Joulu saa - ehkä myös elämä?

Tänä viikonloppuna kävin Hämeenlinnassa Wetterhoffin talon korttelijoulumarkkinoilla sekä Hämeenlinnan joulumarkkinoilla. Kävin fiilistelemässä joulua ja etsimässä jotain valtavirrasta näkymätöntä kädentaidon tulosta. Löysin avainnauhan (töissä henkilökortti ja avain pitää olla jatkuvasti näkyvillä ja käytössä). Avainnauhojen etsiminen on ollut pitkäpiimäistä puuhaa, mutta onneksi luonnekkaita avainnauhoja löytyy aina silloin ja tällöin.

Pieni palvelumuotoilu voisi tehdä terää näille kummallekin tapahtumalle jatkossa. Ihanaa oli silti vierailla myös nykyisissä tapahtumissa.

Perheen jouluaiheiseen whatsapp-ryhmään on pitänyt ilmoitella omia joululahjatoiveitaan. Lupasin omat toiveeni sinne jo aikoja sitten, mutta vieläkään en ole saanut kirjatuksi mitään. On vaikea keksiä tässä iässä jotain 'helposti' minulle lahjoitettavaa kivaa. Tuntuu, että minulla on jo kaikki (sitä loppuelämän hurmaavaa etelän asuntoa lukuun ottamatta 🤭).

Otan (aina) vuosilomaa joulua edeltävät pari arkipäivää. Tarvitsen jouluun valmistautumiseen aikaa hengitellä sisään ja ulos, kiireettömyyttä ja hellää hyvän mielen touhuamista ilman mitään paineita. Pari joulua edeltävää päivää ovat aivan ehdottomasti minun jouluni parhaimpia päiviä. Toki on ihanaa sitten pysähtyä ja vain nauttia.

Tässä iässä on mahtavaa se, ettei lahjoja tarvitse olla enää kuormakaupalla, vaan voidaan keskittyä olennaiseen. 

Jouluruokailu on meillä moniulotteista. Perheen joulu-whatsappiin ilmoitellaan jouluruokatoiveet ja niistä koostetaan joulun menu. Jokainen saa mieleistänsä ruokaa ja toivottavasti hävikkiä syntyy vain vähän, jos sitäkään ❤️Jouluruoan ei tarvitse olla perinteistä jouluista ruokaa, vaan se voi olla mitä vain omaa herkkua silloin haluaakaan syödä.

Tässä on silti vielä jäljellä todella tiukka viikko töitä ennen omia vuosilomia. Tekemistä on paljon ja toivon, että saan kaiken tarvittavan maaliin ajoissa.

Tällainen työhullu joulun lähestyminen ei vastaa millään tavoin omia arvojani. Täytyykin miettiä, mitä muutoksia elämään täytyy jatkossa tehdä. Käytetyn ajan pitäisi suhteutua omiin arvoihin. Nyt huomaan käyttäväni työn perustekemiseen paljon enemmän aikaa kuin arvomaailmani kertoisi. Minä ja läheiseni ovat ehdottomasti tilanteen suurimmat kärsijät. 

Kuinka kauan minulla on aikaa tilanteen korjaamiseen? Ja milloin on liian myöhäistä? Milloin on otollisin aika päästä nauttimaan läheisteni seurasta ja hyvästä elämästä heidän kanssaan? Siinäpä mietittävää.

Tallinnan joulumarkkinoilla

Viime viikonloppu meni miehen kanssa Tallinnassa pikkujouluissa. Viikolla ei ehdi valoisan aikaan ulos kuvamaan, joten viikonloppujen varaan  Tallinnassakaan sää ei kukoistanut, mutta kävimme Tallinnan joulumarkkinoilla. Satoi vain aivan hieman.

Jotenkin on lohduttavaa, kun on päästy marraskuusta joulukuuhun. Joulukuu menee aina jotenkin omalla painollaan, vaikkei vallan kamalasti joulun vuoksi touhuaisikaan.

Vaikka kuinka yrittää asetella näitä Tallinnan vanhan kaupungin kuvia, rakennuksia ei saa aivan suoraan millään ;-) Näillä siis mennään.

Käsityöt olivat niin viehättäviä, mutta polvisukkien terät olivat järjestään niin isoja, etteivät ne tyttärelle kävisi. Pojalle en polvisukkia arvaisi edes ehdottaa ;-)

Kameran kanssa paikkoja tulee katsottua eri silmällä ja löydettyä uusia kauneuksia, kuten tämä holvi aivan joulumarkkinoiden vieressä.

Joulukuusi oli suosittu turistikuvien tausta. Mutta lumesta ei jälkeäkään.

Vanha kaupunki jaksaa olla aina yhtä iso ilo silmälle. Täytyisi perehtyä kaupungin historiaan ja erityisesti vanhan kaupungin historiaan. Uteliaisuus heräsi :-)

Huomiseksi on luvattu kuvauksellista ilmaa. Täytyypä lähteä kameraa ulkoiluttamaan, kauniita kelejä ei ole tähän aikaan vuodesta liikaa :-) Ihanaa joulukuun alkua!