Ihan kaikessa omassa elämässä törmään vastakkainasetteluun. Toki kyse ei ole vain siitä, mutta voimakkaat mielipiteet ja kannanotot virittävät vähintään yhtä voimakkaita vastareaktioita.
Kukaan ei ehdi kuunnella muita, tai siltä ainakin vaikuttaa.
Yhteiskunnan ristiriidoista olisi oikein ilahduttavaa irrottautua vähintäänkin työ- ja yhdistystoiminnan piirissä. Jos muualla yhteiskunnassa tarvotaan vastakkainasettelun raameissa, siitä voisi hyvinkin irrottaa otteensa yhteiskunnallisen debatin ulkopuolella. Vai?
Lähtisin ensiksi edistämään kuuntelemista ja kuulemisen taitoa / halua. Kun debatissa keskitytään vastapuolen voittamiseen ja päihittämiseen, dialogissa pyritään vastapuolen ymmärtämiseen. Noissa on iso ero.
Kuuleminen ja kuunteleminen avaa monesti lukkoja vanhoihin tapahtumiin ja konflikteihin. Ne kun eivät häviä puhaltamalla tai olkia kohauttelemalla. Menneisyyden ymmärtäminen parantaa uusien muutosten onnistumisten mahdollisuuksia. Hankalasti johdettu työyhteisö ei muutu uudeksi heti johtajan vaihtamisen jälkeen. Ristiriitainen yhteisö ei uudistu yhden henkilön panoksella. Kaikkien pitää osallistua.
Upeaa pohdiskelua.
VastaaPoistaIhanaa viikonloppua ja kesän alkua sinulle
Kiitos, Enkuli!
PoistaKloka ord med en underbar bild till !
VastaaPoistaTack så väldigt mycket igen, Lasse!
PoistaViikonloppua Susanna!
VastaaPoistaKiitos, Anne!
Poista