Uusi hullutus?

Olen jämälankoja kuljetellut töihin työkaverille, joka osaa ja jaksaa tehdä käsitöitä pienistäkin lankamääristä. Sukkien tekemisessä lankakerät menevät harvoin ihan kerälleen tarkasti. Pitäisi kai opetella neulomaan sukat kärjestä varteen, niin voisi venyttää vartta siihen asti kun lankaa riittää... Aika työlään kuuloista.

Olen tässä jo parin kuukauden ajan etsiskellyt mielekkäitä jämälankaprojekteja. Lähinnä siis sellaisia, joihin saa edes upotettua langantähteitä. Olen tehnyt pieniä sukkia muutamia pareja. Niille ei vain ole käyttäjiä. Yhdet sukat pistinkin arvontaan aikanaan.

Olen myös väsännyt kahdet raitasukat, ensimmäisissä raidat langantähteistä ja toisissa kaikki langat tähteistä. Täytyy nyt tässä välissä myöntää, että minulle jämälanka käytännössä tarkoittaa vajaata kerää, usein alle puolikasta kerää. Ja silti noiden sukkien kanssa oli puuhaa :-(

Ensinnäkin pääteltävien lankojen määrä on moninkertainen tavalliseen sukkaprojektiin verrattuna. Ja päättely ei ole ollenkaan se viehättävin vaihe käsitöissä. Ehkäpä ennemminkin se vähiten kutsuva vaihe.

Värien valinta on toinen minulle harmaita hiuksia aiheuttava seikka. Käytän tällä hetkellä korkeintaan kolmea väriä per käsityö. Siinäkin on jo kovasti pähkimistä, mitä lankoja arvaan pistää yhteen. Sukkien kanssa pelasin varman päälle ja väriskaala oli hillitty, rajallinen ja jotakuinkin tylsä ;-)

Olen myös harkinnut isoäidin neliöitä. Monestikin. Esteitä on ollut muutamia. Ensinnäkin tuntuu, että melkein 'kaikki' tekevät nykyään isoäidin neliöitä. Minun taas pitää tehdä jotain erilaista, omannäköistäni, vaikkei välttämättä itse keksittyä. Toinen vaikeus liittyy tuohon värien valintaan. Olen nyt kuitenkin jättänyt itselleni minua miellyttävän väriset langat ja kierrättänyt jo melkein kaikki muut työkaverille (voi häntä rassukkaa :-( ).

Googletellessani huomasin nopeasti, että isoäidin neliöitä onkin vaikka kuinka paljon erilaisia. Löysin lopulta sellaisen, jonka virkkaamista halusin kokeilla. Ensin tein koekappaleen, jotta pääsin jyvälle ohjeesta. Totesin nopeasti, että valitsemani värit olivat yhdessä mahdottoman tylsä paketti. En jaksanut katsella neliötä edes itse, vaan annoin sen koiralle. Sekään ei halua leikkiä sillä ;-)

Seuraava väriyhdistelmä oli jo mukavampi. Tehtailin niitä, kunnes sen väriset langat alkoivat loppumaan (peräti yhdeksän kappaletta!) ja testasin väriyhdistelmää seuraavaa tilkkua varten. Nyt sain aikaiseksi sekavan, silmille räjähtävän paketin, jota ei missään nimessä kannattaisi tehdä lisää ;-) Pienen pähkäilyn ja lyhyen konsultaation (mieheltä) jälkeen päädyin taas ihan mukavaan yhdistelmään. En tiedä, voiko niitä yhdistää koskaan voiden aikaisempien kanssa, mutta en murehdi nyt sitä, vaan virkkaan värkkään neliöitä nyt tällä yhdistelmällä kunnes joku väreistä loppuu. Sitten on taas uuden värikokeilun vuoro :-)

Vaaleanpunainen on oikeasti hieman enemmän hattaranvaaleanpunainen, sininenkin enemmän sininen, pehmeä tosin... Eli värit ovat suuntaa antavat :-)

Sinisellä pohjalla olevia tilkkuja on nyt yhdeksän ja keltaisella pohjalla olevia neljä. Jos ei näistä muuta saa, niin kaksipuolisen patalapun :-) Mutta ripelankoja riittää vielä vaikka kuinka, yksi neliö painaa ällistyttävän vähän. Saa nähdä kuinka kauan jaksan olla innostunut tästä touhusta. Ja miten käykään, kun noita neliöitä pitää alkaa päättelemään ja yhdistelemään...

Ohjeet tähän isoäidin neliöön löytyvät englanniksi valokuvien kera täältä:

http://tillietulip.blogspot.fi/2012/06/to-beg-chain-ch-5-and-join-to-form.html (kukka)

http://tillietulip.blogspot.fi/2012/06/adding-rounds-to-daisy.html (tausta).

Upeaa viikon jatkoa!