Työelämän kärrynpyöräni ja Haapsalun lintuja 🥰

Superhektinen työviikko on ohi. Onneksi. Asiantuntijatyön huonoja puolia tällaisissa työn vaiheissa on muun muassa se, ettei oma tekeminen kokonaisuudessaan näy oikeastaan kenellekään. Kukaan ei näe sitä kaikkea, mihin pistän tarmoni ja energiani. Kukaan ei näe sitä taiteilua, kun yritän saada tekemiset tärkeysjärjestykseen, jotta saan rajattua tämän ja ensi viikon tekemiset toisistaan. Kukaan ei näe eikä tunne sitä tekemisen ja suunnittelemisen ajatusverkostoa, jota säädän päässäni ja yritän muistaa ja tehdä kaiken.

Juuri kukaan ei voi ymmärtää sitä, miten kiire ja tekemisen tulva valloittaa uneni katkoen sitä. Eikä sitä, miten paljon pinnistelyä kaiken muistaminen (muistiinpanojen avullakin) vaatii ja kuinka vaikeaa on pitää kaikkia lankoja riittävän hallitusti käsissä. Vaikka olenkin mielestäni tavallisesti aivan mahdottoman hyvä juuri siinä.

Varmasti on joku ja vielä joku toinenkin, joka harmittelee sitä, etten tehnytkään jotain sovittua. Minulle on todella tärkeää pitää sovituista asioista kiinni, mutta tällä viikolla paletti on vähän hajonnut ja varmasti asia ja ehkäpä toinenkin on unohtunut. Pyydän sitä jo nyt anteeksi. Tämän enempään en tällä kertaa riittänyt.

Samaan aikaan en jaksa iltaisin muuta kuin yrittää palautua. Se siitä henkilökohtaisesta elämästä. Vain minä ymmärrän, miksi olen näin mahdottoman väsynyt ja uupunut. Eikä se helpota oloa yhtään.

Samaan aikaan tiedän hyvin, ettei tämä vaihe työssä kestä enää kauan. Työstä toiseen vaihtamisen sekamelska on samalla työnantajalla pysyessä jonkin verran kaaoottisempaa kuin työnantajalta toiselle vaihtaessa. Silloin vanhat työt eivät raahaudu mukana samaan aikaan, kun pitää siirtyä jo uusiin tehtäviin. Silti en vaihtaisi mitään tästä pois. Tämä kaaos on välttämätön välivaihe, jotta voin siirtyä eteenpäin ja päästä uusiutumaan ammatillisella rintamalla. ja siitä mahdollisuudesta olen pohjattoman kiitollinen 💖.

Vaihdoin siis työtehtäviä ja organisaation osaa nykyisen työnantajani leivissä maaliskuun alusta. Nyt on meneillään hektinen ylimenovaihe. Kiirettä pitää, mutta lomat ja ihanat työkaverit säilyvät. Lisäksi luvassa on upeita uusia ammatillisia haasteita 🥰. Voiton puolella ollaan ja isosti 👍.

Palauttaakseni itseäni pieneen menneeseen lomaani, irtiottooni tästä kaikesta arjesta, syöksyn suoraan Haapsalun lintutunnelmiin. Harvoin tuollaista lintuiloittelua pääsee seuraamaan melkein kotiportailta.

Merihanhet tepastelivat jäällä.

Harmaahaikarat viettivät omaa sulkeutunutta elämäänsä.

Ja paluu merihanhien luokse.

Hyhmissään kyyköttävät harmaahaikarat ovat saaneet seurakseen lokkeja ja koirastelkän.

Ja nyt jäällä on ruuhkaa. Merimetsot ovat saapuneet paikalle. Niiden edessä purjehtii naarastelkkä, takana näkyy valkoisia koirasuiveloita ja lennossa sekä koiras- että naarasuiveloita. Lisäksi paikalta löytyy lokkien lisäksi myös ainakin koirastelkkä.

Näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa tämä kirjoitus. Nyt vain nautitaan kauniista viikonlopusta, aprillipäivästä, huhtikuun alkamisesta ja pääsiäisen vapaiden odotuksesta. Juuri nyt meitä hellitään oikein mukavasti 🥰.

Uusi vuosi korkattu :-)

En tee koskaan uuden vuoden lupauksia. Asetan itselleni haasteita ja tavoitteita auttamaan uusien asioiden tavoittelemisessa. Yleensä en myöskään kerro itseni haastamisesta sen enempää muille, sillä haluan tavoitella uutta iloisesti, elämyksellisesti ja erittäin vapaahtoisesti vain ja ainoastaan itseni vuoksi. Suorittajatyyppinä haasteiden luonne muuttuisi heti paljon, jos kertoisin niistä muille. Siinä menisivät helposti hyvät tarkoitukset pasuveden mukana. Mutta kukin tyylillään :-)

Viime yönä koira herätteli minut surkeana puolen yön aikoihin, kun rakettipommittelu oli jo jatkuvaa tykitystä. Käytin koko keinovalikoimani saadakseni koiran rauhoittumaan. Siirryimme pian makuuhuoneesta alakertaan olohuoneeseen. Unisena rauhoittelin koiraa sylissäni puhuen, istuen, kävellen, silitellen, rapsutellen ja sohvalla leväten. Ennen puolta yhtä paukkujen taso asettui huomattavasti sotatilaa rauhallisemmaksi ja koirakin alkoi rauhoittua ja rentoutua. Minä palasin nukkumaan ja koira jäi ihan tyytyväisenä olohuoneeseen lepäämään. Tänään se on sitten ollutkin ihan mahdottoman väsynyt ja nukkunut melkein koko ajan.

Viime viikonloppuna kävin ihailemassa kameran kanssa valoa. Valon ja lumen ansiosta tämäkin taimikko näytti melkein kauniilta. Nämä männyn taimet eivät ole ihan hetkessä tähän mittaan kasvaneet. Pituutta niillä lienee jotain 2-3 metrin huippeilla. Ikävuosia on kertynyt yli kymmenen?

Tuossa taimikossa ei ihminen kuljeskele eikä kovin moni eläinkään. Tosin hirvet taitavat pitää tuollaista taimikkoa hyvänä ruokailupaikkana näin talvisin.

Paljon puhutaan metsistä hiilinieluina. Hyvä niin. Mutta miten on se metsän perustehtävä luonnon elinympäristönä? Tai edes visuaalisesti kauniina mielen ilahduttajana?

Tässä tilanne on onneksi toivoa täynnä. Mahdottoman monta hakattua metsää tuli taas tämänkin vuoden aikana nähtyä. Osa niistä näytti auttamattoman toivottomalta ties kuinka monetta vuotta peräkkäin. Onhan sinne varmasti istutettu uutta metsää, mutta kestää kauan, ennen kuin siitä tulee taas kuljettavaa ja nautittavaa :-(

Aloitin lintuhavaintojen laskemisen ja kirjaamisen kerrankin heti vuoden alusta. En minä koskaan mihinkään isoihin lukuihin pääse, mutta tarkkailu ja kirjaaminen lisäävät taas vähän mielenkiintoa moniin arkisiin tilanteisiin. Ikkunan takaa tarkkailtuna pihassa käväisivät ainakin tali-, sini- ja kuusitiaiset, pikku- ja vihervarpuset, mustarastas sekä tietenkin varis ja harakka. Näillä lähti tämä vuosi käyntiin :-)