Näinä aikoina yksin pärjääminen on vahvuus. Ei niin, että kukaan sitä tunnustaisi ääneen miksikään positiiviseksi asiaksi, mutta yksin pärjäävä jaksaa nämä nykyiset rajoitukset huomattavasti paremmin kuin yksin olemista kaihtava.
Sinänsä on sääli, että tarvitaan tällainen kriisi nostamaan esiin sen, että kaikenlaisilla persoonilla ja temperamenteilla on omat hyvät puolensa eikä ole olemassa vain yhtä tai kahta ainoaa oikeaa. Parhaiten varmaan jaksaa aikojen läpi, jos osaa mukautua moneen: yksinäisyyteen, väkijoukkoon, kiireeseen, tekemättömyyteen, suunnitelmallisuuteen, ennakoimattomuuteen jne. Jotain osaa ja hanskaa aina paremmin kuin jotain muuta, se on selvää. Yksin oleminen on ollut (ja on vieläkin) aivan liian huonosti ymmärretty ja täysin aliarvioitu elämän ja osaamisen alue.
Asiasta kukkaruukkuun: Tänä keväänä näin elämäni ensimmäisen peukaloisen. Se oli sopivasti hanhien käyttämän pellon vieressä olevan metsän aukiolla ;-)
Valoa oli tietenkin aivan liian vähän, kuten melkein aina, kun jotain upeaa kuvattavaa tarjoutuu sopivasti ulottuville ;-)
Eilen satoi räntää ja lunta. Tänään satoi lunta ja vettä. Kylmääkin oli. Mutta huomiseksi on luvattu sateetonta, auringon pilkahduksia ja jopa 8 astetta lämmintä! Jos työpäivä loppuu suunniteltuun aikaan, iltaan jää upeaa ulkoiluaikaa :-)