Kylmä on, mutta tossut eivät kelpaa

Ihana helmikuu alkoi kireän pakkasen ja auringon 'porottelun' kera. Pakkasta oli aamuyhdeksän aikoihin 26 astetta. Näyttää niin kauniilta, mutta on se vain kylmää. Koirallekin soviteltiin talvitöppösiä jalkaan, jotta tassuja ei paleltaisi. Pukeutuminen ei kuulu Pixien suosikkijuttuihin. Tossut kuuluvat inhokkeihin. Pitkän aikaa niitä väänsin ja sovittelin sen jalkoihin, mutta pääsihän tuo niistä eroon ennen muiden tarpeidensa hoitamista.

Työtahti jatkuu kiivaana, mutta nyt ehdin kuitenkin hieman hengittelemään työn välissä. Lomapäivistä on vielä turha edes haaveilla, mutta kiire on enää kiirettä, ei matkaa sokkelossa umpikujaan. Projekti jatkuu.

Pixien näkö on heikentynyt sen verran, että ruokailuun tarvitaan nyt kunnon valaistus. Se on onneksi helppo järjestää. Ilman lisävaloa se on epävarma ruokalautasensa kanssa ja ryhtyy haukkumaan.

Maaliskuun lopussa Pixie täyttyy 16 vuotta, joten ikä näkyy ja tuntuu jo väistämättä sen elämässä. Se olisi vielä kovin leikinhaluinen, mutta hieman laiska juoksemaan lelun perässä. Leikit täytyy mukauttaa vähempään liikkumiseen Pixien osalta ja isompaan liikkumiseen meidän osaltamme. Ruokahalu on välillä hieman vaihteleva. Aamu- ja päiväruokailut saattavat jäädä toisinaan väliin kokonaan. Illalla sitten vaaditaan ruokaa senkin edestä. Tähänkin olemme onneksi jo tottuneet ja oppineet.

Rappusia Pixie ei myöskään kulje enää mielellään. Jotkut raput sujuvat seuran kanssa alaspäin, toiset ylöspäin. Muuten kannetaan. Kävin juuri äsken hakemassa alakerrassa haukahtelevan Pixien yläkertaan seurakseni, valitteli selvästikin yksinäisyyttä. Nyt hän ähkii tuossa vieressä ja ehdottelee selvästikin alakertaan siirtymistä. Tässä minun vieressäni taitaa olla aika tylsää. 

Lähdemme siis alakertaan molemmat ihan pian. Näin ymmärsin, ettei siellä yksin oleminen tule nyt kysymykseenkään.

Talvisia terveisiä minulta ja Pixieltä.

Auringon paistetta ja nopeasti ohi väistyviä pikkupakkasia meille kaikille ❤️