Tuo vekki keskellä puuta onkin kolon suuaukko. Kauempaa se näytti vain pieneltä kurttuiselta rypyltä. Mutta niin ne tintit lensivät sinne ja sieltä pois kerta toisensa jälkeen.
Alla olevan kuvan kulmasta zoomaamalla näkee jo, että aukkohan se siellä.
Ja seuraavasta kuvasta näkyy, että tinttihän se sinne mahtuu, tässä tulossa pesältä pois.
Sitten saapui paikalle käpytikka, joka kiinnostui kolosta kuuluvista äänistä suunnattomasti. Tällä hetkellä toinen emoista oli pesäkolossa paikalla.
Tikka hivuttautui kololle, kurkki sinne, taisi kuunnellakin. Odotti ja kurkisteli lisää.
Ja sitten se alkoi hakata kolon suuaukkoa. Muutaman kuvan otin ja kävin itseni kanssa keskustelua siitä, kuinka luonnon toimiin ei pitäisi puuttua. Olin kuitenkin kuvannut tiaisia jo pari päivää ja minun kohdallani se tarkoittaa jo hyvää yhteistyösuhdetta. En oikein voinut antaa niiden kärsiäkään etenkään minun vahtivuorollani.
Kävelin sitten rauhallisesti käpytikan luo - aika lähelle, sillä sillä ei ollut aikomustakaan poistua lihapatojen ääreltä. Sanoin sille hellästi, mutta määrätietoisesti, että älä nyt yritäkään, menepäs vain muualle siitä. Se vilkaisi minua epäuskoisesti (ihan totta!), siirtyi vähän sivummalle ja lennähti sitten vihdoin pois.
Tämän jälkeen poikaset eivät jääneet pesään yksin ainakaan minun ollessani paikalla. Toinen emoista lähti pesältä vasta, kun toinen saapui paikalle. Ylempänä pää ylöspäin oleva emo on poistumassa pesältä ja alapuolella pyrstö ylöspäin oleva emo on siirtymässä pesälle.
Tänään kävin vilkaisemassa pesäpuuta ja kovasti yhtenä kappaleena se näytti olevan paikallaan. Perhe on ainakin vielä siis turvassa.