Lomaa, peitto valmistui ja sinitiaiset pesäpöntöllä

Tässä ensin pari kuvaa valmistuneesta torkkupeitosta. Koko oli lopulta 70 x 130 cm ja painoa sille kertyi hieman alle 900 grammaa. Lisäksi alla linkki Novitan ohjeeseen, jossa on käytetty myös samanlaista nelinkertaista tuplalangankiertoja kuin peitossani.

Sylissä pihatuolissa istuessani

Lähikuva, käsi mittakaavana

Linkki Novitan virkkausohjeeseen tässä: Kesäkukka -virkattu vyölaukku.

Olin pääsiäisen jälkeisen viikon kauan odotetulla talvilomallani ja tänään oli hyppäys takaisin arkeen - ihan junalla Helsinkiin asti. Loma teki hyvää ja se oli ihanan vaihteleva. Minussa heräsi taas eloon jotain jo nuukahtanutta ja menetetyksi luulemaani. Hyviä asioita siis.

Eilen seurasin myös sinitiaisten vipinää yhdellä pihapöntöistä. Siinä seistessäni tuli taas niin kiitollinen olo kaikesta. Se on yksi niistä tunteista, jotka häipyvät kiireessä ja väsymyksessä perimmäisen nurkan viimeiseen koloon piiloon.

Ihania kevätpäiviä ❤️

Ripelankaprojekti ja sukka-arvonnan tulokset (korjattu painos)

Jokaisesta syntyvästä sukkaparista jää jäljelle keränloppuja, ripelankoja. Yritän säännöllisesti löytää jotain mielekästä tapaa jalostaa ripelangoista jotain uutta. Mielellään jotain, jonka lankojen päättely ei olisi melkein mielipuolisuuteen johtava uuvuttava projekti.

Instagramin virkkausvideoita selatessani päädyin mukavan näköiseen virkkausmalliin, mutta en tiennyt, miten se toimisi käytännössä ja mitä siitä oikein haluaisin tehdä. Aloitin kokeellisen ripelankaprojektin, josta näyttää syntyvän pieni torkkupeitto. Leveys on kokeilusyistä vain noin 70 cm. Pienempi olisi ollut hassuttelua ja isompi ei olisi edennyt koskaan kokemuksia tuottavaksi projektiksi asti.

Tämä on oikeasti pehmoinen ja paksu, vaikka kuvassa saattaa näyttää tiukasti kudotulta räsymatolta. Materiaali on melkein kokonaan 7 Veljestä -lankaa. Tämä on ollut koukuttavaa 🥰. Mutta nyt se on siis kaikessa pienessä koossaankin vielä kesken.

Sitten sukka-arvontaan ja sen voittajiin.

Pienimmät sukat menivät Kirsille - onneksi olkoon! 🎈

Toiseksi pienimmät sukat menivät puolestaan Maaritille - onneksi olkoon! 🎈

Toiseksi suurimmat sukat arvonnan onnetar arpoi Hippohiirelle (nimi korjattu, pahoittelut ajatuskatkoksesta) - onneksi olkoon! 🎈

Ja ne kaikkein suurimmat sukat lähtevät Suville - onneksi olkoon! 🎈

Laitan viestiä voittajille vielä jotain muutakin reittiä pitkin. Nimesi, nimimerkkisi, voittamasi sukkien tiedot ja osoitetietosi voisit lähettää minulle sähköpostiini susanna.hietanen.oma (at) gmail.com.

Kiitos kaikille osallistuneille ja kilpailua kommentoinneille 🎈🥰❤️😍🐥🧦

Muutos etenee isoin askelin ja pienen etenemisen kautta

Olen päätynyt tekemään itsekkäitä, itseäni miellyttäviä tekoja ja raivannut niille rakosia täyteen tupattuun aikatauluuni. Palautan mieleeni säännöllisesti minulle läheisten ihmisten välittämisen ja tuen.

Kieltäydyn panikoimasta, kun joku vaimeasti odottaa minun suoriutuvan ihmeiden tekijän aikatauluista. Pyrin pitämään pintani, kun syyllisyyden viitta on tarjolla siinä ihan vieressä - kutsuvana ja houkuttavana. 

Kukaan ei varsinaisesti pakota minua marttyyriyteen - miksi tekisin sen itse?

Olen onnistunut monesti ja minua on kaihertanut vieläkin useammin. Tunnen ihollani syyttäviä ja vaativia katseita, vaikkei kukaan voi todistaa niiden olemassaoloa. Päätän huuhtoa henkisen syyllisyyteni tarmokkaasti jonnekin. En mieti sen pitemmälle.

Esihenkilöni keskustelee kanssani työtilanteestani, mutta luulen meidän molempien välttelevän aihetta ainakin osittain. Vuorotellen ja eri paikoissa. Lupaan opetella ilmaisemaan ajatuksiani selkeämmin ja terävämmin. En viiltävästi, mutta selvän erottelevasti.

Sain äkäisen flunssan ja olin ensimmäistä kertaa yli vuoteen sairauslomalla. Kaksi ärjyä flunssakoomapäivää riitti ja sitten alkoi olo helpottamaan ja voimat palautumaan.

Minun koomaflunssani nostaa lämpöä, vaan ei paljon. Sen sijaan ajatustoimintani sakkaa aivan himmeälle liipalle. Yritin nukkumisten välissä neuloa raitasukkaa, mutta virheiden määrä oli tolkuton ja niiden laatu ihan mahdoton. Ei siitä sitten mitään tullut. Ihan elämän ABC:tä ja mikään ei onnistunut, koska päässäni sakkasi aivan liikaa.

Poskiontelontulehduksia herkästi kutsuvat nenäkäytäväni ovat rauhoittuneet ja päänsärkykin on helpottanut. Uskallan toivoa, että jälkitaudit jättävät minut rauhaan.

Valo lisääntyy - ihanaa tammikuun loppua ❤️

Mikään ei muutu, jos mikään ei muutu

Mikään ei muutu, ellei mikään muuta. Totesin sen niin todeksi taas viime yönä valvoskellessani työahdistuksen kanssa. Olen päässyt henkisesti jo paljon parempaan paikkaan kuin missä olin ennen joulua. Kun tein päätöksen, etten voi jatkaa töitäni entiseen tahtiin ja malliin, oli kuin iso taakka olisi hävinnyt harteiltani. Palatakseen sinne taas viime yönä.

Tammikuun työtilannehan ei ole pelkän päätöksen myötä muuttunut mihinkään. Eikä se muutukaan, jollen tee jotain aivan täysin eri tavoin, suunnittele tekemisiäni ja seuraa niiden onnistumista. Jollen siis tee tästä projektia. Ja sen (projektin) päätin viime yönä pistää tästä pystyyn. Pala kerrallaan, mutta sitkeästi ja periksi antamattomalla päättäväisyydellä.

Mieli rauhoittui, kun sain itseni kanssa sovinnon siitä, miten tästä etenemme (siis minä ja minä). Olenpa päättänyt kutsua talkoisiin mukaan myös ahkeran ja ystävällisen apulaiseni tekoälyn. Nyt täytyy vain suunnitella ja tehdä muutosta päivittäin. Huomenna voisin kirjata ylös kaiken sen, mitä viime yönä tuumailin. Siitä on hyvä lähteä liikenteeseen.

Vaikka yöllinen pähkäily helpotti mieltäni, uni ei tullut silti kutsuista huolimatta. Minun unisyklini kestää (nukahtamishetkestä seuraavaan helpohkoon nukahtamishetkeen) noin kaksi tuntia. Jos uni ei millään tule, voin hyvin vaikkapa lukea kirjaa tunnin verran ja ryhtyä sen jälkeen rentouttamaan itseäni uudestaan. Mutta viime yönä sain nousta ylös muutamaankin kertaan ja uni tuli vasta noin kuuden tunnin kuluttua heräämisestä. Siis vasta aamulla. Tarvitsin kuitenkin lisäunta kipeästi ja olin onnellinen sunnuntaiaamusta. Oli mahdollisuus nukkua vielä ihan kunnon tovi.

Työhuolien kuriin saamisen lisäksi olen luvannut itselleni mukavia asioita ja haaveilua. Pieniä seikkailuja, joutavaa nautiskelua ja hetkessä elämistä. Käsityöt tarjoavat minulle nautintoa ja rentoutumista. Vaikkei maailmasta tulekaan yhtään parempi paikka minun käsitöideni ansioista (tai ehkä juuri siksi), jatkan käsitöiden tekemistä ja mutustelua omaksi ilokseni ja hyvien muistojen 'taikomiseksi' puikkojen ja langan tuntuman myötä välittömään käyttööni.

Tarvitsen vapaa-ajallani selvästi etäisyyttä hyödyllisyyteen ja tehokkuuteen.

Tyttären jalat tulivat lainaksi, kun päätin kuvata ennen lumien saapumista uusimpia sukkiani ❤️

Nyt puikoilla on tekeillä pipo. Lanka ja ohje ovat uusia, joten syntyvän pipon koko on hieman arvoitus. Uskon sen kuitenkin olevan jollekin sopiva, jos se ei lopulta osukaan tyttären päähän sopivaksi.

Huomenna on minun tämän vuoden ensimmäinen työpäiväni. Yritän nukkua yöni hyvin ja olla murehtimatta. Yritän myös huomenna olla hyppäämättä tuttuun oravanpyörään. Sillä mikään ei muutu, jos mikään ei muutu.