Siinä, missä minun mieleni valoistuu kevään lähestyessä, joidenkin tunne-elämä putoaa syvään kuoppaan. Täytyy yrittää muistaa, että kevät ja valon lisääntyminen vaikuttaa meihin kaikkiin kovin eri tavoin. Joillekin kevät on rankkaa aikaa, se täytyy vain hyväksyä.
Tuijottelen pihan lintuja ja oravia innostuneena olohuoneen ikkunasta. Ja naapuruston hiipien saalistavaa kissaa saapumassa pihallemme vähemmän innostuneesti. Kun astun ovesta ulos, kissa häipyy välittömästi muualle. Hyvä niin. Toivon, että punatulkut, mustarastas ja orava palaavat pian takaisin ruokailemaan.
Kaipaan muutosta työelämääni ja olen mietiskellyt vaihtoehtoja. Niitä tuntuisi olevan vähän, mutten halua antaa periksi. Ajattelin miettiä ihan loppuun asti, mitä haluaisin tehdä työkseni seuraavat yli kymmenen vuotta. Mutta siihen menee aikaa ja porkkanoita sen verran, ettei vastaus odottele minua aikanaan ihan lähiaikoina ;-)
Takaisin erinomaiseen Espanjan lomaamme. Koirat kulkivat rannoilla ihmisten joukossa ja aamuisin siivouspartio kävi siistimässä rannat kuntoon. Koirat olivat ihania, mutta keräämiskunnossa olevat koirankakat voisi hyvin sälyttää koirien ulkoiluttajien vastuulle. Kallista kakkaamiskulttuuria. Vaikka tietenkin siivouspartiot keräsivät myös monenlaista muuta roskaa rannalta.
Tässä yksi rantaelämästä nauttinut koira keppinsä kanssa ja toinen innostuneena kaivuupuuhissa :-)
Ihanaa viikonloppua!
No, mehän tiedetään, mihin se johtaa, jos kakat jätetään koiranomistajien vastuulle...
VastaaPoistaJust tänään totesin, että on taas aika rukata pihavalojen ajastinta, kun ne oli syttyneet jo ihan valoisalla :)
No sekin on totta, ettei se ulkoiluttajan vastuu oikein toimi. Mutta kun se jätetään kokonaan pois, tilanne on vieläkin hölmömpi. Ja ennen kaikkea sotkuisempi.
PoistaJoku ulkoiluttaja laski koiransa meidän pihaan pissalle ja kakille. Arghhh, pistää vihaksi.
VastaaPoistaOnpa ajattelematonta tai ilkeää :-(
PoistaNiin, surullisen kuuluisa koirankakki. Työmaalla kehuin että nyt voi tulla joku pihalle niin varmaan jää kiinni. Laitoin riistakameran kuvaamaan etupihaa. Ei ole enää kakkia pihalla. (epäilin omaa työtoveria ja sen koiraa)
VastaaPoistaVoi ihme, mihin pitääkään turvautua pitääkseen oman pihansa edes jotenkin omanaan :-(
PoistaKoirankakkaongelma on täysin ihmisten laiskuutta. Metsiin ja pientareille pökäleet maatuvat ja katoavat pian, mutta asfaltilla ja lasten leikkipaikoilla se on kenkiin tarttuva riesa. Meidän nurkilla lääniä riittää koirien ulkoiluttajille, mutta muutamat jaksavat kävellä koiriensa kanssa vain lähinaapuriensa portille ja äkkiä takaisin kotiin. Sääli eläimiä, jotka ansaitsisivat pidempiä lenkkejä.
VastaaPoistaTaitaa olla linnuilla ja oravilla kevättä mielessä, kun ovat niin aktiivisia. Kiva niiden touhja on seurata. Meilläkin erään naapurin kissa käy vaanimassa lintuja. Toistaiseksi ei näytä onnistuneen. Hiiren sentään nappasi yhtenä päivänä hangesta. Hyvä, että hoitaa hiirestyksen, kun ei enää omaa kissaa ole.
Ja jos se koira tekee jätöksensä ihan näkösälle, se on helppo myös poimia siitä mukaansa - ulkoiluttajan siis. Puolen metrin syvyisestä hangessa metsän reunassa pimeällä koiran kakan etsiminen sen sijaan on aika toivotonta puuhaa.
PoistaKevättä on ihanasti ilmassa :-)
Upeat kuvat. Hyvää alkavaa viikkoa Susanna.
VastaaPoistaKiitos, Anne!
Poista