Eikä siinä ole muuta vikaa kuin huolestuminen ja odottaminen. Itsepäisellä uratietoisella asiantuntijalla ei aina ole kiinnostusta odottaa, mitä ylhäältä annetaan. Halu tehdä muutoksia omilla ehdoilla on aika voimakas.
Kun muutos myllertää työelämässä, ensimmäisinä työpaikkaa vaihtavat ne, joilla on markkinoilla eniten kysyntää. Siksi myllerrystä kannattaa hillitä. Samoin myllerryksen tuntua.
Kykyä selvitä muutoksissa kuvataan usein termillä resilienssi, joka voidaan suomentaa mm. termeiksi muutosjoustavuus, muutoskyvykkyys tai muutosvalmius. Termiin sisältyy muunmuassa määrätietoisuutta, positiivisuutta ja ratkaisukeskeisyyttä. Nämä ovat taitoja, jotka ovat toisille luontaisempia kuin toisille. Mutta kaikki nuo taidot ovat myös nimenomaan opittavissa olevia taitoja, joilla selvitään muutosten myllerryksissä.
Positiivisuuteen kuuluu usko mahdollisuuksiin. Ylimmillään tämä tarkoittaa uskoa positiivisiin kehitysmahdollisuuksiin. Uralla etenemiseen, elämässä kehittymiseen ja odottamattomiin ihaniin mahdollisuuksiin. Miedommalla teholla tämä voi tarkoittaa uskoa siihen, ettei tässä ihan pahasti käy. Että kyllä tästä vielä selvitään. Ja ehkä elämä jopa piristyy.
Kukaan ei tarjoile työelämän muutoksissa näitä 'suuria' mahdollisuuksia meille. Niihin tähtääminen ja keskittyminen on siis kiinni vain ja ainoastaan meistä itsestämme. Mitä jos siis uhriutumisen sijaan heittäytyisikin opportunistiksi? Etsisi ja tavoittelisikin juuri omaa etuaan kaikissa muutoksissa? Uskaltaisiko kokeilla?
Ura, eteneminen, markkinat...ei oo mun elämää kuntatyönantajan leivissä! Se on vaan aina uusia tehtäviä, pienemmällä palkalla (koska viikkotyötunteja tuli lisää) ja markkinataloudesta tuttuja tehokkuuden mittareita, joita on vaikea soveltaa kun kokonaisuutena homma ei toimi niin kun yksityisellä puolella. Tunnen henkilöitä, jotka ovat alkaneet yksityisiksi palvelun tuottajiksi...ei mene hyvin. Väärä ala ja väärä aika, ei haittaa! Elämän merkitykselliset asiat löytyvät muualta kun työelämästä.
VastaaPoistaMinulle ura tarkoittaa sitä polkua, jolla työelämässä kulkee - harkiten tai virran viemänä. Muutoksia tapahtuu, vaikkei niitä itse etsisikään. Niihin on sopeuduttava tavalla tai toisella.
VastaaPoistaJa meitä on moneksi. Minun päivästäni kuluu työhön matkoineen 8-12 tuntia päivässä. 8 tuntia etäpäivänä ja 11-12 tuntia toimistopäivänä. Se on melkoinen määrä aikaa ja minä henkilökohtaisesti en voi hyvin, jos en koe tekeväni jotain merkityksellistä tuona aikana. Olen joskus yrittänyt löytää merkityksen pelkästään työelämän ulkopuolelta, mutta viikon tunnit eivät riitä yhtälön toteutumiseen. Olenkin tehnyt oman työni tuunaamista ja merkityksen määrittelyä jo kauan.
Koen työelämän muutokset kuin junana. Ei niin kuin Vr, että kaikki olisivat aina pahasti myöhässä ;-) Mutta niin, että se juna kulkee, olin minä kyydissä tai en. Voin mennä ohjaamaan (niissä rajatuissa olosuhteissa, mitä minulla on) tai voin tyytyä olemaan kyydissä. Minä haluan ohjata ja päästä vaihteiden kohdalla arvioimaan, kumpaan suuntaan haluaisin oman junani menevän.
Työelämän kehitys on vääjäämätöntä ja tarpeellista. Joskus se sujuu hyvin, joskus vähän heikommin. Minä en vain malta jäädä ajopuuksi. Mistään sen suuremmasta urakehityksestä tässäkään ei ole kysymys. Vain siitä, että pääädynkö johonkin ihan ilman tahtoani vai voinko ohjata edes hieman parempaan suuntaan, kun juna kuitenkin kulkee jo.
Aurinkoista sunnuntaita!
P.S. Kuntayhtymässä minäkin olen töissä :-)
VastaaPoista