Tytär palasi pohjoiseen, paluu arkeen alkaa jotakuinkin nyt. Mutta ei arjessa sinänsä ole mitään vikaa. Ilman arkea juhla ei tuntuisi juhlalta eivätkä iloiset tapahtumat niin hyviltä.
Se kai kuuluu asiaan, ettei tässä iässä tule enää uusia vuosia ilman haasteita. Yritän siis varautua uusiin (ja yllättäviinkin) haasteisiin tämänkin vuoden aikana. Päätän selviytyä niistä. Ja jopa ottaa niistä ilon irti - ainakin joiltakin osin :-)
Yritän olla välittämättä ikääni, ulkonäköäni tai huumorintajuani koskevista painavista kommenteista. Niillä saroilla kun tulee kaikkein useimmin takkiin. Esimerkiksi huumorintaju tuntuu oikeuttavan jotkut ihmiset vaikka minkälaiseen syrjintään. Ei silloin ole kysymys kuitenkaan minun huumorintajustani, vaan heistä ja heidän asenteistaan.
Huonoon huumorintajuun vetoamista käytetään muuten todella paljon joko toisen ihmisen vähättelemiseen, huonon käytöksen oikeuttamiseen sekä melkoiseen diskriminoimiseen asti. Ei toista saa kohdella kaltoin edes hänen 'heikon' huumorintajunsa vuoksi!
Mutta siis positiiviseen päin omana itsenä. Koko alkanut vuosi! :-)
Koskikara on suosikki lintujani. Upeita kuvia! Hyvää Uutta Vuotta sinulle.
VastaaPoistaKiitos, Anu!
PoistaJoo, sitä käytetään myös kiusaamisen oikeutuksena. Sanotaan rumasti, ja sitten jos loukkaantuu, ihmetellään että eikö sulla oo yhtään huumorintajua. Sama asia vitsailijaan kohdennettuna ei sitten enää olekaan hauskaa.
VastaaPoistaKoskikaralla lienee nyt vielä helpot oltavat, kun ei ole pakkaset jäädyttäneet vesiä. Olis vaan tosiaan vähän valoisampia päiviä... nytkin on ulkona hämärää, vaikka on puolipäivä.
Lumi tuli ainakin tänne etelään ja maisema on olevinaan asteen verran valoisampi ;-) Päivä päivältä se valo onneksi lisääntyy...
PoistaMikä tuossa koskikarassa oikein on, kun se näkeminen aina sykähdyttää :)
VastaaPoistaTartun tuohon huumorintaju-juttuun. On ihmisiä, jotka todella voivat möläytellä ihan mitä tahansa ja vetäytyvät sitten tämän toisen huumorintajuttomuuden taakse. Tässä pitkän työelämän aikana on oppinut ihmisistä yhtä sun toista!
Mutta, mitäs me näistä :) Pusketaan innolla kohti alkanutta vuotta, kaikkea hyvää!
Koskikara on jotenkin niin erityinen tapaus :-)
PoistaMeillä on niin päin, että jos jonkun 'huumorintaju' ei ole samanlainen kuin oma, häntä voi kartella ihan huoletta... Ja toisen huumorintajun leimaaminen liian erilaiseksi on todella helppoa.
Hienot kuvat.
VastaaPoistaIloa ja onnea uuteen vuoteen!
Kiitos, marliska!
PoistaMeinasin lähteä eilen koskikara-jahtiin, mutta sitten katse kääntyi sohvalle! Palasin kirjan ja suklaarasian pariin. Auto pois lämmityksestä. No, siinä tosiaan sääkin meni jo epävakaiseksi. Hmm...minulle ei oo kukaan päin näköä tullut arvostelemaan ulkonäköä, huumorintajua tms. Ehkä selän takana puhutaan, en tiedä... eikä paljon kiinnosta! SE on tosi mahtavaa keski-iässä, että ei paljon enää arvostelu hetkauta! Jos en kelpaa tällaisena kun olen, niin oi voi sentään! :) Mä oikeastaan vähän ihmettelen muutamaa tuttua, jotka ovat kokoajan itseään jotenkin "parantamassa"...siis miksi? Yleensä ne kariutuu kiville enempi kun nopsaa ne yritykset ja itsetunto vaan saa lisää kolauksia. En ole olenkaan täydellinen, mutta eipä oo muutkaan. Elämän puolessa välissä pitäisi jo relata ja lopettaa hermoominen ittensä kanssa. Valmista kun ei tule ikinä. Mä oon päättänyt, että oon tarpeeksi hyvä, joissakin asioissa ihan briljantti. Se riittää mainiosti. Eikä mun tarvi olla samanlainen kun muut. Mä voin olla oma omituinen itteni. Mua ei hyppyytä muut kun töissä pomo ja sillekkin on tietty rajansa. Vapaa-ajalla ei kukaan, vaikka välillä joku yrittää, pettyä saa.
VastaaPoistaMeidän lapsuuden perheessämme kasvatettiin miettimään, mitä muut, etenkin naapurit ajattelevat. Ei mitenkään kannustavasti. Sieltä on pitkä matka muuttua ihan erilaiseksi...
PoistaMistä päin lintu löytyi?
VastaaPoistaHei, Elsa!
PoistaLintu löytyi Vihavuoden koskelta, Hämeenlinnaa siis.
Ihanainen koskikara. Kurvasin eilen Mätäjoelle etsimään koskikaraa, mutta ainakaan paikallisessa koskessa ei ollut karaa, vaikka naapuri kehui nähneensä sen siellä useasti. Meri oli auki Seurasaaren ja Munkkiniemenkin välissä ja siellä oli monta upeaa isokoskeloa ja merilokkia. Toisten arvosteluja ei kannata ottaa vakavasti. Joidenkin mielestä amerikkalaisen Roast-ohjelman kaltainen solvaaminen on huumoria, vaikka se ei sitä oikeasti ole. Keksity vaan kuvaamaan ihania lintuja, niin tuntuu hyvältä. Tsemppiä vuoteen 2017.
VastaaPoistaTämä kara lauleli kauniisti ja kutsuvasti, sen vuoksi sen niin helposti löysinkin.
PoistaKutsun nähtävästi alitajuisesti kaltoin ajattelijoita ja huomaan kohtaavani heitä säännöllisesti. Toki nyt on paljon helpompaa kuin nuorena. Ehkä tuo keskittyminen omaan positiiviseen tekemiseen voisi auttaa fokusoimaan omaa katsetta :-)
Kiitos tsemppauksesta, Milja!
Olen telkassa nähnyt korkikaran, en luonnossa., Kivan näköinen kun se pulahtaa aina välillä pinnan alle.
VastaaPoistaKoskikara on kiehtova otus, totta tosiaan :-) Se on varsinainen sukeltelija.
PoistaMahtava kuvat! Ollaan vaan niitä joita olemme, eikä välitetä muiden sanomisista:-)
VastaaPoistaKiitos, Anne!
PoistaMoi. Hieno kirjoitus. Ollaan ihan sellaisia kuin itse halutaan. Ei kaikkien tarvi olla samanlaisia tai samaan kaavaa pakotettuja. Upea kuva ja mukavia kuvaus tuokioita sinulle.
VastaaPoistaKiitos, Sami!
PoistaSulla on upeat vanhemmat, sen huomaa kaikesta.
Mutta upea tyyppi olet itsekin, ilman vanhempiesi vaikutustakin.
Ole ylpeä perheestäsi ja itsestäsi.
Lapsuuden perhe on se, mistä ammennetaan paljon!
Kiitos paljon. Tuo lämmittää.
PoistaMoi. Joskus on joku tuumannut minulle et se joka kiusaa on luultavammin ihastunut sinuun. Saattaa joskus olla tottakin. Kummallista että ihmistä ei voi hyväksyä sellaisenaan kun on. Omassa työpaikassa on samanlaisia ihmisiä. Joskus niille vaan on sanottava mitä ajattelee. Jaksamisia sinulle. Upeat kuvat muuten.
VastaaPoistaKiitos, Matti!
PoistaNaisten keskinäinen touhu on välillä kovin piikittelevää. Onneksi paljon useammin suurisydämistä ja välittävää :-)
Mitä enenmmän ikää tulee sitä vähemmän välittää muiden sanomisista.
VastaaPoistaHyvät karakuvat.
Kiitos, seita!
PoistaMun jäljellä olevat ikävuoteni eivät taida riittää hyvän sietotason saavuttamiseen - joten näillä mennään ja näihin sopeudutaan :-)