25 vesiputousta opastetulla vaellusretkellä (Madeira)

Nyt kun kevät etenee taas toistaiseksi melkoisen matelevaa vauhtia, on hyvää aikaa rypeä menneisyydessä ja palata vielä Madeiran matkan tunnelmiin. Vielä on kuvia jäljellä.

Liitän tähän sekä kännykällä että kameralla otettuja kuvia. Vaihtelevat valaistusolosuhteet suosivat välillä enemmän kännykkäkuvia.

Osallistuimme opastetulle vaellusreissulle, joka tunnetaan nimellä 25 vesiputousta (Levada das 25 fontes). Tässä linkki retken selosteeseen matkanjärjestäjän sivuilla.

Retki aloitettiin korkealta, yli 1200 metrin korkeudelta. Lähdimme hotellilta bussilla ja kävimme noukkimassa lisää osallistujia muilta hotelleilta. Olimme porukan ainoat suomalaiset, mutta opas hallitsi pari suomenkielistä fraasia. Opastus oli siis englanninkielinen.

Tyttären edellä hölkkäävä porukka ei kuulunut meidän retkemme osallistujiin. Me emme hölkänneet. Pysähdyimme moni muutamaan kertaan puhaltamaan tiukempien portaiden varrelle.

Vesiputoukset olivat alussa pieniä. Onneksi isompaakin oli luvassa.

Tässä ollaan päästy jo hieman isomman putouksen äärelle. Korkealta vuorelta vesi valuu välillä melkein pystysuoraan alas ja välillä hieman loivemmin maan muotojen mukaan.

Tässä matkalle osui yksi suihkumainen putous, joka kasteli kaiken ohikulkevan.

Ja nyt ollaan retken ytimessä, täällä pidettiin pieni evästaukokin.

Jossain ensimmäisten pienten putousten jälkeen kävelin hieman huolimattomasti ja kompastuin epätasaiseen maastoon. Lennähdin sinne polun viereen ja kun edessä oli vain alamäkeä, en saanut vauhtiakaan pysäytettyä. Sinne jäin sitten mäkeen makaamaan pää alaspäin ja takapuoli johonkin ohdakkeiseen puskaan kiinnittyneenä. Kesti hetken, ennen kuin jokseenkin järkyttyneet kanssakulkijani tokenivat auttamaan minua tilanteesta pois.

Pintahaavoja ja ruhjeita tuli käteen ja jalkaan. Rintakehään osui jokin sen verran kipeästi, että muutaman päivän se muistutteli minua itsestään. Käsi parani pian, mutta jalan mustelmat äityivät laajenemaan ja valumaan reidestä ja säärestä alaspäin. Jalka on vieläkin parin kuukauden jälkeen hieman kosketusarka. 

Oman ensiapupakkaukseni desinfioivat liinat olivat kuivuneet vanhuuttaan. Onneksi oppaalla oli ajantasainen puhdistussetti mukana. Tämä episodi jäi ehkä itselleni mieleen yhtenä matkan huipputapahtumista. Vielä tapahtumapäivänä ketään muuta kuin minua ei tapahtunut jaksanut naurattaa. Ja minuakin vain vähän, sillä olo oli kuitenkin kohtuullisen kivulias.

Korkeuserot jäivät tältäkin retkeltä mieleen todella vahvoina. Toki takana oli jo monta vaellus- ja kiipeilypäivää, joten voimatkaan eivät olleet enää tuoreimmillaan. Tyttären mielestä reitti oli helppo ja hauska 🌼