Kävin parin viikon tauon jälkeen levänneenä molempien vanhempien luona sekä heidän kodissaan.
Ensin oli retki isän luokse. Hän oli hyvällä tuulella. Urheilukilpailut olivat nyt tiiviisti puheissa. Hän oli ilahtunut minut nähdessään (kysyttyään ensin, kuka oikein olin) ja havaitessaan, että joku vielä on hengissä. Isän pikkuveljen kuolema on selvästikin hahmottanut kuoleman läheisyyden syvälle hänen mieleensä. Hän oli myös ilahtunut siitä, että äitikin on vielä hengissä. Nauhoitimme pienen videon äidille isältä. Isä esiintyi kuin puoliammattilainen konsanaan. Äitikin oli tyytyväinen nauhoitetun videotervehdyksen saatuaan.
Olin varannut termoskannuun kahvit kahvihetkeä varten, mutta isä oli enemmän orientoitunut ruokailuun, kuin sen pilaavaan kahvitteluun 👍.
Äiti oli yllättävän terveen ja jaksavaisen oloinen. Hänen äänensä kantoi kuuluviin asti ja hänen ajatuksensakin kulki mainiosti ja helposti seurattavasti. Kävelimme keskustelun jälkeen yhdessä hänen kävelyreittinsä läpi. Äidillä on kipuja, jotka rauhoittuvat vain kävellessä. Muuten äiti näytti paremmalta kuin aikoihin. Ryhti oli hyvä ja asenne tarmokas 👍.
Vierailun jälkeen osastolla oli kahvihetki, jonne äiti suunnisti hyvin määrätietoisesti. Kahvihetki oli selvästikin hyvä hetki 💖
Ihanaa tammikuun jatkoa sinulle! Kohti kevättä on matka tästä, minuutti minuutilta 💝.