Arvontapalkinto ja kukkien ulkoilutusta :-)

Viikarivartti-blogin Varpuslinnun arvonnasta voitin lipun ensi viikonlopun messuille Turkuun. Samalla käynnillä pääsee kaksille messuille: Piha & puutarha sekä Mökki & meri -messuille. Messulipun mukana tuli kauniin kortin lisäksi vielä kiinanasterin siemeniä ja suloisia lammastarroja! Iso kiitos vielä, Varpuslintu!

Aurinko paistoi tänäänkin todella maireasti. Poskeni nappaavat näillä keleillä väriä liiankin helposti, joten runsas ulkoilu aurinkoisessa paikassa ei ole ulkonäön kannalta kovin mairittelevaa minulle. Yritän pitää sen mielessäni, sillä joka kevät useiden vuosien ajan olen onnistunut hankkimaan muusta kropastani poikkeavan värisen naaman. Paikoittainen couperosa tekee vielä sen, että osa kasvoista ei ota väriä millään samaan aikaan, kun muu osa kerää väriä vaikkapa naapureillekin jaettavaksi. Tuhdimmalla meikkikerroksellakaan ei vielä syksylläkään saa kasvojen värieroa tasattua riittävästi. Kätevintä on siis aurinkovoiteen lisäksi ennen kaikkea vältellä aurinkoisia paikkoja.

Aurinkolasit muuten vain pahentavat tilannetta. Aurinkolasien linssit heijastavat auringon säteet poskille, johon tulee sillä tavoin moninkertainen säteilyannos normaaliin verrattuna. Lisäksi aurinkolasien raunan kohdalle jää terävääkin terävämpi raja :-(

Leikkokukkani (tulppaanit) pääsivät tänään pihakierrokselle. En kuljettanut niitä ympäriinä esitelläkseni paikkoja, vaan löytääkseni sopivan kuvauspaikan luonnonvalosta. Kävelin pihalla siis kamera kaulassani ja tulppaanit maljakossa. Osan aikaa raahasin mukanani vielä jakkaraa saadakseni kukat paremmalle kuvauskorkeudelle.

Isosta kuvamäärästä rajasin turhia kuvia pois armottomasti. Loppukäsittelyyn valitsin viisi kuvaa, joista nyt käsittelin kaksi. Tulppaanien kanssa aina joku lehti taittuu vähemmän kauniisti. Jos ruttuinen lehti osuu keskelle kuvaa, kuva oli siinä. Jos se jää kuvan reunalle, rajauksella kuvasta saa helposti ihan siistin :-)

Leppoisaa pääsiäisen jatkoa!

Nuhakuumeen jälkeen aurinkoon käväisemään...

Talven nuhakuumeen jälkeen uskalsin tänään ulkoilemaan upeaan säähän. Varovaisesti, nautiskellen iloittelin upeasta kelistä.

Aurinko lämmittää jo komeasti, vaikkeivät lämpöasteet kovin korkealle vielä nousekaan. Vesi lorisee teiden reunoilla enemmän ja vähemmän runsaasti. Kelirikkoakin on jo havaittavissa.

Käsityökuume jatkuu yhä. Isoäidin neliöt ovat jääneet tauolle ainakin yhden sukkaparin ajaksi. Vanhojen merkkien mukaan pian käsityöt jäävät kyllä kesätauolle...

Sain oman arvontapalkintoni. Ja ajattelin uuden pienen arvonnan pistää pystyyn. Mutta niistä lisää seuraavalla - tai sitä seuraavalla - kerralla :-)

Tältä näytti ja kuulosti tänään Janakkalassa :-)

Aurinkoista pääsiäisen jatkoa! Kannattaa muistaa aurinkosuojat :-)

Kesäaikaa, kevättä ilmassa

Sunnuntaina houkuttelin kamerani pihalle - sitä ei tarvinnut kahta kertaa houkutella :-) Kaduilla loiskui jo vesi iloisesti, mutta pihalla lumi vasta laski korkeuttaan.

Jotakuinkin täyteen bookatun viikonlopun oheen mahtui hyvä hetki pihakuvaamista. Kuvausreissulle lähtiessä sama aika olisi kulunut pelkästään matkoihin.

Yritin ensin kuvata harakoita. ne tekevät selvästikin pesää juuri nyt, mutta ovat kovin varovaisia. Niistä on vaikea saada kuvaa. Yksi patsasteli televisioantennimme päällä ehkä jopa minuutinkin verran oksa suussaan, pyrstöä terhakkaasti nostellen. Häipyi heti, kun ulko-ovi avautui. Liikkuvat hissukseen ja lentävät paljon matalalla. Näillä näkymin näyttää siltä, että ovat tekemässä pesää naapuriin eivätkä meille. Se on ihan ok meidän puolestamme...

Linssiin osui tämä märkä sinitintti. Oli varmaan käynyt peseytymässä jossain lätäkössä ja päätyi orapihlajan tuuheimpaan osaan (jossa polveilee alppikärhö sopusovussa orapihlajan kanssa) kuivattelemaan itseään. Aurinko lämmitti tinttiä ja orapihlajan oksat suojasivat kaikilta vaaroilta. Eikä se ollut siellä yksin.

Mutta tässä kuvaa juuri siitä tintistä...

Haastetta ja kevättä :-)

Annelle kiitos Kevään merkit -haasteesta! Haasteessa valitaan viisi eniten itseä ilahduttavaa kevään merkkiä.

Tähän yhteen kuvaa liittyy useampikin ihana kevään merkki...

1. Kurjet (ja muut rakkaat tänne kesäksi muuttavat linnut). Muuttolinnut tekevät osaltaan kesän :-)

2. Pariutuminen. Osa eläimistä vain vahvistaa parisuhdettaan, osa luo tänäkin keväänä aivan uuden parisuhteen. Hormonit hyrräävät ja eläimet pörräävät melkein järjettömän näköisesti ;-)

3. Sinivuokot ja muu kevätkasvillisuus...

4. Hyönteiset, jotka ovat kauniita, eivätkä pistä :-)

5. Eläinten poikaset

5

Kiitos, Anne, haasteesta!

Haastan mukaan kolme bloggaajaa, jos vain ehtivät ja jaksavat mukaan:

Tillariina (Tillariinan fotobox), Kuvakehrääjä ja Tuulitunnelissa. 

Ihanaa alkaneen kevään jatkoa! Meillä lumi suli ja vesi loiskui tänään :-)

Ideoita isoäidin neliöiden käyttämiselle?

Nyt isoäidin neliöitä on eri väreissä (tähän mennessä vielä kolme julkaisematonta väriyhdistelmää lisää) yhteensä noin 50 kappaletta. Ja yhä lisää näitä syntyy. Kutakin väriyhdistelmää on 3-9 kappaletta. Yhden reunan pituus on noin 10 cm.

En vieläkään tiedä, mitä näistä olisin tekemässä. Kaikki lähti vain jämälankojen hyödyntämisestä...

Onko sinulla ehdotuksia? Torkkupeitto on yksi varteenotettava vaihtoehto. Keksitkö mitään muita vaihtoehtoja?

Ihanaa kevään jatkoa! Toivotaan, että lumisateet helpottaisivat mahdollisimman pian :-)

Napsun verran eteenpäin

Viime vuodet olen opetellut urakalla itseni arvostamista. Kuulostaa tietysti monelle todella hassulta, mutta minun kohdallani se on ollut hyvä ja kannattava tavoite.

Se on oikeastaan kummallista, kuinka erilaisia asioita pidämme itsestäänselvyyksinä. Yhtä varmasti kuin joku luottaa kaikkiin kavereihinsa, toinen ei voisi kuvitellakaan luottavansa kehenkään ilman erityistodisteita. Vaikea väittää, että toinen olisi enemmän oikeassa kuin toinen.

Itsensä likoon laittaminen vaatii uskallusta ja luottamusta. Jos luottamus kerran menee, uskallusta on vaikea jaksaa kaivaa esiin myöhemmin.

Luontaiset ihmistaipumukseni eivät ole maailman parhaat. Siksi olen joutunut opettelemaan paljon kaavojen, taipumusten ja saatavilla olevan tiedon perusteella. Se riittää mainiosti arkeen, mutta haastavia tilanteita sillä ei taklata.

Ihailen kaikkia teitä, jotka maltatte olla torjumatta ja pelkäämättä muista huokuvaa erilaisuutta. Erilaisuuden ei tarvitse olla uhka, se voi olla myös muita täydentävä voimavara. Kaikki riippuu ympäristöstä.

Tänä viikonloppuna ohjelmassani oli luontokuvauksen lisäksi henkilökuvausta. Olen päässyt polullani napsun verran (ampumahiihtotermi) eteenpäin. Ihanaa :-)

Kuvissa hömötiainen...

Uusi hullutus?

Olen jämälankoja kuljetellut töihin työkaverille, joka osaa ja jaksaa tehdä käsitöitä pienistäkin lankamääristä. Sukkien tekemisessä lankakerät menevät harvoin ihan kerälleen tarkasti. Pitäisi kai opetella neulomaan sukat kärjestä varteen, niin voisi venyttää vartta siihen asti kun lankaa riittää... Aika työlään kuuloista.

Olen tässä jo parin kuukauden ajan etsiskellyt mielekkäitä jämälankaprojekteja. Lähinnä siis sellaisia, joihin saa edes upotettua langantähteitä. Olen tehnyt pieniä sukkia muutamia pareja. Niille ei vain ole käyttäjiä. Yhdet sukat pistinkin arvontaan aikanaan.

Olen myös väsännyt kahdet raitasukat, ensimmäisissä raidat langantähteistä ja toisissa kaikki langat tähteistä. Täytyy nyt tässä välissä myöntää, että minulle jämälanka käytännössä tarkoittaa vajaata kerää, usein alle puolikasta kerää. Ja silti noiden sukkien kanssa oli puuhaa :-(

Ensinnäkin pääteltävien lankojen määrä on moninkertainen tavalliseen sukkaprojektiin verrattuna. Ja päättely ei ole ollenkaan se viehättävin vaihe käsitöissä. Ehkäpä ennemminkin se vähiten kutsuva vaihe.

Värien valinta on toinen minulle harmaita hiuksia aiheuttava seikka. Käytän tällä hetkellä korkeintaan kolmea väriä per käsityö. Siinäkin on jo kovasti pähkimistä, mitä lankoja arvaan pistää yhteen. Sukkien kanssa pelasin varman päälle ja väriskaala oli hillitty, rajallinen ja jotakuinkin tylsä ;-)

Olen myös harkinnut isoäidin neliöitä. Monestikin. Esteitä on ollut muutamia. Ensinnäkin tuntuu, että melkein 'kaikki' tekevät nykyään isoäidin neliöitä. Minun taas pitää tehdä jotain erilaista, omannäköistäni, vaikkei välttämättä itse keksittyä. Toinen vaikeus liittyy tuohon värien valintaan. Olen nyt kuitenkin jättänyt itselleni minua miellyttävän väriset langat ja kierrättänyt jo melkein kaikki muut työkaverille (voi häntä rassukkaa :-( ).

Googletellessani huomasin nopeasti, että isoäidin neliöitä onkin vaikka kuinka paljon erilaisia. Löysin lopulta sellaisen, jonka virkkaamista halusin kokeilla. Ensin tein koekappaleen, jotta pääsin jyvälle ohjeesta. Totesin nopeasti, että valitsemani värit olivat yhdessä mahdottoman tylsä paketti. En jaksanut katsella neliötä edes itse, vaan annoin sen koiralle. Sekään ei halua leikkiä sillä ;-)

Seuraava väriyhdistelmä oli jo mukavampi. Tehtailin niitä, kunnes sen väriset langat alkoivat loppumaan (peräti yhdeksän kappaletta!) ja testasin väriyhdistelmää seuraavaa tilkkua varten. Nyt sain aikaiseksi sekavan, silmille räjähtävän paketin, jota ei missään nimessä kannattaisi tehdä lisää ;-) Pienen pähkäilyn ja lyhyen konsultaation (mieheltä) jälkeen päädyin taas ihan mukavaan yhdistelmään. En tiedä, voiko niitä yhdistää koskaan voiden aikaisempien kanssa, mutta en murehdi nyt sitä, vaan virkkaan värkkään neliöitä nyt tällä yhdistelmällä kunnes joku väreistä loppuu. Sitten on taas uuden värikokeilun vuoro :-)

Vaaleanpunainen on oikeasti hieman enemmän hattaranvaaleanpunainen, sininenkin enemmän sininen, pehmeä tosin... Eli värit ovat suuntaa antavat :-)

Sinisellä pohjalla olevia tilkkuja on nyt yhdeksän ja keltaisella pohjalla olevia neljä. Jos ei näistä muuta saa, niin kaksipuolisen patalapun :-) Mutta ripelankoja riittää vielä vaikka kuinka, yksi neliö painaa ällistyttävän vähän. Saa nähdä kuinka kauan jaksan olla innostunut tästä touhusta. Ja miten käykään, kun noita neliöitä pitää alkaa päättelemään ja yhdistelemään...

Ohjeet tähän isoäidin neliöön löytyvät englanniksi valokuvien kera täältä:

http://tillietulip.blogspot.fi/2012/06/to-beg-chain-ch-5-and-join-to-form.html (kukka)

http://tillietulip.blogspot.fi/2012/06/adding-rounds-to-daisy.html (tausta).

Upeaa viikon jatkoa!