Marraskuu ottaa - ja jättää tilaa...

Lumet tulivat ja nyt ne sulavat. Päivät ovat pimeitä eikä minussa virtaa lähellekään samaa määrää energiaa kuin kesän valoisaan aikaan. Mutta kun vähennän tekemisiäni, jaksan silti innostua ja puhkua, vaikka se päätyykin jossain vaiheessa väsymykseen. Talviuneen ei ole varaa, joten pitää torkkua ja horrostella silloin, kun energia ei riitä iloitteluun.

Jos kymmenen vuotta sitten penäsin elämältäni tiukasti tarkoitusta, sillä minä tarvitsen sellaisen, olen nyt löytänyt montakin vahvaa tarkoitusta. Olen oppinut luovimaan sen kanssa, että ne tarkoitukset asuvat eri paikoissa eikä niillä näytä olevan keskenään selvää ulkoista yhteyttä. Mutta niillä on :-)

Väsymys nujertaa silloin, jos ei ole mahdollisuutta levätä. Tai jos ei ole mitään muuta kuin se väsymys. Juuri nyt on hyvä aika muistaa ulkoilla edes pikkuisen viikon aikana, miettiä, mitä suuhunsa pistää, käyttää nukkumiseen ja lepäämiseen tavallista enemmän aikaa, jos kroppa sitä vaatii ja olla itselleen armollinen.

Elämän kipupisteet eivät häviä asioita uudelleen miettimällä, mutta niiden painoarvo voi vähentyä - dramaattisesti. Keskittyminen omiin voimavaroihin vähentää hatutukseen käytössä olevaa aikaa ;-)

Ihanaa kamalan vuodenajan jatkoa :-)

Ja terveisiä Rengosta :-)