussa 💖

Heinäkuu on aluillaan ja kantarelleja löytyy jo ainakin pienessä määrin 💖 Se on ihanaa.

Uutiset kertovat kotimaisista ja kansainvälisistä ikävistä asioista oikein isolla tuutilla. Politiikan ja sotien lisäksi uutisaiheina on myös Euroopan jättihelteitä, kotimaan sadetta ja myrskyä, satunnaisia väkivaltatekoja ja perinteisiä kesähukkumisia. Ainakin siis.

Jos sitten mennään vähemmän kiinnostaviin aiheisiin, voin todeta, että hyttysiä on kaupungeissa vähemmän, mutta lehtometsissä niitä on aivan turkaisen paljon. Mustikat kypsyvät hiljalleen, ensimmäiset marjat ovat jo syötäviä. 

Huonosta ja epäterveestä johtamisesta on uutisoitu ainakin Priden ja Portugalin suurlähetystön kohdilla. Aika paljon täytyy henkilökunnan jaksaa huutaa ja vaatia ainakin näiden tapausten perusteella, että joku kuuntelisi ja jotain tapahtuisi. Huonosta johtamisesta eroon pääseminen vaatii paljon rohkeita ja isoja tekoja.

Minä kuulun siihen ikäpolveen, joka on vain satunnaisen tuurin mukaan saanut joskus oikeudenmukaista ja hyvää johtamista. Koska se (satunnaisuus) on ollut ihan ok. Toivon, että olen itse pystynyt omassa johtamisessani hieman parempaan. Omille virheilleen kukin taitaa kuitenkin olla melkoisen sokea. Kuka muka myöntäisi toimineensa epäoikeudenmukaisesti työyhteisössään (jotain yksittäistä poikkeusta lukuun ottamatta)?

Eriarvoisuuden ja ihmisten huonon kohtelun määrittelyä vaikeuttaa mielestäni sukupolvivastakkainasettelu. Kokonaisen ikäpolven syyttäminen vääryyksistä on helppo ja tavallaan luonnollinenkin ratkaisu joissakin tilanteissa. Se ei kuitenkaan ole oikeudenmukaista, reilua eikä rakentavaa.

En voi mitenkään ottaa vastuuta koko ikäluokkani puolesta minun varhaisessa aikuisuudessani tehdyistä linjauksista ja päätöksistä. Enkä edes niistä nykyisyydessä tehdyistä huonoista päätöksistä.

Elämä ei ole läheskään aina reilua, mutta vastakkainasettelu ei paranna tilannetta mitenkään. Päin vastoin. 

Olisi mahtavaa, jos löytyisi paikkoja, joissa eri-ikäiset ihmiset pääsisivät työstämään yhdessä yhteiskunnan tärkeitä aiheita. Pitäisi ihan pakosti kuunnella ja sitten voisi myös käyttää oman puheenvuoronsa. Jospa jotenkin ymmärrys laajenisi kuuntelemisen ja keskustelun myötä. Ehkä olemme sittenkin samalla puolella? 💖

Käpytikalla on pesä lähellä. Poikaset ovat vielä liian pieniä pesän paikallistamiseen. Ehkä ihan pian poikaset huutelevat meille pesän sijaintipaikan tietoon 💖

Ihanaa heinäkuun jatkoa 💖

Keskikesä ja heinäkuu alkaa 😍

Kesäkuu on kahlattu läpi. Se olisi voinut olla lämpimämpi, mutta olisi voinut yhtä hyvin olla myös kylmempi. Yhtään ei tarvinnut onneksi käväistä äärirajoilla.

Suomen kesä on aika lyhyt - tai lyhyt - riippuen määritelmästä. Kesään kohdistuu aivan uskomattoman paljon paineita niin lomien, yhdessäolon kuin ylipäätänsä lämpöisyydenkin suhteen. Aina (tai aika usein) kesä ei kestä kaikkia noita paineita. Etenkään, kun osa odotuksista kohdistuu elämyksiin, onnellisuuteen ja hyvinvointiin. 

Hyvinäkin aikoina kesä ei useinkaan jaksa vastata kaikkiin sille esitettyihin odotuksiin. Ja sitten vähemmän hyvinä aikoina kesällä ei ole tarjota paljoakaan ihmisen murheisiin ja menetyksiin.

Jospa hellisimme puolestamme kesää asettamalla sille vain kohtuullisen paljon ja kohtuullisia odotuksia? Jospa suhtautuisimme kesään helpotusta tarjoavana lepohetkenä sen sijaan, että vaatisimme siltä ratkaisuja kaikkiin elämämme ongelmiin ja helpotusta kaikkeen yleiseen pahoinvointiin?

Jospa nauttisimmekin valosta, vaikka sää onkin surkea? Ja innostuisimme luonnon vihreydestä sen sijaan, että tuijottaisimme vain (harmaita) pilviä? Tai jos keskittyisimme liikenteen äänien harmittelun sijaan lähiluonnon ääniin ja elämään?

Voisimme ehkä hetkeksi irrottautua some-maailmasta ja digi-avaruudesta - nauttiaksemme tästä hetkestä ja läheisiemme kohtaamisesta. Ihan hetkeksi vain. Päiväksi, viikoksi tai peräti melkein kuukaudeksi. 

On aina yhtä mielenkiintoista huomata, mikä täyttää elämämme sopukan sillä tilalla, jonka vapautamme tuohon käyttöön 🥰

Tyttären kanssa vangitsemme yhteisiä hetkiämme keskustelun lisäksi valokuviin. Pojan kanssa emme tallenna kuvia, mutta keskustelemme senkin edestä.

Tässä ollaan juhannusaaton tunnelmissa 💖

Huomenna on jo heinäkuu. Iloa sinun heinäkuuhusi säistä välittämättä. Tämä on tämän vuoden ainoa kesä. Otetaan siitä kaikki irti 💖🤸‍♀️🌤🌼🎈🌷🥳😍🎺😇🤩🌹🦋.

Sukupolvitulkintoja ja pysähtymisiä luonnossa

Jotkin asiat ovat ehkä erilaisia eri sukupolville. Ensimmäisenä esimerkkinä mieleeni tulee ilmaisu "ensi torstaina" tai "ensi viikonloppuna".  Näiden kanssa ainakin meillä on pientä säätöä. Minulle ensi torstaina (kun tänään on tiistai) tarkoittaa ylihuomista, eli seuraavaa eteen tulevaa torstaita. Jälkipolvi vaikuttaa tulkitsevan sitä ennemminkin niin, että se tarkoittaa seuraavan eli ensi viikon torstaita. Silloin kun sovitaan tapaamisista viikolla on väliä eli nämä täytyy tarkistaa tarkoin.

Ensi viikonloppu ei heillä tarkoita juhannusviikonloppua, vaan sitä seuraavaa. Päin vastoin kuin minulla.

Uutisoinneissa minua hieman ahdistaa, kun joku "meinaa" tehdä jotain. Meinaaminen on minulle melkoista puhekieltä, enkä mielelläni törmäisi siihen sivistyneiden sivustojen sivuilla. Silti niin monella sivustolla meinataan sitä eikä meinata tätä. 

Voi olla, että tämä on vain minun inhokkisanojani. Silti se kirjoitettuna jotenkin särähtää ikävästi korvaan (vaikkei kirjoituksen kai pitäisi koskaan mitenkään osua korvaan?).

Miten sinä suhtaudut näihin minun ristiriitatermeihini? Ja miksi? 

Onko sinulla jotain omia ristiriitatermejä tai -ilmaisuja? Inhokkisanoja?

Tänä torstaina (nuorison mukaan ensi torstaina) minä vietän ylimääräistä vapaata eli vuosilomapäivää. Aion lepuuttaa kiireen piinaamaa päätäni ja helliä valmiustilaani, kertoa hellästi, että nyt voi valmiustilanikin hellittää ja rentoutua.

Jos säät sallivat, heilun jälleen kameran kanssa luonnossa. Se tuntuu olevan paras rauhoittajani ja kiireen pois -kytkijäni. Tähän aikaan vuodesta heikommassakin kelissä riittää jotain kuvattavaa. Jatkan myös lukemista, vaikka nyt käsillä oleva kirja ei olekaan niin mukaansa tempaava, kuin olisin toivonut. Kirja kerrallaan tätä maratonia eteenpäin 👍

Luonnon kukkia lammen rannalla. Pieniä pikkaraisia, mutta jotenkin hellyyttävän koskettavia.

Tytönkorento niittyleinikin kukalla.

Miten sinä nollaat kiireesi ja kierroksesi?

Miten keräät hyvää energiaa?

Ja miten autat itseäsi nukkumaan paremmin?

Ihanaa juhannuksen odotusta 💖

Kesän määritelmää ja laulujoutsenia

Kesä voi merkitä niin montaa asiaa. Joskus se määritellään kalenterin mukaan, joskus lämpötilan mukaan ja joskus vaikkapa omien lomien mukaan. Vielä kesäkuun ensimmäisenä päivänä minulle toivotettiin hyvää kesän odotusta. Minun kesäni alkoi jo kauan sitten, ihan en silti osaa osoittaa sitä oikeaa hetkeä, jolloin minun kesäni alkoi.

Mitä useamman kesän on elänyt, sitä laajempi on oma ymmärrys siitä, millainen kesä oikeasti voi olla. Sään, iloisten tai surullisten tapahtumien tahi vaikkapa kesätapahtumien suhteen. Ehkä tärkeintä onkin olla asettamatta lomalle kaikkia elämän pelastavia tavoitteita. Onneksi elämä on enemmän kuin vain se loma.

Hyvän kesän ja/tai loman määritelmät ovat aivan mahdottoman erilaisia. Yksi tykkää kuumasta, toinen kaipaa tasalämpöä. Joku haluaa lomaansa tapahtumia ja vilkasta elämää, kun joku toinen haluaakin rauhoittua ja levätä. Siinä, missä yksi tarvitsee todella pitkän loman rentoutuakseen ja palautuakseen, toinen haluaa tiiviimmän loman useissa pätkissä. Ihanaa, että olemme niin erilaisia 💖

Minulla on kunta-alan työntekijänä mahtavan pitkä vuosiloma. Se on minun työkokemuksellani kaikkiaan 38 päivää, joissa mukana ei ole lauantaipäiviä. Nuo ovat siis puhtaasti arkityöpäiviä. Kaikkeen hyvään tottuu todella nopeasti, mutta tätä pitkää loma-aikaa arvostan oikein isosti.

Kuuma kesäaika ei ole minulle mieluista aikaa, mutta silloin on töiden puolesta ihan paras aika viettää lomia. Omat haavelomat osuisivat kevääseen ja syksyyn, kun luonnossa tapahtuu paljon ja koko ajan. Toukokuu ja syyskuu ovat työn puolesta melkoisen varattuja, joten teen lomien kanssa enemmän ja vähemmän säätöä.

Valokuvaajana voisin ihan ilomielin maata jossain pusikossa aamusta iltaan ja lisää sen jälkeenkin ihan vain tarkkaillakseni ja kuvatakseni luontoa. Parhaat kevään ja syksyn kuvausajat odottavat varmaankin isoa elämänmuutosta, sillä nykyisillä työrytmeillä ristiriidat ovat isoja.

Työ asettaa myös oman vuorokausirytminsä, johon ei sovi ainakaan helposti aamu- ja yökukkumiset kuvaamisen kanssa. Himmailin kuvaamisen kanssa jo enemmänkin arjen selviytymisen kanssa seilatessa. Arki ilman intohimojen seikkailuja on kuitenkin tyhjää. Tässä täytyy säätää.

Laulujoutsenet ovat saapuneet jälleen naapureiksemme. Ihanat he, kukaan ei kumma kyllä valita kakkakasoista 🙄. Hanhien kanssa ei löytyisi tällaista ymmärrystä.

Ihanaa kesäkuun jatkoa 🥰

Mitä olet suunnitellut kesäkuulle?

Kesä alkaa virallisesti vihdoinkin, nautitaan 💖

Nyt on toukokuun viimeinen ilta ja aurinko jakaa valoaan suopeasti. Vasta huomenna alkaa kai se virallinen kesä, vaikka minulla onkin ollut kesä jo kauan. Mutta ihan kivalta tuntuu se, että koko kesä on vielä edessä 🥰.

Meillä on kuolinpesän omistuksessa vielä pienen pieni mökki. Sinne vie erittäin huonokuntoinen metsätie, jonka voi taittaa vain kävellen tai melkoisella maastoautolla. Ei sähköä eikä vettä. Ja mökkikin on jo jokseenkin heikossa hapessa. Veli yrittää myydä sitä, mutta eihän se mikään hohdokas kohde olisi edes ilmaiseksi.

Olen ainakin vuoden päivät miettinyt sen kohtaloa. Sinne liittyy paljon lapsuuden muistojani enkä ennen viime kesää ollut käynyt siellä lähemmäs 50 vuoteen. Kaikki näyttää nyt tässä ajassa niin erilaiselta kuin silloin lapsena.

Osittain haluaisin pitää mökistä kiinni. Ja sitten kuitenkin ymmärrän, kuinka paljon tekemistä paikasta nauttiminen vaatisi. Minäkään en ole enää siinä parhaassa remontointi-iässä.

Nyt paikasta on kiinnostunut minua nuorempi pariskunta, joka on käynyt jo katselemassa pihapiiriä. Kesäkuun alkupuolella käyn avaamassa heille ovet, jos ovat vielä kiinnostuneita siitä.

Kovasti ristiriitaisin tuntein suhtaudun tähän prosessiin. Saapas siis nähdä, mitä tästä seuraa.

Muutama lomakuva Soinin Kaihiharjulta. Siellä oli kaunis esteetön reitti Ison kaihijärven toiseen päähän komealle nuotiopaikalle. Järven rantaan ei harjulta päässyt esteettömästi, mutta sinne näki kauniisti. Matkalla oli myös useampi pysähtymispaikka. Tänne voisi lähteä hieman huonommillakin jaloilla. Matkaa edestakaisin tuli noin 700 metriä.

Lämpimät onnittelut kaikille koulunsa (tai luokkansa) päättäneille 🎈

Kaunista alkukesää! Pilvisellä ja sateisellakin päivällä voi nauttia kesästä. Sadeasusteissa ei tarvitse välittää kelistä mitään ja tie on auki vaikka minne 🎈🥰🌼