Multitaskausta ja räkättirastaita

Kahden pienen lapsen äitinä minusta kehittyi aikoinaan melkoisen hyvä multitaskaaja, vaikkei tuo termi ollutkaan silloin kai vielä käytössä. Kahden pienen lapsen kanssa voit saada käytännössä jotain aikaan vain, jos teit sen kaiken muun ohessa samaan aikaan. Lapsia ei voinut unohtaa hetkeksikään, joten vaihtoehdot olivat joko-tai.

Kun multitaskaamisesta kasvoi oma vahvuusalueeni, oli helppo kuvitella, että sitä taitoa pitäisi viljellä jatkossakin. Ja paljon. Ikävä kyllä työelämä painostaa myös multitaskaamiseen, oli sinulla lapsia tai ei ja halusit sitä tai et.

Kun tekee kaikkea samaan aikaan, ei voi tehdä mitään erityisen hyvin. Ei voi keskittyä mihinkään oikein kunnolla eikä voi parantaa suoritustaan millään osa-alueella mitenkään merkittävästi.

Tiedäthän sen tyypin, joka naputtelee kännykällään tai tietokoneellaan aina jotain ihan muuta. Hän ei ole läsnä. Ja kun hän on olevinaan läsnä, hän on ihan pihalla. Hän todennäköisesti uskottelee itselleen, että ihan hyvinhän tämä meni. Mutta ei mennyt hyvin kenenkään muun mielestä. Et varmaankaan halua olla tuo tyyppi?

Hän sählää ja säätää. Häntä pitää varmistella, tukea ja oikaista. Hän unohtaa omat tehtävänsä ja säveltää uutta muiden valmisteluista välittämättä. 

Tässä haluan ylistää kaikkia niitä ihmisiä, jotka yrittävät olla läsnä sekä keskittyä yhteen asiaan kerrallaan ja kunnolla. Ylistän sinua, joka maltat kuunnella ennen kuin säädät jo eteenpäin. Ja sinua, joka jaksat kuunnella siihen asti, että muistat keskustelun tärkeimmän pointin vielä keskustelun jälkeenkin.

Kumarran nöyrästi sinua, joka maltat sulkea muut houkutukset pois ja ottaa ohjelmaasi yhden asian kerrallaan. Ja nöyrimmät ihailuni sinulle, joka jaksat hetken summata asioita yhteen ja vetää johtopäätöksiä ennen tuleen säntäämistä.

Ymmärrän sen, että on tilanteita ja ammatteja, joissa on painettava monella raiteella yhtä aikaa ja kovaa. Mutta jos et ole hengen, terveyden tai turvallisuuden pelastaja, mieti vielä uudestaan, miten haluaisit käyttää oman aikasi.

Minä käytin pääsiäisenä röyhkeästi aikaa räkättirastaiden tarkkailuun. Aivan 'hyödytöntä' puuhaa, mutta muun muassa hyvää keskittymisharjoittelua. Näin räkättirastaiden 'soidinmenoja' ensimmäistä kertaa koskaan. Koiras tekeytyy omaa kokoaan isommaksi levittelemällä siipiään ja pyrstösulkiaan. Ja voi sitä tanssahtelua 🥰. Kaikkea sitä huomaakaan, kun välillä malttaa keskittyä yhteen asiaan kerrallaan 💖

Multitaskaatko sinä?

Miten varmistat keskittymisen yhteen asiaan kerrallaan?